Tutkimukseen sisältyi myös uusi kysymyssarja, jonka suunnitteluvaiheen työnimenä oli 'yhteiskunnan rahanreiät'. Vastaajilta tiedusteltiin missä määrin he kohdistaisivat julkisia varoja eri tarkoituksiin. Jotta arviointi sisältäisi jonkinlaista poliittisten päättäjien riesana olevaa arjen realismia - kaikkea hyvää ei ole mahdollista samanaikaisesti lisätä - tehtävänä oli myös nimetä kohteita, joista voitaisiin tinkiä tärkeämpien tavoitteiden toteuttamiseksi. Vaikka kysymysasetelma on leimallisen yleisyhteiskunnallinen, kuin pienimuotoinen puolueohjelma, sillä on kytkentä energia-asenteisiin. Ideana oli selvittää miten energiaan ja ympäristöön liittyvät tavoitteet suhteutuvat muihin yhteiskunnan kehittämiskohteisiin.

Yleiskuva tuloksista muodostuu paljolti samankaltaiseksi kuin kysyttäessä kansalaisilta ennen vaaleja mitä tulevan hallituksen tai kuntapäättäjien tulisi tehdä. Kärkeen kohoavat sosiaalivaltiolliset palveluodotukset vanhusten huolto (84% kohdistaisi varoja nykyistä enemmän, 1% nykyistä vähemmän) ja terveydenhuolto (77%/1%). Korkean prioriteetin saa myös nuorten syrjäytymisen estäminen (72%/3%), mitä koskevissa kannanotoissa voidaan nähdä heijastumaa tutkimusajankohtaa edeltäneistä traagisista tapahtumista [kuvio 28.].

Profiilin ylimpään kärkeen, lähes terveydenhuollon tasolle sijoittuu myös energiapoliittinen tavoite, uusiutuvien energianlähteiden käyttö/käyttöönotto (77%/4%). Vaikka vaade on vahva, tulosta tulkittaessa tulee ottaa huomioon kysymysasetelman luonne. Kyse ei ole absoluuttisista rahamääristä, vaan eri menokohteiden suhteellisten osuuksien muutoksista eli eräänlaisesta 'systeemin säätämisestä'. Uusiutuvaa energiaa koskeva tulos ei täten tarkoita että siihen panostettaisiin saman verran rahaa kuin budjetin massiivisimpiin menoluokkiin. Tulos on kuitenkin osoitus kansalaismielipiteen pehmeästä perusvireestä ja vahvistaa osaltaan raportissa edellä esille tullutta.

Muiden energiaan liittyvien tavoitteiden osalta todetaan ilmastonmuutoksen torjunnan/hillitsemisen saavan niin ikään merkittävän prioriteetin (55%/11%). Asia sijoittuu vertailussa kuitenkin vain vain hieman keskivaiheen yläpuolelle. Vielä alemmaksi - joskin edelleen selvästi lisäpanostuksia edellyttäväksi - profiilissa jää ympäristönsuojelu yleensä (45%/11%). Suhteellisen laimea reagointi selittynee arviointikohteiden sisäkkäisyydellä. Useina erillisinä arviointikohteina ympäristöaspektit osin syövät toisiaan vertailussa (sama ilmenee mm. sosiaaliturvan osalla, jonka yksi osa vanhustenhuolto sijoittuu koko vertailun kärkeen, mutta yleisenä käsitteenä asia jää vain melko vaimeasti tähdennetyksi).

Muista merkittävän korkealle kohoavista menokohteista mainittakoon työllisyys, johon lisäpanostusta haluaisi selvä enemmistö (61%/7%). Vaikka alkusyksyllä äkillisesti käynnistynyt talouskriisi oli läpäissyt yleisen tietoisuuden jo kuukausia ennen aineistonkeruun alkua ja työllisyyttä koskevat visiot vähä vähältä synkentyneet, on oletettavaa että tutkimusajankohdan jälkeen työllisyys on kasvattanut painoarvoaan.

Profiilin tyvestä löydetään etenkin kolme tavoitetta. Asioiksi joihin kohdistettavia varoja ennemminkin vähennettäisiin kuin lisättäisiin, osoittautuvat kulttuuri (11%/51%), kehitysapu (14%/45%) ja maanpuolustus (18%/38%). Vaikka tulkinnassa tulee muistaa ettei kyseessä ole suoranainen leikkaamishalu, vaan asiat joista voidaan tinkiä jos jostain täytyy, kannanotoista välittyy erilaisia  viestejä. Yksi niitä koskee maanpuolustusta. Maan hallituksen jokin aika sitten määrittämä 'piikki auki' -politiikka (kahden prosentin jatkuva vuotuinen lisä puolustusmäärärahoihin) ei näyttäisi tulosten perusteella aivan kansan tahdosta kumpuavalta.

Kansalaisten 'varjobudjettia' väestöryhmittäin eriteltäessä löydetään sekä samanmielisyyttä että eroja. Vaikka sukupuolen mukaiset erot eivät ole kokonaisuutena kovin suuria, niissä nähdään selkeä systematiikka. Naiset rahoittaisivat miehiä avokätisemmin kaikkia sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä asioita. Asioiksi, joita kohtaan miehet ovat myötämielisempiä - lisäsivät useammin rahoitusta tai vähentäisivät sitä vähemmän - osoittautuvat lähinnä vain yritysten toimintaedellytykset/kilpailukyky ja maanpuolustus. Tämän seurauksena miehet todetaan myös kokonaisuutena kitsaammiksi, naisten valintojen myötä budjettivajetta syntyisi enemmän [kuvio 29.]. Uusiutuvan energian käyttöön ja käyttöönottoon miehet (77%) ja naiset (76%) panostaisivat yhtä laajasti. Tavoite saa huomattavan laajan tuen myös kaikilta muilta väestöryhmiltä (alin arvo 69% saadaan KOKn kannattajilta, ylin 94% vihreiden kannattajilta).