|
Yleisten ympäristöasenteiden osalla uusin tutkimusaineisto vahvistaa viime tutkimuksessa tehtyjä havaintoja ympäristömyötäisyyden kasvusta. Vaikka kyse on verraten vähäisistä painotuseroista, niiden pääsuunta on suhteellisen systemaattinen ja siten huomionarvoinen. Näkemys, jonka mukaan luonnonsuojelun nimissä rajoitetaan taloudellista ja teollista toimintaa liian paljon, saa osakseen enemmän torjuntaa (44%) kuin hyväksyntää (31%). Joskaan väitteen torjuvien osuus ei ole kasvanut tasolta jolle se viime mittauksessa nousi, teesin hyväksyviä on nyt hieman (3 %-yksikköä) vähemmän. Kokonaisuutena rintamalinjat eivät silti ole muuttuneet mitenkään radikaalisti. Uusinkin tulos sijoittuu lähelle 2000-luvun tulosten keskiarvoa (ei kuviota). Periaatteellinen valmius tinkiä omasta elintasosta energiantuotannosta aiheutuvien ympäristöhaittojen ja riskien vähentämiseksi osoittautuu merkittävän laajaksi. Useampi kuin kuusi kymmenestä (61%) ilmaisee tällaista valmiutta viidenneksen (20%) kieltäytyessä. Joskaan tulos ei poikkea olennaisesti aiemmasta, se viittaa viime vuosina rekisteröidyn trendinomaisen nousun katkeamiseen. Kannanottojen pitkän aikavälin kehityksestä hahmottuu joka tapauksessa kiintoisa, taloudellisten suhdanteiden muutoksia heijastava aikasarja. 1990-luvun alkupuolen lamavuosina tinkimisvalmius kohosi asteittain ja laantui sitten aiemmalle tasolleen. Tätä taustaa vasten viime vuosina todettu uusi nousu tarjoaa erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Kysymykseen siitä, kehittyykö yhteiskuntailmapiiri tältä osin jotenkin syklisesti, voidaan saada vastaus vasta myöhemmässä tutkimuksessa [kuvio 18.]. Myös muiden mittareiden valossa kansalaismielipiteen pohjavirta näyttäytyy edelleen leimallisen pehmeänä, ts. pikemminkin ympäristöllis-sosiaalisia kuin teknis-taloudellisia ja materiaalisia arvoja priorisoivana. Tähän liittyy myös ympäristön ja kasvun ristiriita. Toinen asia on ovatko nämä hyvinvointitavoitteet toisensa poissulkevia. Kansalaisten tulevaa energiantarvetta koskevat näkemykset ovat jo pitkään kertoneet vahvasta kasvu-uskosta. Nyt tämä kansalaismielipiteen - kuten kansantaloudenkin - korkeasuhdanne on katkennut. Vajaa kaksi kolmasosaa (64%) arvioi sähkön tarpeen olevan tulevaisuudessa paljon nykyistä suuremman. Eri mieltä on joka seitsemäs (14%). Vaikka jakauma on varsin vino, on se olennaisesti vaisumpi kuin vuotta aiemmin (77% uskoi kasvuun) [kuvio 19.]. Kyseinen mittari on aiemminkin osoittautunut oivalliseksi maan taloudellisen tilan ja myös yhteiskunnallisen asenneilmaston muutosten indikaattoriksi. Tulevaa sähköntarvetta koskevassa aikasarjassa havaitaan poikkeuksellisen selkeä viime vuosikymmentä koskeva taloudellis-yhteiskunnallisten olojen kehityksen projektio. Silloinen lama-aika - jonka tulon kansa aisti ennen päättäjiä ja talousoppineita - synkensi kasvuvisioita vuosi vuodelta siten, että kokonaismuutos 80-luvun lopun kulutusjuhlien huippuvuosista laman syvimpään pohjaan vuonna 1993 muodostui miltei dramaattiseksi. Vuonna 1994 mielialoissa mitattiin kasvu-uskon nopeaa palautumista ilmaiseva käänne, joka vähä vähältä vahvistuen pysyi päällä aina viime tutkimukseen saakka. Viime mittauksia vastaava tulos - yhtä kasvusuuntautunut - oli saatu viimeksi 80-luvun lopulla ennen talouden romahdusta. Edellisessä raportissa kehittymässä olevaa tilannetta - pallon vähittäistä täyttymistä ja uhkaavaa halkeamista - ennakoitiin seuraavin sanoin: 'Toivoa sopii, ettei tuloksilla ole ennustearvoa. Lamarummun kumua on kuitenkin kuultu myös julkisessa keskustelussa.' Se, onko asennekehitys nyt toistumassa aiemmalla tai sitä muistuttavalla tavalla, jää nähtäväksi. Talouden nykyinen äkillisesti alkanut kriisitila on niin uusi, etteivät sen kaikki vaikutukset varmastikaan ole vielä ehtineet realisoitua sen paremmin yhteiskuntatodellisuudessa kuin sitä koskevassa kansalaismielipiteessäkään. Vaikka kansalaismielipide on ympäristöasioissa kriittinen, sen kuva energiayhtiöistä ympäristöllisinä toimijoina on tavannut olla positiivinen. Nyt runsas kolmannes (36%) katsoo maamme energiayhtiöiden toimivan nykyisin ympäristöasioissa vastuullisesti. Eri mieltä on noin joka neljäs (24%). Vaikka jakauma painottuu hyväksynnän suuntaan, se heijastaa - etenkin kolme edeltävää tulosta huomioon ottaen - varauksellisuuden näkyvää kasvua. Luottamusta pitkään heijastaneeseen aikasarjaan on täten tullut kauneusvirhe. Jos kohta ilmiön syiden tyhjentävä selittäminen lienee työlästä, ainakin osasyyksi voitaneen otaksua energiayhtiöitä kohtaan julkisuudessa virinnyt kritiikki. Vaikka arvostelu ei suoranaisesti ole koskenut energiayhtiöiden ympäristöllisiä edesottamuksia, myös ne saatetaan nähdä yritys- ja toimialakuvia määrittävän ns. totaliteettilogiikan takia nyt kielteisemmässä valossa [kuvio 20.]. Toisaalta kriittisyyden kasvu ei näyttäisi kohdistuvan yksinomaan energiateollisuuteen. Vastaava asennekehitys on tullut esille muussa tuoreessa tutkimuksessa1 myös teollisuutta yleisemmin koskevana. ______________________________ 1 Kapitalismi kansan käräjillä - EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2009 (s. 78-79). Raportin pdf-versio. |
