5. VAIHTOEHTOENERGIA

Usko vaihtoehtoenergian hyödyntämismahdollisuuksiin on säilynyt kaikissa oloissa vankkana. Joka toinen (51%) pitää saasteetonta ja ehtymätöntä aurinkoenergiaa realistisena ratkaisuna jo lähitulevaisuudessa. Pitkää odotusta povaavia on vajaa kolmannes (30%). Optimisteja on nyt merkittävästi enemmän kuin vuotta aiemmin.

Arviointien aikasarja piirtyy huomiota herättävän harmoniseksi. Toiveikkuus aurinkovoiman  käyttömahdollisuuksia kohtaan kasvoi ensin pitkään verrattain tasaisin, joskin lyhyin askelin. Vuosituhannen vaihteessa liike pysähtyi ja asenteet alkoivat jälleen muuttua vähä vähältä skeptisemmiksi. Kaksi vuotta sitten epäily ei enää enentynyt, vaan tulokset alkoivat viitata jo aurinko-optimismin uuteen kasvuun. Nyt tämä suunta on jatkunut ja uusimmat tulokset ovat jo koko seuranta-ajan toiveikkaimmat [kuvio 20.].

Kolme neljästä (74%) uskoo, että tuuli- ja aurinkovoima voitaisiin ottaa maassamme laajaan käyttöön jo melko pian, mikäli vain niitä koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan haluttaisiin panostaa varoja. Vain joka kymmenes (10%) kieltää asian todenperäisyyden. Vaihtoehtohenkinen - mutta äärimmäisen teknologiauskoinen - visio vahvistui tasaisesti useiden vuosien ajan vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen trendi taittui ja kannanotot alkoivat muuttua hieman varovaisemmiksi. Usko vaihtoenergiaan on nyt hieman vahvempaa kuin edellisessä mittauksessa, mutta ei varsinaisesti viime vuosien vaihteluvälinsä ulkopuolella [kuvio 21.].

Tuulivoimaan suhtautumista mitattiin energiamuodon käytön toivotun laajuuden (ks. luku 1.) ohella väittämämuotoisilla erilliskysymyksillä. Energiamuodon kielteisiin maisemavaikutuksiin viittaaminen ei sanottavasti horjuta suuren yleisön sympatioita. Noin joka viides (21%) yhtyy nyt näkemykseen, jonka mukaan tuulivoiman käytön lisääminen johtaisi huomattaviin ympäristöhaittoihin tuulivoimaloiden rumentaessa maiseman laajoilta alueilta. Eri mieltä on seitsemän kymmenestä (70%). Aikasarjassa hahmottuu kaksi kehitysvaihetta. Vuoteen 2005 saakka tulokset viittasivat kriittisyyden vähittäiseen kasvuun ja siihen, että ajan myötä tuulivoimassa saatetaan alkaa nähdä enemmänkin ongelmia. Kaksi viimeisintä mittausta ovat kuitenkin viestineet asenteiden palautumisesta kohti aiempaa tasoaan. Omakohtaisia havaintoja tuulipuistojen esteettisyydestä lienee maassamme edelleen vain harvoilla [kuvio 22.].

Ajankohtaisin tuulivoimaan liittyvä kiistanaihe on ollut kysymys nk. syöttötariffien käytöstä. Tätä koskeva uusi väittämä 'Tuuli- ja  bioenergian käytön edistämiseksi olisi otettava käyttöön syöttötariffijärjestelmä, jossa näiden tuottajille maksettava lisähinta kerätään kaikilta sähkönkäyttäjiltä' saa ehkä yllättävänkin vaisun vastaanoton. Runsas kolmannes (35%) yhtyy, joka neljäs (25%) ei. Vailla kantaa olevien suuri osuus (40%) kertoo että syöttötariffin toimintaperiaate on huonosti tunnettu (ja sitä on lyhyessä kysymyksessä myös vaikea kuvata). Reagointeja voi kuitenkin pitää ponnettomina siihen nähden, että kyse on laajasti kannatetun tuulivoiman lisäämisen keinosta. Kenties kysymykseen sisältyvä viittaus kaikilta sähkön käyttäjiltä perittävään lisähintaan hillitsee osaltaan ehdotuksen hyväksyntää. Väestöryhmittäin tarkasteltuna laajinta kannatusta syöttötariffi-idea saa vihreiden kannattajilta (ei kuviota).

Tuulella tuotetun sähkön ostamishalukkuutta selvitettiin myös suoraan. Ajatus ei herätä suurta innostusta, ainakaan siinä tapauksessa että puhdas tuulisähkö olisi tavanomaista sähköä kalliimpaa. Runsas kolmannes (35%) ilmoittaa olevansa periaatteessa valmis tällaiseen kauppaan, runsas kaksi viidesosaa (43%) ei. Luvut ovat kuitenkin hyväksyvämmät kuin vuonna 2004, jolloin kysymys viimeksi sisältyi tutkimukseen. Osaltaan innostusta vähentänee sähkön hintakehitys - 'tavallinen' sähkökin koetaan siinä määrin  kalliiksi, ettei lisähinnan maksaminen tunnu houkuttelevalta. Muistettakoon myös, että tilastojen valossa tuuli- ja muun ekosähkön kauppa ei ole saavuttanut suuria volyymejä. Asennetasoinen ostovalmius realisoituu täten käytännössä vain harvoin [kuvio 23.]. Väestön sisällä kiinnostus tuulisähköä kohtaan vaihtelee voimakkaasti. Näkyvän ostohalukkaiksi ilmoittautuvat mm. naiset, nuoret, opiskelijat, akateemisesti koulutetut sekä vihreiden kannattajat (ei kuviossa).

Tutkimukseen sisältyi myös jätteiden hyötykäyttöön suhtautumista mittaava väite. Vaikka kyse ei perinteisessä mielessä vaihtoehtoenergiasta, jätepolitiikkaa koskevan julkisen keskustelun - mitä jätteille pitäisi tehdä - rintamalinjat noudattavat paljolti samaa jakoa kuin suhtautuminen vaihtoehtoisiin energianlähteisiin. Teesin 'palava kotitalous- ja muu yhdyskuntajäte olisi parempi polttaa jätteenpolttolaitoksissa energiaksi kuin yrittää hyödyntää niitä muilla tavoin' allekirjoittaa lähes seitsemän kymmenestä (68%). Toista mieltä tohtii olla vain noin joka kymmenes (11%). Tulos on asiallisesti sama kuin vuotta aiemmin. Laajaa samanmielisyyttä tulkittaessa tulee ottaa huomioon paitsi kilpailevien argumenttien puute, myös polton organisoinnin käytännön ongelmat. Hyväksyntä hupenee helposti kun kyse on jätteenpolttolaitosten sijaintipaikkojen määrittämisestä (ns. nimby-ilmiö). [kuvio 24.].