|
Yleisten ympäristöasenteiden osalla uusin tutkimusaineisto tuo esille painotuseroja aiempaan nähden. Näiden pääsuunta osoittautuu lisääntynyttä ympäristömyötäisyyttä ilmentäväksi. Näkemys, jonka mukaan luonnonsuojelun nimissä rajoitetaan taloudellista ja teollista toimintaa liian paljon, saa osakseen jonkin verran enemmän torjuntaa (44%) kuin hyväksyntää (34%). Jos kohta ensin mainittujen, ympäristöä korostavien kantojen osuus on kohonnut edellisestä mittauksesta (39% vuonna 2006), rintamalinjat ole muuttuneet mitenkään radikaalisti. Uusin tulos sijoittuu lähelle 2000-luvun tulosten keskiarvoa (ei kuviota). Periaatteellinen valmius tinkiä omasta elintasosta energiantuotannosta aiheutuvien ympäristöhaittojen ja riskien vähentämiseksi osoittautuu merkittävän laajaksi. Useampi kuin kuusi kymmenestä (62%) ilmaisee tällaista valmiutta vajaan viidenneksen (18%) kieltäytyessä. Jakauma on selvästi hyväksyvämpi kuin vuotta aiemmin. Kun huomioon otetaan tätä edeltänyt vähäinen samansuuntainen liike, viime vuosien asennekehitys näyttäytyy jo trendinomaisena. Kannanottojen pitkän aikavälin kehityksestä hahmottuu joka tapauksessa kiintoisa, taloudellisten suhdanteiden muutoksia heijastava aikasarja. 1990-luvun alkupuolen lamavuosina tinkimisvalmius kohosi asteittain ja laantui sitten aiemmalle tasolleen. Tätä taustaa vasten nyt todettu uusi nousu tarjoaa erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Kysymykseen siitä, kehittyykö yhteiskuntailmapiiri tältä osin jotenkin syklisesti, voidaan saada vastaus vasta myöhemmässä tutkimuksessa [kuvio 15.]. Myös muiden mittareiden valossa kansalaismielipiteen pohjavirta näyttäytyy edelleen leimallisen pehmeänä, ts. pikemminkin ympäristöllis-sosiaalisia kuin teknis-taloudellisia ja materiaalisia arvoja priorisoivana. Tähän liittyy myös ympäristön ja kasvun ristiriita. Toinen asia on ovatko nämä hyvinvointitavoitteet toisensa poissulkevia. Kansalaisten tulevaa energiantarvetta koskevat näkemykset viittaavat joka tapauksessa ilmeiseen kasvu-uskoon. Useampi kuin kolme neljästä (77%) arvioi sähkön tarpeen olevan tulevaisuudessa paljon nykyistä suuremman. Eri mieltä on ainoastaan joka kymmenes (10%). Tulos on käytännössä sama kuin vuotta aiemmin [kuvio 16.]. Kyseinen mittari on osoittautunut oivalliseksi maan taloudellisen tilan ja myös yhteiskunnallisen asenneilmaston muutosten indikaattoriksi. Tulevaa sähköntarvetta koskevassa aikasarjassa havaitaan poikkeuksellisen selkeä viime vuosikymmentä koskeva taloudellis-yhteiskunnallisten olojen kehityksen projektio. Lama-aika - jonka tulon kansa aisti ennen päättäjiä ja talousoppineita - synkensi kasvuvisioita vuosi vuodelta siten, että kokonaismuutos 80-luvun lopun kulutusjuhlien huippuvuosista laman syvimpään pohjaan vuonna 1993 on miltei dramaattinen. Vuonna 1994 mielialoissa mitattiin kasvu-uskon nopeaa palautumista ilmaiseva käänne, joka on sittemmin pysynyt päällä jopa vähä vähältä vahvistuen. Uusimpia mittauksia vastaava tulos - yhtä kasvusuuntautunut - on saatu viimeksi 80-luvun lopulla ennen talouden romahdusta. Toivoa sopii, ettei tuloksilla ole ennustearvoa. Lamarummun kumua on kuitenkin kuultu myös julkisessa keskustelussa. Vaikka kansalaismielipide on ympäristöasioissa kriittinen, sen kuva energiayhtiöistä ympäristöllisinä toimijoina on tavannut olla positiivinen. Nyt runsas kaksi viidennestä (42%) katsoo maamme energiayhtiöiden toimivan nykyisin ympäristöasioissa vastuullisesti. Eri mieltä on vajaa viidesosa (18%). Vaikka jakauma painottuu selvästi hyväksynnän suuntaan, se heijastaa - etenkin kaksi edeltävää tulosta huomioon ottaen - varauksellisuuden kasvua. Vakaata luottamusta pitkään heijastaneeseen aikasarjaan on täten tullut jonkinasteinen kauneusvirhe. Jos kohta ilmiön syiden tyhjentävä selittäminen lienee työlästä, ainakin osasyyksi voitaneen otaksua energiayhtiöitä kohtaan julkisuudessa virinnyt kritiikki. Vaikka arvostelu ei suoranaisesti ole koskenut energiayhtiöiden ympäristöllisiä edesottamuksia, myös ne saatetaan nähdä yritys- ja toimialakuvia määrittävän ns. totaliteettilogiikan takia nyt kielteisemmässä valossa [kuvio 17.].
|
