Verrattaessa tuloksia viime tutkimuksessa saatuihin havaitaan paitsi pysyvyyttä, myös merkittäviä muutoksia. Pitemmällä aikavälillä tuloksista hahmottuu kiintoisia kehityskulkuja. Aikasarjat tuovat esiin myös energiamuotojen suosion kiikkulautaluonteen. Samalla kun jonkin tuotantotavan kannatus merkittävästi muuttuu - nousee tai laskee -, se yleensä näkyy käänteisenä muutoksena jonkin tai joidenkin toisten tapojen kannatuksessa.

Tämä tulee esille erityisen selvänä nyt, kun energiapoliittista asenneilmastoa on  vavisuttanut uusi epätavallisen vahva efekti. Japanin Fukushimassa juuri ennen tutkimusajankohtaa tapahtunut maanjäristyksen synnyttämän tsunamin aiheuttama ydinvoimaonnettomuus herätti ydinvoimakriittisyyttä kaikkialla maailmassa. Tiedotusjulkisuus täyttyi niin meillä kuin muuallakin dramaattisella aineksella. Fukushiman onnettomuuden vaikutuksia suomalaisten ydinvoimakantoihin ja niiden taustalla oleviin suhtautumisperusteisiin tarkastellaan yksityiskohtaisemmin raportin seuraavissa luvuissa. Ensin esitetään lyhyt kuvaus kunkin energiamuodon pitkän aikavälin kannatuskehityksestä.

Kivihiilen kannatuskehitystä on leimannut vähittäin voimistunut torjunta. Kahdessa edeltävässä mittauksessa (2008 ja 2009) saadut tulokset olivat tähänastisista tylyimmät. Vaikka hiili on uusimmissa tuloksissa saanut edellä mainitun keinulautavaikutuksen myötä vähäisen symbolisen synninpäästön (vähentämistä vaativien osuus on laskenut 9 %-yksikköä), luvut ovat edelleen lohduttomat. Viime vuosien asennekehitystä on osaltaan vauhdittanut ilmastonmuutoskeskustelu, jossa hiilelle on sälytetty selkeä syntipukkiasema. Päästökaupan alkamisen myötä energiamuoto on saanut lähes suoranaisen hylkiöstatuksen. Aiemmassa kehityksessä erottuu 1990-luvun alku, jolloin lukuja synkisti silloinen metsäkuolema- ja happosadekeskustelu. Vuodesta 1986, jolloin kivihiilen käyttöä toivottiin pikemminkin lisättävän kuin vähennettävän, kannatuslukujen todetaan rapautuneen todella radikaalisti [kuvio 2a.].

Turpeen hyväksyntä on kasvanut verraten selvästi (11 %-yksikköä) viime tutkimuksesta. Pikemminkin kuin uudesta arvonnoususta kyse on kuitenkin vain palautumisesta kohti takavuosien tilannetta. Näin siksi, että kahdessa edeltävässä mittauksessa turpeeseen suhtautumisessa oli rekisteröity näkyvä pudotus, minkä seurauksena energiamuodon saldo oli  ensi kerran negatiivinen vastustuksen ylittäessä kannatuksen. Turpeen kannatukselle ominainen kaartelu, hyväksynnän asteittain tapahtuneet nousut ja laskut, näkyy aikasarjassa selvänä. Uusinta tulosta lukuun ottamatta koko 2000-luvun trendi on kertonut laskevasta suhdanteesta. Vuosituhannen vaihteeseen ajoittunut viimeisin kannatushuippu on pysynyt etäällä. Suhtautumisvaihtelun pitkä linja ei ole kovin selvästi sidoksissa kasvihuonekaasupäästöistä käytävään keskusteluun. Päästökaupan turpeelle antama tuomio heijastuu silti viime vuosien luvuissa [kuvio 2a.].

Maakaasu saa niin ikään hieman aiempaa hyväksyvämmän - joskin vain marginaalisesti - vastaanoton. Lähinnä kyse on alenevan trendin katkeamisesta. Viime mittauksessa saatu jakauma oli täpärästi koko seuranta-ajan pensein. Lähihistorian luvut selittynevät pitkälti tiettyjen kansainvälisten tapahtumien saamalla huomiolla. Taannoinen 'hanat kiinni kiukuttelijoilta' -politiikka heijastuu myös muissa mittareissa, joiden mukaan kaasun saatavuudesta ja hintakehityksestä on alettu kantaa aiempaa enemmän huolta. Myös Itämeren kaasuputken rakentamista koskevan keskustelun voi ajatella heijastuvan tuloksissa. Kaiken kaikkiaan energiamuodon kannatushistoria piirtyy varsin omintakeiseksi. Seuranta-ajan alkupuolen kestosuosio - suhtautuminen maakaasuun pysyi ylivertaisen myönteisenä kuudentoista vuoden ajan - notkahti näkyvästi vuoden 1999 mittauksessa. Tämän melko yllättäväksikin koetun käänteen jälkeen luvut viilenivät edelleen ikään kuin hakien oikeaa kurssiaan. Vuosien 2003 - 2005 luvut ehtivät jo kertoa asenteiden stabiloitumisesta, mutta sen jälkeen edessä oli jälleen uusi alenema. Asennekehityksen taustalla on ilmeisesti useampiakin tekijöitä. Saatavuus- ja hintariskien ohella varauksellisuutta lienee lisännyt energiamuodon ympäristöllisen imagon himmentyminen. Perinteisesti ympäristöystävälliseksi mielletty maakaasu on 'paljastunut'  fossiiliseksi polttoaineeksi, joka ei välttämättä ole ilmaston ylin ystävä [kuvio 2b.].

Ydinvoima-asenteissa nähtävä muutos on mittavampi. Suunnaltaan se on toinen eli alenema. Aiempi, jo verraten vakiintuneesti hyväksynnän suuntaan painottunut jakauma on muuttunut liki käänteiskuvakseen. Ydinvoiman lisäämisen kannattajien osuus on vähentynyt 15 prosenttiyksikköä ja vähentämisen kasvanut saman verran (16%-yks.). Kansalaisten reaktiot Fukushiman tapahtumiin näkyvät täten tuloksissa selvästi. Paitsi prosentuaalisena muutos ilmenee myös järjestyssijalukuina - energiavaihtoehtojen keskinäisvertailussa ydinvoima on pudonnut neljännestä kuudenneksi. Jos kohta ero aiempaan on numeerisesti kiistaton, kysymys siitä kuinka merkittävästä ja pysyvästä muutoksesta on kyse, jää paljolti spekulaatioksi. Näin mm. siksi, että tulokset on saatu ajallisesti aivan liian lähellä onnettomuustapahtumaa - sen suoranaisesti ollessa vielä päällä - tekijän pitkäaikaisvaikutusten arvioimiseksi. Tiedoissa on kyse vain välittömistä ensivaikutuksista, ei siitä millaisen psykologisen laskeuman Fukushima suomalaisten energia-asenteisiin kaiken kaikkiaan jättää [kuvio 2b.]. Tähän liittyviä näkökohtia eritellään täydentävästi jäljempänä (luku 2.).

Vesivoima on saanut suurimman saaliin energiamuotojen suosion nyt tapahtuneessa osittaisessa uusjaossa. Loikka ylöspäin on mittava paitsi suuruudeltaan sinänsä (lisäämisen kannattajien osuus on kasvanut 16 %-yksikköä), myös siksi että sen seurauksena vesivoiman kannatus on kohonnut koko seuranta-ajan korkeimpaan arvoonsa. Edellisessä mittauksessa rekisteröity ja hieman vaikeatulkintaiseksikin koettu notkahdus osoittautuu täten tilapäiseksi suhdannekuopaksi. Tuolloinkin suhtautumisjakauma oli kuitenkin sangen vino hyväksynnän suuntaan ja sellaisenaan musertavan myönteinen muihin merkittävimpiin sähköntuotantomuotoihin nähden. Energiamuodon laaja hyväksyntä on jatkunut yhtäjaksoisena huomattavan kauan. Vuosikymmenittäin tarkasteltuna vesivoiman kannatuskehitys hahmottuu vähittäin nousevaksi: 90-luvun keskimääräiset kannat olivat hyväksyvämmät kuin 80-luvun ja 2000-luvun kannat hyväksyvämmät kuin 90-luvun. Aikasarja kertoo kannatuksen kasvaneen pitkään ikään kuin 'salaa', hitaasti hivuttautumalla vailla näkyvämpiä hypähdyksiä [kuvio 2c.]. Vankan tuen taustalla on ennen muuta energiamuodon kotimaisuus ja päästöttömyys - koskissa ei kasvihuonekaasuja kehity. Vesivoima-asenteissa on kuitenkin ilmennyt jo pitkään tietty periaatteellisen kannatuksen ja käytännön toimien ristiriita. Laajasta hyväksynnästä huolimatta uusia vesivoimalaitoksia vieroksutaan niiden rakentamisesta aiheutuvien ympäristö- ja kalataloushaittojen takia.