|
Usko vaihtoehtoenergian hyödyntämismahdollisuuksiin on säilynyt kaikissa vaiheissa vankkana. Hieman useampi kuin joka toinen (52%) pitää saasteetonta ja ehtymätöntä aurinkoenergiaa realistisena ratkaisuna jo lähitulevaisuudessa. Pitkää odotusta povaavia on vajaa kolmannes (29%). Vaikka optimistien osuus on kasvanut edellisestä mittauksesta vain oireellisesti, yhdessä viimeisimmät tulokset viestivät selvästä noususuunnasta. Kokonaisuutena arviointien aikasarja piirtyy huomiota herättävän harmoniseksi. Toiveikkuus aurinkovoiman käyttömahdollisuuksia kohtaan kasvoi ensin pitkään verrattain tasaisin, joskin lyhyin askelin. Vuosituhannen vaihteessa liike pysähtyi ja asenteet alkoivat jälleen muuttua vähä vähältä skeptisemmiksi. Vuoden 2005 tutkimuksessa epäily ei enää enentynyt, vaan tulokset alkoivat viitata jo aurinko-optimismin uuteen kasvuun. Nyt tämä suunta on jatkunut ja uusimmat tulokset ovat jo koko seuranta-ajan toiveikkaimmat [kuvio 23.]. Useampi kuin kolme neljästä (77%) uskoo, että tuuli- ja aurinkovoima voitaisiin ottaa maassamme laajaan käyttöön jo melko pian, mikäli vain niitä koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan haluttaisiin panostaa varoja. Vain noin joka kymmenes (9%) kieltää asian todenperäisyyden. Vaihtoehtohenkinen - mutta äärimmäisen teknologiauskoinen - visio vahvistui tasaisesti useiden vuosien ajan vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen trendi taittui ja kannanotot alkoivat muuttua hieman varovaisemmiksi. Usko vaihtoenergiaan on nyt vahvempaa kuin edellisessä mittauksessa, jossa rekisteröitiin niin ikään samansuuntainen muutos. Näiden myötä kannanotot ovat kivunneet käytännössä jo aiemmalle huipputasolleen. Asiallisesti suhtautumismuutokset ovat kuitenkin olleet vähäisiä koko seuranta-ajan [kuvio 24.]. Tuulivoimaan suhtautumista mitattiin energiamuodon käytön toivotun laajuuden (ks. luku 1.) ohella väittämämuotoisilla erilliskysymyksillä. Energiamuodon kielteisiin maisemavaikutuksiin viittaaminen ei sanottavasti horjuta suuren yleisön sympatioita. Vajaa viidennes (18%) yhtyy nyt näkemykseen, jonka mukaan tuulivoiman käytön lisääminen johtaisi huomattaviin ympäristöhaittoihin tuulivoimaloiden rumentaessa maiseman laajoilta alueilta. Eri mieltä on useampi kuin seitsemän kymmenestä (72%). Aikasarjassa hahmottuu kaksi kehitysvaihetta. Vuoteen 2005 saakka tulokset viittasivat kriittisyyden vähittäiseen kasvuun ja siihen, että ajan myötä tuulivoimassa saatetaan alkaa nähdä enemmänkin ongelmia. Kolme viimeisintä mittausta ovat kuitenkin viestineet asenteiden palautumisesta kohti aiempaa tasoaan. Omakohtaisia havaintoja tuulipuistojen esteettisyydestä lienee maassamme edelleen vain harvoilla [kuvio 25.]. Ajankohtaisin tuulivoimaan liittyvä kiistanaihe on ollut kysymys nk. syöttötariffien käytöstä. Tätä koskeva väittämä 'Tuuli- ja bioenergian käytön edistämiseksi olisi otettava käyttöön syöttötariffijärjestelmä, jossa näiden tuottajille maksettava lisähinta kerätään kaikilta sähkönkäyttäjiltä' saa ehkä yllättävänkin vaisun vastaanoton. Runsas kolmannes (37%) yhtyy, joka runsas neljännes (27%) ei. Vailla kantaa olevien suuri osuus (35%) kertoo että syöttötariffin toimintaperiaate on huonosti tunnettu (ja sitä on lyhyessä kysymyksessä myös vaikea kuvata). Reagointeja voi kuitenkin pitää ponnettomina siihen nähden, että kyse on laajasti kannatetun tuulivoiman lisäämisen keinosta. Kenties kysymykseen sisältyvä viittaus kaikilta sähkön käyttäjiltä perittävään lisähintaan hillitsee osaltaan ehdotuksen hyväksyntää. Viime mittauksesta sekä myönteiset että kielteiset asenteet ovat hieman lisääntyneet, jolloin muutokseksi jää lähinnä vain kannanottojen vähäinen selkiintyminen [kuvio 26.]. Väestöryhmittäin tarkasteltuna laajinta kannatusta syöttötariffi-idea saa vihreiden kannattajilta. Tuulella tuotetun sähkön ostamishalukkuutta selvitettiin myös suoraan. Ajatus ei herätä suurta innostusta, ainakaan siinä tapauksessa että puhdas tuulisähkö olisi tavanomaista sähköä kalliimpaa. Kolmannes (32%) ilmoittaa olevansa periaatteessa valmis tällaiseen kauppaan, vajaa puolet (46%) ei. Luvut ovat hieman nuivemmat kuin vuotta aiemmin, mutta kuitenkin hyväksyvämmät kuin sitä edeltävässä mittauksessa vuonna 2004 (kysymys oli välillä pois tutkimuksesta). Osaltaan innostusta vähentänee sähkön hintakehitys - 'tavallinen' sähkökin koetaan siinä määrin kalliiksi, ettei lisähinnan maksaminen tunnu houkuttelevalta. Muistettakoon myös, että tilastojen valossa tuuli- ja muun ekosähkön kauppa ei ole saavuttanut suuria volyymejä. Asennetasoinen ostovalmius realisoituu täten käytännössä vain verraten harvoin [kuvio 27.]. Väestön sisällä kiinnostus tuulisähköä kohtaan vaihtelee voimakkaasti. Ostohalukkaiksi ilmoittautuvat tavallista useammin mm. naiset, nuoret ja opiskelijat. Korkein luku (79%) saadaan jälleen vihreiden kannattajilta (ei kuviossa). Teemaan liittyi myös uusi mittari, jolla testattiin uskoa erilaisiin sähköön liitettyihin ekomerkkeihin ja niiden suosimisella saavutettavaan hyötyyn. Kyynissävyistä teesiä 'Ympäristömerkintä sähkössä on pelkkää viherpesua, jolla ei ole ympäristön kannalta merkitystä' ei koeta häväistykseksi, vaikkakin ehkä hämmentäväksi. Useampi kuin kaksi viidestä (42%) allekirjoittaa, vajaa neljännes (23%) kieltää runsaan kolmanneksen (35%) ollessa vailla kantaa. Skeptinen suhtautuminen ekomerkkeihin on tunnusomaista etenkin vanhemmille ikäryhmille. Syytöksen torjuvat laajasti opiskelijat, nuoret ja vihreiden kannattajat (ei kuviota). |
