7. ENERGIAPOLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO JA VALVONTA

Päätöksenteko energia-asioissa koetaan aiempaan tapaan etäiseksi ja vaikutusmahdollisuudet vähäisiksi. Kaksi kolmesta (67%) katsoo, ettei kansalaisten mielipiteitä ole riittävästi kuultu energiapoliittisissa ratkaisuissa. Käsitystapa on ollut hallitseva koko tutkimuksen seuranta-ajan. Nyt saaduissa tuloksissa kriittisyys on lähes tarkasti samalla tasolla kuin kolmessa edellisessä mittauksessa. Viisi vuotta aiemmin saavutettu seuranta-ajan alin arvo ei täten merkinnyt kansalaismielipiteen pysyvämpää lientymistä [kuvio 30.].

Luottamus energiaratkaisuja koskevaan lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan on osoittautunut eri yhteyksissä laajaksi. Tämä pätee myös ydinvoimaan, jonka käyttöön suhtautumisessa turvallisuusnäkökohdat ovat keskeisellä sijalla. Näkemykseen 'Viranomaiset ovat hoitaneet ydinvoimalaitosten turvallisuusvalvonnan Suomessa hyvin' yhtyy kuusi kymmenestä (60%). Eri mieltä on joka kahdeksas (13%). Jakauma on kuitenkin vähemmän luottava kuin vuotta aiemmin ja samalla varauksellisin 2000-luvulla saaduista. Kuluvan vuosituhannen tuloksissa luottamus on ollut  laajempaa kuin aikasarjan alkuosan muodostavissa 80-luvun tuloksissa (kysymys otettiin vuonna 2004 mukaan tutkimukseen lähes kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen) [kuvio 31.].

Myös uuden rakenteilla olevan ydinvoimalan turvallisuus saa tietynasteisen synninpäästön. Väitteen 'Kun viides ydinvoimala valmistuu, on se vielä turvallisempi kuin nykyiset, sinänsä turvallisiksi osoittautuneet ydinvoimalat' hyväksyy runsas kaksi viidesosaa (43%). Arvion kiistää noin joka viides (19%). Joskin jakauma on vain oireellisesti varauksellisempi kuin viime mittauksessa, aikasarjaan syntyy vaikutelma vähä vähältä laskevasta luottamuksesta. Vaikka rakentamisessa kohdatut ongelmat eivät ole sama asia kuin rakentamisen lopputulos, voidaan sanoa että edellisistä julkisuudessa syntynyt kuva on alkanut varjostamaan myös voimalaitoksesta vallitsevia mielikuvia [kuvio 32.].

Kun valvonta-aspekti laajennetaan unionitasolle, kannanotot käyvät mutkikkaammiksi. Aiemmat mittaukset ovat osoittaneet, että vaikka EUn roolia ydinvoimaa koskevien kansallisten käytäntöjen päällekatsojana pidetään sinänsä suotavana, omalle maallemme tästä ei uskota olevan suoranaisesti hyötyä. Valvontaa tarvitsevat lähinnä muut. Teesi 'Ydinvoiman ja -jätteiden turvallisuutta koskevista säädöksistä pitäisi päättää yhteisesti EU-tasolla eikä jokaisessa jäsenmaassa erikseen' herättää tälläkin kertaa olennaisesti enemmän hyväksyntää (58%) kuin torjuntaa (23%). Joskin yhteisten säädösten kannatus on hieman kasvanut edellisestä mittauksesta, kyse on paljolti vain kannanotoissa aiemminkin ilmenneestä 'sahauksesta' [kuvio 33.].

Päätöksenteko energia-asioissa ei ole luonnollisestikaan julkisen vallan yksinoikeus. Myös yritykset tekevät energiapäätöksiä, yhä suurempina strategisina linjauksina sitä mukaa kun perinteinen yhteiskunnan ohjausvalta on siirtynyt markkinoille. Yritysten itsenäinen päätöksenteko kuitenkin herättää epäluuloa kansalaisten keskuudessa. Vain noin viidennes (21%) hyväksyy ajatuksen, jonka mukaan yritysten tulisi saada itse päättää millä energianlähteillä ne sähköä tuottavat. Oikeuden torjuu useampi joka toinen (56%). Kontrollivaateet eivät ole vahvistuneet edellisestä vuodesta, mutta ovat yleisempiä kuin toissa tutkimuksessa. Aikasarjassa näkyvän epäsystemaattisen 'poukkoilun' selittäminen on - vallankin kun kyse on niin suurista muutoksista, että ne eivät selity satunnaisvaihtelulla - on jossain määrin pulmallista [kuvio 34.].

Valvonta-aspektiin liittyy myös kysymys mahdollisten uusien ydinvoimalaitosten sijoituspaikoista. Julkisessa keskustelussa eri vaihtoehdoille on löydetty niin myönteisiä kuin kielteisiäkin perusteluja. Yksi argumentti on ollut nykyisten reaktoreiden sijaintipaikkojen tarjoamien valmiuksien hyödyntäminen. Tätä koskeva ehdotus 'Mikäli uusia ydinvoimaloita rakennetaan, ne kannattaa sijoittaa nykyisille ydinvoimalaitospaikkakunnille' saa selvästi enemmän puoltoa (59%) kuin kieltoa (12%).

Toinen tähän liittyvä, yhtä potentiaalista sijoituspaikkaa puoltava uusi mittari 'Mikäli Loviisaan rakennetaan uusi ydinvoimala, sen hukkalämpö pitäisi hyödyntää kaukolämpönä pääkaupunkiseudulla alueen hiilivoimalat korvaten' tuottaa sangen suurta samanmielisyyttä kuvastavan jakauman. Useampi kuin neljä viidestä (84%) allekirjoittaa eri mieltä olevien osuuden jäädessä marginaaliseksi (2%). Vaikka perusteena on pahasta irtipääsy - hiilen käyttöä halutaan kaikin keinoin rajoittaa -  tulosta voi pitää yllättävänä ottaen huomioon millaisia epäluuloja ydinvoimaloihin edelleenkin liitetään (ei kuviota).