9. SUHTAUTUMINEN SÄHKÖMARKKINOIHIN

Tutkimuksessa selvitettiin myös näkemyksiä maamme sähköntuotantojärjestelmästä ja sen kehityksestä. Ensisijaisena huomion kohteena on suhtautuminen kilpailun vapautumiseen ja markkinaehtoisuuden lisääntymiseen energiantuotannossa ja -jakelussa. Aihepiiriä koskevia kysymyksiä on lisätty sitä mukaa kuin markkinoiden kansalliseen ja kansainväliseen avautumiseen liittyvä muutosprosessi on edennyt ja sen seuraukset alkaneet näkyä sähkönkuluttajien arjessa.

9.1. Julkinen valta vs. markkinaohjaus

Yleisellä periaatetasolla markkina-ajattelu saa nyt kaksijakoisen vastaanoton. Vajaan kahden viidesosan (38%) mielestä 'sähkön tulisi olla tavallinen kauppatavara jonka tuottamisen, hinnoittelun ja myynnin pitäisi olla vapaasti markkinoiden määrättävissä'. Ajatuksen torjuvia on kahdeksan prosenttiyksikköä enemmän (46%). Joskaan tulos ei olennaisesti poikkea kahdesta edeltävästä, se on täpärästi koko seuranta-ajan skeptisin. Kolmea viimeisintä mittausta edeltävänä aikana kannanotot painottuivat vielä hyväksynnän suuntaan. Vuosina 2003-2005 asennoitumisessa vallitsi stabiili vaihe. Sitä ennen markkinaohjausta puoltava kanta oli heikentynyt asteittain viiden mittauksen ajan. Kokonaismuutos vuodesta 1998 (jolloin kotitaloudet tulivat sähkökilpailun piiriin, mikä puolestaan kohotti kansalaisten odotuksia) muodostui tämän seurauksena merkittävän suureksi. Nyt hyväksynnän huippuvuosi on yhä etäämmällä [kuvio 39.].

Toinen, käänteisesti muotoiltu seurantamittari kertoo niin ikään kriittisen suhdanteen jatkumisesta. Niiden osuus, joiden mielestä 'vapaa kilpailu sopii huonosti energia-alalle, jonka tulisi pysyä selkeästi yhteiskunnan ohjauksessa ja valvonnassa', on säilynyt suurena. Julkisen vallan roolia ja kontrollia korostavaan teesiin yhtyy kaksi kolmesta (66%). Eri mieltä on noin joka viides (19%). Myös tämä jakauma viittaa koko tutkimuskauden markkinakriittisimpään asennoitumiseen. Talouskriisin tuomaa lisää luvuissa ei silti voi suoranaisesti nähdä [kuvio 40.].

Samansuuntaisesta - nykyisessä markkinaliberalistisessa tilanteessa miltei 'sosialistissävyisestä' - ajattelusta viestiviä tuloksia voidaan löytää enemmänkin. Teesi 'energian riittävyyden ja turvallisuuden takaamiseksi valtion tulisi säilyttää itsellään riittävän suuri omistus ja äänivalta energiayhtiöissä' herättää kansalaisissa lähinnä vain yhdensuuntaisia reaktioita. Useampi kuin neljä viidestä (85%) hyväksyy, vain pieni vähemmistö (5%) hylkää. Myös tämä tulos, kuten  sitä edeltävä kahdeksan mittauksen aikasarjakin, viestii kantojen tiukentumisesta [kuvio 41.]. Kannanottojen lähempi tarkastelu kertoo lisäksi, etteivät ne sisällä erityistä poliittis-ideologista latausta. Jos kohta vasemmistopuolueiden kannattajat tähdentävät valtion roolia voimakkaammin kuin porvarillisten puolueiden kannattajat, ajattelutapa on laajasti ominainen myös jälkimmäisille (esim. kokoomuksen kannattajista 82% yhtyy näkemykseen, ei kuviossa).

Kokonaisuutena aihealuetta koskevat tulokset antavat entisen kaltaisen viestin. Vaikka markkinoiden ns. näkymättömän käden hyvää tekevään voimaan sinänsä halutaankin uskoa, sähköntuotanto koetaan yhteiskunnan infrastruktuuriksi, jossa markkinavoimille ei haluta antaa isännän asemaa. Amputoida tätä kättä ei silti haluta, ei edes laittaa käsirautoihin. Lähinnä kyse on kaitsemisesta, siitä että tämä käsi toimii yhteiskunnan kokonaisetua palvellen.