1. SUHTAUTUMINEN ERI ENERGIAMUOTOIHIN

Perusasennoitumista energiamuotoihin selvitettiin kysymällä kansalaisilta, mihin suuntaan maamme sähköntuotantoa pitäisi kehittää eri energiavaihtoehtojen osalta. Arvioitavina oli kahdeksan keskeisintä nykyisin käytössä olevaa sähköntuotannon energianlähdettä sekä sähkön tuonti ulkomailta. Kutakin niistä tuli punnita erikseen seitsenportaisen asteikon ('tuntuvasti lisätä' - 'luopua kokonaan') avulla. Kysymys on toistettu perusosiltaan vertailukelpoisessa muodossa vuosittain1 syksystä 1983. Mittaus on järjestyksessä kahdeskymmeneskahdeksas eli kansalaismielipiteen seuranta on jatkunut systemaattisena jo yli neljännesvuosisadan.

1.1. Nykytilanne

Pelkistetty kuva vaihtoehtojen 'paremmuusjärjestyksestä' saadaan vertaamalla käytön lisäämistä ja vähentämistä kannattavien prosenttiosuuksia energiamuodoittain. Vertailussa erottuu selvä kolmen kärki. Ykkössijalle liki yksimielistä hyväksyntää kuvastavin luvuin kohoaa tuulivoima (89% kannattaa lisäämistä ja 3% vähentämistä). Myös puun ja muun bioenergian jakauma painottuu varsin myönteiseksi (81%/5%). Kolmanneksi sijoittuva vesivoima (77%/3%) saa niin ikään vakuuttavat kannatusluvut [kuvio 1.].

Eräänlaisen 'pidättyväisesti puollettujen' väliryhmän muodostavat turve (38/29) ja maakaasu (33/23). Niiden käyttöä halutaan pikemminkin lisättävän kuin vähennettävän, mutta mielipiteet polarisoituvat paljon. Muiden vaihtoehtojen osalla mielipidesuunta on jo käänteinen. Ydinvoiman käytön lisäämistä kannattaa nyt vajaa kolmannes (29%) ja vähentämistä runsas kaksi viidennestä (42%). Kielteisimmin, suorastaan tylyn torjuvasti, suhtaudutaan kivihiileen ja öljyyn. Niiden käyttöä haluaisi vähentää selvä enemmistö suomalaisista (66% ja 70%). Myös perinteisesti merkittävää 'tuotantotapaa' sähkön tuontia ulkomailta vähentäisi noin joka toinen (48%). Tuonnin lisääjiä löydetään vain niukalti (8%).

Se, että ns. vaihtoehtoenergia peittoaa tuloksissa konventionaaliset tuotantotavat, ei sinänsä ole yllättävää; vastaavia tuloksia on saatu eri yhteyksissä jo varsin kauan. Tulkinnassa tulee kuitenkin huomioida arvioitavien energiamuotojen nykyiset käyttöosuudet. Vallitsevassa tuotantotodellisuudessa toiset ovat 'raskassarjalaisia', toiset lähinnä täydentäjiksi pyrkiviä haastajia. Näin ollen määre 'käytön tuntuva lisääminen' saa eri energiamuotojen osalla erilaisen merkityksen. Esimerkiksi mikäli tuulivoima kymmenkertaistettaisiin, yltäisi se runsaaseen kahden prosentin osuuteen tuotetusta sähköstä; joidenkin muiden vaihtoehtojen osalla taas vähäisempikin kapasiteetin kasvatus tekisi sen aseman dominoivaksi.

Kannanottojen intensiteetti huomioon ottaen (edellä vastausluokkia on yhdistetty) voidaan todeta, että ehdotonta vastustusta esiintyy eniten ydinvoiman ja kivihiilen osalla. Joka viides (20%) haluaisi luopua ydinvoimasta kokonaan. Hiilen vastaava luku on 17%.  Nämä tiedot - lukujen alhaisuus - kertovat että esille tulevasta kriittisyydestä huolimatta tuotantorakenne halutaan pitää monipuolisena sekä sen, että ydinvoiman alas ajamisella on maassamme kansainvälisesti katsoen vain vähän kannattajia. Uusin tulos poikkeaa edellisestä runsaan vuoden takaisesta (syksyn 2009) tuloksesta sikäli, että energiamuodot ovat vaihtaneet paikkaa. Hiili piti 'lakkautuslistan' kärkisijaa seitsemän edeltävän mittauksen ajan. Sitä edeltävänä aikana (1983-2002) tämän aseman sai aina ydinvoima (ei kuviossa).

___________________________________________________

1 Säännönmukaisuus ei toteutunut tämänkertaisessa tutkimuksessa. Mittauksen ajankohta siirrettiin loppusyksystä 2010 vuodenvaihteen yli kevättalveen 2011. Sarja ei täten sisällä vuonna 2010 toteutettua tutkimusta.