5. VAIHTOEHTOENERGIA

Usko vaihtoehtoenergian hyödyntämismahdollisuuksiin on säilynyt kaikissa vaiheissa vankkana. Useampi kuin joka toinen (56%) pitää saasteetonta ja ehtymätöntä aurinkoenergiaa realistisena ratkaisuna jo lähitulevaisuudessa. Pitkää odotusta povaavia on runsas neljännes (27%). Vaikka optimismi on kasvanut edellisestä mittauksesta vain vähän, yhdessä viimeisimmät tulokset viestivät selvästä noususuunnasta. Kokonaisuutena arviointien aikasarja piirtyy huomiota herättävän harmoniseksi. Toiveikkuus aurinkovoiman käyttömahdollisuuksia kohtaan kasvoi ensin pitkään verrattain tasaisin, joskin lyhyin askelin. Vuosituhannen vaihteessa liike pysähtyi ja asenteet alkoivat jälleen muuttua vähä vähältä skeptisemmiksi. Vuoden 2005 tutkimuksessa epäily ei enää enentynyt, vaan tulokset alkoivat viitata jo aurinko-optimismin uuteen kasvuun. Nyt tämä suunta on jatkunut ja uusimmat tulokset ovat jo koko seuranta-ajan toiveikkaimmat [kuvio 36.]. 

Kolme neljästä (75%) uskoo, että tuuli- ja aurinkovoima voitaisiin ottaa maassamme laajaan käyttöön jo melko pian, mikäli vain niitä koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan haluttaisiin panostaa varoja. Vain noin joka kahdeksas (13%) kieltää asian todenperäisyyden. Vaihtoehtohenkinen - ja samalla vahvan teknologiauskoinen - visio allekirjoitetaan nyt hieman harvemmin kuin vuonna 2008, jolloin kysymys oli viimeksi mukana tutkimuksessa. Tuolloin asennetrendi oli kuitenkin kivunnut koko tutkimuskauden (täpärästi) ylimpään arvoonsa, joten myös uusin tulos kertoo korostuneen vahvasta uskosta vaihtoehtoenergiaan. Myös 90-luvun loppupuolella asenteissa nähdään tasaisesta vahvistumisesta kertova vaihe. Asiallisesti suhtautumismuutokset ovat kuitenkin olleet melko vähäisiä koko seuranta-ajan [kuvio 37.].

Tuulivoimaan suhtautumista mitattiin energiamuodon käytön toivotun laajuuden (ks. luku 1.) ohella väittämämuotoisilla erilliskysymyksillä. Energiamuodon kielteisiin maisemavaikutuksiin viittaaminen ei sanottavasti horjuta suuren yleisön sympatioita. Runsas viidennes (22%) yhtyy nyt näkemykseen, jonka mukaan tuulivoiman käytön lisääminen johtaisi huomattaviin ympäristöhaittoihin tuulivoimaloiden rumentaessa maiseman laajoilta alueilta. Eri mieltä on seitsemän kymmenestä (70%). Aikasarjassa voi hahmottaa kaksi kehitysvaihetta. Kuusi viimeisintä mittausta ovat viitanneet keskimäärin hieman kriittisempään asennoitumiseen kuin kuusi ensimmäistä. Kyse on kuitenkin paljolti vain lukujen vähäisestä sahauksesta vailla olennaista sanomaa. Kansalaisten tunnot eivät ole jättäneet tulkinnanvaraa missään vaiheessa. Omakohtaisia havaintoja tuulipuistojen esteettisyydestä lienee edelleen kuitenkin vain melko harvoilla [kuvio 38.]. 

Astetta kärjekkäämmin kustannuksia korostava argumentti 'On oikein, että tuulivoiman ja muiden uusiutuvien tuotantomuotojen tarvitsema tuki kerätään lisämaksuna sähkön hinnassa' kääntää peukalot pikemminkin alaspäin. Syöttötariffi-ideaan viittaava teesi herättää enemmän torjuntaa (49%) kuin hyväksyntää (30%). Ero viime mittaukseen antaa vaikutelman ajatuksen kannatuksen vahvistumisesta. Tulokset eivät kuitenkaan ole suoraan vertailukelpoiset kysymyksen sanamuotoon tehdyn muutoksen vuoksi [kuvio 41.]. Kannanottojen tulkinnassa tulee huomata, ettei kriittisyys välttämättä kohdistu uusiutuvien tukemiseen (mihin muiden tulosten mukaan ollaan valmiita), vaan sähkönkuluttajien nimeämiseen tukien ainoaksi maksajaksi. Väestön sisällä nähdään jossain määrin epätavallisia yhteenliittymiä. Vaikka kyseinen teesi ei saa enemmistön hyväksyntää missään ryhmässä, lähelle sitä kohoavat mm. johtavassa asemassa olevien, vihreiden ja akateemisesti koulutettujen kannat. Penseintä päätä edustavat mm. perussuomalaisten ja SDPn kannattajat.