3. ENERGIA, YMPÄRISTÖ JA KASVU

3.1.  Ilmastonmuutos

Kasvihuoneilmiötä ja ilmaston lämpenemistä koskevat seurantakysymykset ovat kertoneet kansalaisten kokevan kyseiset ilmiöt reaaliseksi uhaksi, jolla on yhteys ympäristön saastumiseen. Jo 80-luvun lopulla suomalaiset olivat taipuvaisia näkemään yhteyttä silloisten poikkeuksellisiksi koettujen sääolojen ja ilman saastumisen välillä. Kun keskustelua asiasta on viime vuosina käyty ilmastonmuutos-käsitteen alla, sama on todentunut yksiselitteisen selvänä.

Kaksi kolmesta (67%) yhtyy nyt käsitykseen, jonka mukaan viime vuosien sateet, myrskyt, tulvat ja muut poikkeukselliset sääolot1 ovat osoitus ilmastonmuutoksesta, ts. siitä että saasteet ovat järkyttäneet luonnon tasapainoa. Toista mieltä tohtii olla vain joka kahdeksas (13%). Vaikka samanmielisyys on suurta, on se merkittävästi vähäisempää kuin vuotta aikaisemmin (77%). Trenditarkastelu kertoo asenteiden palautuneen vuosituhannen alkuvuosien (2000-2004) tasolle. Väliin jäävänä ajanjaksona (2005-2007), jolloin ilmastonmuutoskeskustelu laajemmin läpäisi yleisen tietoisuuden, kansalaismielipide reagoi tilanteeseen näkyvästi. Vakuuttuneisuutta vahvistivat dramaattissävyiset uutiset luonnonmullistusten aiheuttamista tuhoista ja myös kansalaisten omakohtaiset havainnot epätavallisista luonnonilmiöistä. Nyt jouluisia nurmikonleikkaajia ole nähty ja kaikki on vaikuttanut muutoinkin 'normaalimmalta'. Osasyy saattaa olla yksinkertaisesti myös ilmastohuolen arkipäiväistymisessä. Talouskriisiin havahtuminen saattaa niin ikään olla sysännyt asian ajattelua sivummalle [kuvio 16.].

Ilmastohuoli tulee esille myös suoraan energiantuotantoon kytkettynä. Lähes kolmen neljäsosan (73%) mielestä kasvihuoneilmiön pysäyttämiseksi kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulisi rajoittaa tuntuvasti. Myös tämä osuus on havaittavasti pienempi kuin vuotta aiemmin (76%). Vaade on saanut laajan kannatuksen jo varsin pitkään (ei kuviota).

Ilmastonmuutoskantoja tutkittiin myös toisella, mahdollisimman selväsanaiseksi formuloidulla teesillä. Kaksi vuotta sitten mukaan otetun mittarin ideana oli testata, kuinka äärimmäiseksi muotoilu ilmastoargumentti voi olla tullakseen hyväksytyksi. Reagoinnit väitteeseen 'Ilmastonmuutos on todellinen ja äärimmäisen vakava uhka, jonka torjuntaan koko maailman tulisi ryhtyä välittömästi ja kaikin mahdollisin keinoin' osoittavat, ettei tällaista rajaa suoranaisesti ole. Hätähuudonomainen muotoilu ei hillitse lausuman läpimenoa. Valtaenemmistö (81%) yhtyy, vain marginaalinen vähemmistö (6%) kieltää. Jos kohta tässäkin yhteydessä havaitaan vähäistä vetäytymistä aiemmista huippuluvuista (85% allekirjoitti vuonna 2007), tulosta voi edelleen pitää epätavallisen laajan yksimielisyyden ilmentymänä [kuvio 17.]. Väestöryhmittäiset erot - niiden miltei täydellinen puuttuminen - kertoo että ilmastomuutoshuoli yhdistää koko yhteiskuntaa.

Tarkasteluyhteydessä on paikallaan viitata myös aiempaan tutkimustietoon. Neljä vuotta aiemmin toteutetussa tutkimuksessa (2004) käsityksiä ilmastonmuutoksesta ja Kioton sopimuksesta selvitettiin laajalla kysymyssarjalla, joka suoraan testasi uskoa ilmiön todenperäisyyteen. Näkemyksen, jonka mukaan ilmastonmuutos on reaalinen uhka, joka vaatii tehokkaita toimia, allekirjoitti jo tuolloin kolme neljästä. Vastateesi, jonka mukaan puhe ilmastonmuutoksesta ei pidä paikkaansa, tai ainakin uhkaa on liioiteltu, herätti puolestaan enemmän torjuntaa kuin hyväksyntää.

Aiempien raporttien mukaan kansalaismielipide näyttäisi hyväksyvän monet julkisuudessa kritisoidutkin ilmastonmuutoksen torjuntakeinot. Tähän viittaava tulos saadaan myös nyt päästökauppaan suhtautumista luotaavasta uudesta väittämästä. Teesi 'Vaikka päästökauppa kohottaa enemmän sähkön hintaa kuin sähkön tuotantokustannuksia, on päästökauppa hyväksyttävä ympäristöhyötyjensä takia’ jakaa kuitenkin mielipiteitä paljon (37% hyväksyy, 32% hylkää). Lähes kolmannekseen (30%) kohoava vailla kantaa olevien osuus kertoo myös epätietoisuudesta. Kun otetaan huomioon sähkön hintaan kohdistettu kritiikki - ja myös argumentista pilkistävä windfall-pukinsorkka - voi tulosta pitää verraten myötämielisenä. Päästökauppakantojen on aiemmin todettu olevan pitkälti kysymysmuodosta riippuvia. Mikäli kysymys viittaa järjestelmästä mahdollisesti aiheutuviin kansallisiin ongelmiin, se saa olennaisesti vähemmän hyväksyntää kuin vedotessaan kansainväliseen vastuuseen tai EUn edelläkävijärooliin. Unionin yksipuolisetkin päästöjen vähentämistoimet on yleensä kuitenkin pikemminkin hyväksytty kuin torjuttu. Tähän viittaa myös muu ilmastonmuutosasenteita koskeva tutkimustieto2.

Epäsuorasti ilmastoteemaan liittyi myös uusi väittämä 'Koska maailman energiasta tuotetaan valtaosa fossiilisilla polttoaineilla vielä vuosikymmeniä, kaikkein kiireellisintä olisi kehittää järjestelmät hiilidioksidin talteen ottamiseksi ja varastoimiseksi'. Näkemyksen allekirjoittaa kaksi kolmesta (67%), vastaan on vain joka kahdeskymmenes (5%, ei kuviota).

______________________________

 1Kysymyksessä esimerkkeinä mainittuja sääilmiöitä on vaihdeltu kullekin tutkimusvuodelle ominaisten ongelmien mukaan; mukana ovat olleet mm. kuivuus ja kuumuus.
 2Onpa ilmoja pidellyt - ilmastonmuutos ja kansalainen (2007). Ajatuspaja e2.