Energia-asioita koskevan mielipiteenmuodostuksen perustana on, tai ainakin tulisi olla, asiaa koskeva tieto. Koska monimutkaisista teknis-luonnontieteellis-taloudellisista kysymyksistä 'itse tietäminen' on vaikeaa, ellei mahdotonta, kansalaisten on pakko luottaa erilaisiin asiantuntijoihin. Tämäkään ei ole aivan yksinkertaista. Pulmaksi nousee sen määrittäminen, keitä nämä ovat. Eri intressejä edustavat asiantuntijat ja poliitikot kuten muutkin väestön valistajat ovat yleensä keskenään kovin erimielisiä. Energiatiedon omaksumista haittaa täten mutkikkuuden ohella ristiriitaisuus. Erityisen selvänä tämä on tullut esiin ydinvoimakeskustelussa, jossa toinen toistaan lyövät lausunnot - arvovaltaisetkin sellaiset  - ovat olleet pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

8.1. Tiedon saatavuus

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kansalaisten mielestä energiatietoa sinänsä pantata eivätkä he koe elävänsä sen suhteen umpiossa. Nyt lähes joka toinen (47%) yhtyy näkemykseen jonka mukaan energia-asioista on jokaisen saatavilla riittävästi luotettavaa tietoa. Kolmasosaa (34%) tietotarjonta ei tyydytä. Arvosanat ovat käytännössä samat kuin vuotta aiemmin. Toissa kerralla kohdattu vähäinen kriittisyyden kasvu on käytännössä kadonnut kahden uusimman tuloksen myötä. Kokonaisuutena aikasarja piirtyy melko tapahtumaköyhäksi. Seurannan ensi vaiheessa (1996-2000) vakuuttuneisuus paikkansa pitävän energiatiedon saatavuudesta pikemminkin vähä vähältä vahvistui kuin heikentyi. Sen jälkeinen suhtautumisvaihtelu on ollut vailla selkeää kehityssuuntaa [kuvio 35.].