Tämänkertaisessa tutkimuksessa informaatioteemaa selvitettiin myös yksityiskohtaisemmin luotaamalla kansalaisten käsityksiä eri tietolähteiden uskottavuudesta. Vastaajien tuli arvioida erilaisia viestijöitä sen mukaan, kuinka luotettavina tietolähteinä he pitävät niitä sähköntuotantovaihtoehtoja ja niiden ympäristövaikutuksia, kustannuksia ja riskejä koskevissa asioissa.

Kansalaismielipide rankkaa eri yhteiskuntatahoja ja taustavoimia edustavat viestijät verrattain selkeään järjestykseen. Luotettavimmiksi tietolähteiksi arvioidaan Säteilyturvakeskus (77% pitää luotettavana ja 12% epäluotettavana) sekä energia-alan tutkijat ja tutkimuslaitokset (77%/11%). Ympäristöministeriö yltää selkeälle kolmossijalle (73%/17%). Työ- ja elinkeinoministeriön/sen energiaosaston neljäs sija (65%/21%) vahvistaa viranomaistahojen hyvää sijoitusta uskottavuuskilvassa. Vaikutelman viimeistelee Energiamarkkinavirasto (49%/21%) astetta varovaisemmilla, joskin sinänsä positiivisilla luvuillaan [kuvio 36.].

Energiamarkkinaviraston edelle nousee kuitenkin toisen tyyppisiä vaikuttajia. Suomen Luonnonsuojeluliiton (57%/31%) uskottavuus osoittautuu huomionarvoisen laajaksi. Yleisenä kategoriana ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt (50%/37%) jäävät tästä hieman jälkeen ja samalla kannanotot alkavat jo polarisoitua enemmän. Kaikki nimetytkään ympäristöjärjestöt eivät selviä testistä soraäänittä: Greenpeaceen kohdistuu enemmän epäluottamusta kuin luottamusta (37%/49%). Kenties järjestön tempaukset ovat liian railakkaita sovinnaisille suomalaisille.

Uskottavuuslistan tyvi on siinä määrin tasainen, ettei 'musta pekka' jää selvästi minkään yksittäisen tahon käteen. Ehdokkaita ei tosin ole monta ja energia-ala on niiden joukossa vahvasti edustettuna. Mikäli kriteerinä käytetään positiivisten ja ja negatiivisten arvioiden osuuksien erotuksia, heikoimmat saldoluvut saavat energia- ja sähköyhtiöt (-20), poliittiset päättäjät (maan hallitus ja johtavat poliitikot, -19) sekä ydinvoimayhtiöt (-18).

Myös Greenpeacen ja metsä-/vientiteollisuuden luvut painuvat pakkaselle, jälkimmäisen tosin vain täpärästi. Kaiken kaikkiaan tulokset viittaavat siihen että eri toimijoiden luottamusluvut määräytyvät - niiden viestinnällisten edesottamusten ohella - sen mukaan, kuinka riippumattomia niiden arvioidaan olevan. Selkeästi tunnistettavat intressit tai suoranainen osapuoliasema yhteiskunnallisessa kiistakysymyksessä luovat arviointeihin jo lähtökohtaisesti tiettyä skeptisyyttä. Oletettavasti samanlaisin varaumin arvioitaisiin ateistien vs. piispojen objektiivisuutta kirkkoa koskevissa asioissa.

Energia-alan toimijoista vähiten avointa kriittisyyttä - ja ainoana positiivisen saldon - saavat energia-alan järjestöt (44%/31%). Niille kuitenkin on ominaista (kuten viranomaistahoista Energiamarkkinavirastollekin) muita heikompi tunnettavuus (suuret 'ei osaa sanoa' -osuudet).

Muutokset arvioinneissa 2001-2008

Koska kysymyssarja sisältyi myös vuosien 2001, 2004 ja 2006 tutkimuksiin, tuloksia aiempiin vertaamalla voidaan tehdä päätelmiä toimijoiden uskottavuudessa tapahtuneista muutoksista. Nämä eivät yleisesti ottaen muodostu suuriksi. Arviointien peruspermanentti on pitänyt entisen muotonsa. Luotettavuuslistan kärkeen kipuavat kummassakin mittauksessa samat tahot jokseenkin samassa järjestyksessä. Myös listan tyvi on säilynyt suhteellisen samanlaisena.

Mikäli muutosvertailu rajataan vain edelliseen (2006) mittaukseen, hieman aiempaa paremman arvosanan saavat mm. metsäteollisuus ja energia-alan järjestöt. Heikentymistä havaitaan lähinnä ydinvoimayhtiöiden, Greenpeacen ja poliittisten päättäjien osalla. Koko seuranta-ajan (2001-2008) tarkastelu ei tuo esille kovin selvää trendinomaista kehitystä. Asteittaista alenemaa nähdään kuitenkin sähköyhtiöiden¹ kohdalla ja vastaavasti jonkinlaista asteittaista nousua voidaan hahmottaa mm. ympäristöjärjestöjen kohdalla [kuvio 37a.] ja [kuvio 37b.].

Arviointien väestöryhmittäiset erot

Tuloksia yksityiskohtaisemmin tarkasteltaessa havaitaan sukupuolen erottelevan luottamuslukuja merkittävästi. Naisten luottamus ympäristöjärjestöjen (kaikki tiedustellut järjestöt)  jakamaan tietoon on olennaisesti vahvempaa kuin miesten. Ympäristöministeriön ja EUn ympäristöviranomaisten kohdalla ero on samansuuntainen. Selviä toisensuuntaisia eroja löydetään lähinnä vain yksi: miehet luottavat naisia enemmän ydinvoimayhtiöiden tarjoamaan tietoon [kuvio 38.]. Merkittävää ikäriippuvuutta havaitaan mm. ympäristöministeriötä, kaikkia ympäristöjärjestöjä, energia-alan tutkimuslaitoksia sekä Euroopan unionia koskevissa arvioissa. Nuoret luottavat po. tahojen informaatioon vanhempia vahvemmin.

Tätäkin suuremmiksi muodostuvat ydinvoimakannan mukaiset erot. Ydinvoiman kannattajat luottavat huomattavasti enemmän - paitsi ydinvoimayhtiöihin, joiden osalla ero on huikea - työ- ja elinkeinoministeriöön, kaikkiin energiasektorin toimijoihin (energiayhtiöt, alan järjestöt), metsäteollisuuteen sekä energiamarkkinavirastoon. Ydinvoiman vastustajat puolestaan osoittavat huomattavasti suurempaa luottamusta erilaisten ympäristöjärjestöjen tarjoamaa tietoa kohtaan. Säteilyturvakeskus, energia-alan tutkimuslaitokset ja tutkijat sekä ympäristöministeriö nauttivat huomattavan laajaa luottamusta kummankin ryhmän keskuudessa.