Raportin päätteeksi tarkastellaan kansalaisten tulevaisuudenodotuksia. Laajassa kysymyssarjassa kohdehenkilöiden tuli arvioida erilaisia asioita sen mukaan, kuinka todennäköisenä he pitävät niiden toteutumista seuraavien 10-15 vuoden aikana. Kysymyksen näkökulma oli faktinen, ts. tehtävänä ei ollut kertoa mitä toivoo tapahtuvan, vaan mitä otaksuu tapahtuvan omista toiveista riippumatta. Ensisijaisena kohteena oli energiatulevaisuuden ennustaminen. Tämän ohella luodattiin yleisempiä ympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia kehitysodotuksia.

Tulokset muodostuvat ehkä yllättävänkin selviksi - tietyt asiat tapahtuvat, tietyt eivät. Yksituumaisimmat tulevaisuudenkuvat koskevat ydinvoimaa, mikä ilmenee tuloskuvaajassa kahdellakin tapaa. Profiilin kärki kertoo, että ydinvoiman lisärakentaminen on kansalaismielipiteelle liki itsestäänselvyys (87% pitää joko varmana, hyvin todennäköisenä tai melko todennäköisenä). Listan tyvestä puolestaan nähdään, että kaikkein epätodennäköisimmäksi asiaksi (tiedustelluista) koetaan se, että Suomessa päätettäisiin luopua kokonaan ydinvoiman käytöstä (3%) [kuvio 51.]. Pelkistetty kuva tuloksista saadaan kuviosta, jossa eriasteiset 'uskonvahvuusluokat' on laskettu yhteen¹ [kuvio 51b.].

Energiatulevaisuutta ei kuitenkaan nähdä pelkkänä atomien pirstomisena. Uusiutuvien energialähteiden käytön kasvuun uskotaan samalla niin ikään varsin laajasti (83%). Kapasiteetin kasva(tta)miselle ylipäätään jollakin keinoin löydetään keskenään johdonmukaisia perusteluja. Sitä, että energiankulutus kasvaa merkittävästi, pidetään huomattavasti todennäköisempänä (66% uskoo, 34% ei) kuin sitä, että sähkönkulutus vähenee siinä määrin, ettei uusia suurvoimaloita tarvita (17%/83%). Energiansäästöäkään ei silti ole kansalaisten skenaarioissa hyljätty. Vaikka säästön mahdollisuuksiin suhtauduttiin edellä (ks. luku 4.1.) osin skeptisesti, pitemmällä aikavälillä energiansäästössä uskotaan saavutetaan hyviä tuloksia (67%/33%).

Täydentävää tietoa raportissa edellä käsitellyistä teemoista saadaan enemmänkin. Vaikka kansalaisten suuren enemmistön mielestä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvään teknologiaan panostaminen tarjoaisi Suomelle uuden vahvan vientivaltin (ks. luku 3.2.), tällaisen tulevaisuudenkuvan realisoitumiseen suhtaudutaan epäilevämmin. Visio, jonka mukaan tuulivoima- ja ilmastoteknologiasta tulee Suomen vientivaltti, jakaa kansalaisia näkyvästi (47%/53%). Tätä pidetään kuitenkin huomattavasti todennäköisempänä kuin sitä, että ydinvoimasähköstä tulee maamme vientivaltti (22%/78%).

Ympäristöä koskevia kehitysodotuksia ei voi pitää erityisen optimistisina. Arviota, jonka mukaan ilmastonmuutos etenee aiheuttaen merkittäviä ongelmia maassamme, pidetään jokseenkin yhtä laajasti totena (49%) kuin ei-totena (51%). Visio on kuitenkin valoisa, kun sitä verrataan käsityksiin globaalista kehityksestä. Siihen, että ilmastonmuutos aiheuttaa merkittäviä ongelmia muualla maailmassa, uskovat lähes kaikki (82%/18%).

Yleistä taloudellis-yhteiskunnallista kehitystä koskevat arviot polarisoivat verraten paljon. Joskin niitä, joiden mukaan taloudellinen lama kääntyy voimakkaaksi noususuhdanteeksi, on selvästi enemmän (63%) kuin niitä, jotka tähän eivät usko (37%), jakaumaa ei ehkä voi arvioinnin pitkä aikajänne huomioiden pitää kovin riehakkaana. Työllisyyskehitystä koskeva ennuste, jonka mukaan työttömyys kääntyy työvoimapulaksi, saa astetta varauksellisemman vastaanoton (53%/47%).

Koska kysymyksessä tuli katsoa tulevaan riippumatta siitä millaisena sen haluaa nähdä, osa arvioinneista huokuu tiettyä 'ne jyrää meitin' -henkeä. Selvin esimerkki on ydinvoiman lisärakentaminen, minkä toteutumiseen uskovat laajasti nekin jotka eivät asiaa vähimmässäkään määrin kannata (vastustajista 76% pitää todennäköisenä, kannattajista 97%). Analoginen tilanne on havaittu aikanaan mm. ennen EU-kansanäänestystä. Vaikka jäsenyyden kannattajia ja vastustajia oli jokseenkin yhtä paljon, käytännössä kaikki uskoivat jäsenyyden toteutumiseen.

Tuloskokonaisuuden tulkinnassa tulee huomata että kyseessä on eräänlainen pakkovalinta-asetelma, jossa vastaajan täytyy ennustaa jotain. Joidenkin mahdollisesti kaipaamaa ja joissain kohdin ehkä ainoaa viisastakin 'en osaa sanoa'' -vaihtoehtoa ei sisälly skaaloihin. Kyseessä on vakiintunut käytäntö tämän tyyppisissä visiopattereissa eikä se sinänsä vähennä tulosten merkittävyyttä. Vastaukset kertovat kokevatko vastaajat tiedustellut asiat pikemminkin todennäköisiksi vaiko epätodennäköisiksi.

Mikäli kansalaisten ennustuksia tarkastellaan sukupuolen mukaan, havaitaan osin merkittäviä eroja. Miehet pitävät ydinvoiman lisärakentamista todennäköisempänä kuin naiset ja tähän liittyen myös sitä, että maamme tuontiriippuvuus ulkomaisesta energiasta vähenee. Naisten visiot osoittautuvat sävyltään astetta pessimistisemmiksi - tai realistisemmiksi, jos ajatellaan että miehille on ominaisempaa kaikenlainen katteeton edistysusko. Mittavin ero koskee käsitystä siitä, joudutaanko maassamme säännöstelemään sähkön käyttöä. Vertailun tulkinnassa tulee huomata että erot ilmaisevat vain sukupuolten arviointien erojen suuntaa ja suhteellista suuruutta, ei niiden absoluuttista sisältöä. Esimerkiksi ydinvoiman lisärakentamisen toteutumiseen uskovat laajasti niin naiset kuin miehetkin, jälkimmäiset vain vahvemmin [kuvio 52.]. 

Tulevaisuuteen kurkottava kysymys sisältyi osin samansisältöisenä vuoden 1991 tutkimukseen. Vertailu tuolloisiin - edellisen taloustaantuman alkutahtien aikaan saatuihin - tuloksiin kertoo kehitysodotusten pääpiirteittäisestä samankaltaisuudesta. Tutkimusten välillä tapahtunut asioiden faktinen kehitys huomioon ottaen tämä on merkille pantavaa. Vaikka ydinvoiman tilanne oli aiemman mittauksen aikaan nykytermein ilmaistuna varsin haasteellinen - viides ydinvoimala oli ollut pitkään vastamäessä niin kansalais- kuin päättäjämielipiteenkin valossa ja oli sitä vielä pitkään kyseisen ajankohdan jälkeenkin - kansalaiset kokivat lisäydinvoiman tulon olevan vain ajan kysymys. Usko laman kääntymiseen noususuhdanteeksi oli yhtä laajaa kuin nyt, mutta työllisyyskehitystä arvioitiin pessimistisemmin. Se, että ilmastonmuutoksen maassamme aiheuttamiin ongelmiin uskottiin jopa nykyistä laajemmin, selittyy ajankohtien erilaisilla uhkakuvilla ja niihin liittyvillä käsitteellisillä seikoilla. Vaikka kysymyksessä tarkoitettiin jo tuolloin - vahvasti etuajassa - 'oikeaa' kasvihuoneilmiöön perustuvaa ilmastonmuutosta, termi liitettiin 1990-luvun alussa ilman happamoitumisesta ja metsätuhoista käytyyn, kansalaisia huolestuttaneeseen keskusteluun. Muutosvertailussa tulee huomioida myös muut tulosten vertailukelpoisuuteen vaikuttavat seikat (ks. kuviossa oleva nootti) [kuvio 53.].