2.  SUHTAUTUMINEN YDINVOIMAAN

Suhtautuminen ydinvoimaan on jo kauan ollut suomalaisen energiakeskustelun keskeisin stimulantti ja vedenjakaja. Se ryhmittää energiapoliittisia rintamalinjoja kaikkein selkeimmin ja pilkistää tavalla tai toisella kaikkien kannanottojen taustalta. Muita energiavaihtoehtoja ja niiden etuja ja haittoja kuten myös koko sähköntuotantojärjestelmän kehittämistä arvioidaan käytännössä aina suhteessa ydinvoimavaihtoehtoon. Avoimen vastakkainasettelun muodon tämä asetelma on saanut tehdyissä ydinvoimaratkaisuissa ja niitä edeltäneessä keskustelussa.

Tämänkertaisen tutkimuksen yhteiskunnallinen taustailmapiiri oli poikkeuksellinen useammallakin tapaa. Asenneilmaston tavanomaiset taustakoordinaatit kuten taloudellinen suhdannetilanne ja puoluepoliittinen asetelma olivat tällä kertaa tavallaan sivuseikkoja - siitä huolimatta että nekin olivat ilmeisessä käymistilassa. Näin siksi, että energiarintamalla oli tapahtunut olennaisesti merkittävämpiä asioita. Maaliskuun 11. päivä 2011 alkaneet Fukushiman tapahtumat, valtaisa luonnonkatastrofi ja sen aiheuttama vakava ydinvoimaonnettomuus, käänsivät monia tekijöitä uuteen asentoon. Stabiilin seesteiseksi ja ehkä jo jatkuvaksi voittokuluksikin mielletty ydinvoima-ajattelu joutui koetukselle niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Toinen tutkimusajankohdan aiemmasta erottava tekijä on eduskunnan kesällä  2010 tekemä ydinvoimapäätös, jossa rakentamislupa myönnettiin kahdelle uudelle reaktorille. Tutkimuksellisesti historialliseksi tilanteen tekee se, että  28 vuotta jatkuneen seurannan aikana vastaava tilanne on aiemmin ollut vain yhden kerran, vuonna 2002 (jolloin luvan sai maamme viides ydinvoimala, parhaillaan rakenteilla oleva Olkiluodon kolmas yksikkö). Suhtautumista eduskunnan viimeisimpään lupapäätökseen tarkastellaan erillisesti jäljempänä (luku 2.3.).

2.1. Fukushiman onnettomuuden vaikutus

Edellä saatiin yleispiirteinen kuva siitä, miten Fukushiman tapahtumat heijastuvat suomalaisten ydinvoimakannoissa. Yksi tapa hahmottaa efektiä on verrata sitä vuonna 1986 tapahtuneen Tshernobylin onnettomuuden ensivaikutukseen. Tapahtumien ennen-jälkeen -jakaumien rinnastus kertoo, että vaikka nyt mitattu alenema on sinänsä mittava, on se kuitenkin merkittävästi pienempi kuin Tshernobylin aiheuttama. Välillisesti vertailusta käy ilmi myös ydinvoiman hyväksyttävyydessä onnettomuustapahtumien välillä tapahtunut kasvu. Ydinvoiman lisäämisen kannattajia on Fukushiman jälkeenkin yhtä paljon kuin Tshernobyl-aikaan ennen onnettomuutta [kuvio 3.]. Dramatiikkaa uusimmista luvuista riisuu myös, jos todetaan että ne ovat jokseenkin tarkasti vuoden 2000 tasolla (kuvio 2b. edellä).

Tulkinnassa on huomattava, ettei kyseinen ennen-jälkeen -asetelmien mekaaninen vertaaminen välttämättä kerro paljoakaan onnettomuustapahtumien todellisista vaikutuksista kansalaismielipiteeseen. Vertailukelpoisuutta vähentää moni  tekijä. Yksi niistä on mittausajankohtien ajallinen etäisyys onnettomuustapahtumista. Tshernobyl-tulokset on saatu noin puoli vuotta onnettomuustapahtuman jälkeen (syys-lokakuussa 1986), Fukushima-tulokset reaaliaikaisesti tapahtumien ja niitä koskevan uutisoinnin - aukeamakaupalla shokeeraavia otsikoita ja kuvia - ollessa vielä päällä. Tiedonkeruu käynnistyi sattumalta, erinäisten pikku viivästymien jälkeen, samana päivänä kuin ensitiedot Japanin tapahtumista välittyivät kansalaisille. Pysyvämpien vaikutusten arvioimisen kannalta mittaus ajoittuu täten aivan liian lähelle onnettomuustapahtumaa.

Ajallisen etäisyyden ohella erottava tekijä on maantieteellinen etäisyys. Tshernobyl tapahtui Suomesta katsoen suhteellisen lähellä, Fukushima kaukana. Tällä on merkitystä paitsi ns. sosiaalisen proksimiteetin teorian valossa (olemme taipuvaisia huolestumaan enemmän lähipiirissämme tapahtuvista asioista kuin kaukana tapahtuvista), myös siksi etteivät reagointeja ole nyt vahvistamassa eivätkä tapahtuneesta jatkuvasti muistuttamassa radioaktiiviset päästöt - metsiä ja järviä ei tarvitse Fukushiman takia tarkkailla.

Myös lähtötilanne energiapoliittisessa asenneilmastossa on potentiaalisten vaikutusten kannalta olennaisesti erilainen - vähemmän hauras - kuin kahdeksankymmentäluvulla. Ydinvoima-asenteet ovat olleet maassamme jo verraten vakiintuneesti sellaisella hyväksyvyystasolla, että ne kestävät jonkinmoisia kolhuja. Tätä on kuvastanut yhtäältä mm. erilaisilla mielipidepalstoilla - niin toimituksellisissa kirjoituksissa kuin kansalaisfoorumeillakin - käyty keskustelu. Siinä Fukushima-uutisoinnit herättivät paitsi mittavaa ydinvoimakriittistä manausta ('mitäs minä sanoin', 'pitäisi jo uskoa' jne.), myös paljon puolustuspuhetta ('ei tunnu missään', 'ei ollut ydinvoiman vika', 'silti paras vaihtoehto'), jonka kaltaista ei Tshernobyl-aikaan juuri kuultu.

Kovin idealistinen onnettomuuden mentaalisten vaikutusten hälventymisessä - jos se on toivottavaa - ei ehkä kuitenkaan kannata olla. Jonkinasteisia pitkäaikaisvaikutuksia asenneilmastoon tapahtumalla epäilemättä on. Ydinvoima-asenteissa liike alaspäin on tunnetusti nopeaa, ylös hidasta1. Skeptisyyden voittaminen tapahtuu vain vähittäin ja vie aikaa. Ydinvoiman kannatus on myös erityisellä tavalla ehdollista: se pysyy vakaana ja vahvistuu niin kauan kuin mitään ongelmallista ei tapahdu. Ja edelleen, tämän tapahtumisen suhteen vallitsee verraten herkkä toleranssi niin viestimissä kuin kansalaisajattelussakin. Sensitiivisyys on osaltaan seurausta ydinvoiman sosiaalipsykologisesta erityisluonteesta asenneobjektina, so. siitä että ydinvoimaan liittyvät huolet ja pelot kytkeytyvät syvällä oleviin tajunnallisiin tekijöihin.

Mikäli Fukushiman vaikutuksilla spekuloidaan enemmän, on paikallaan kiinnittää huomiota suomalaisten suorien reagointien ohella myös tapahtuman välillisiin ja kansainvälisiin vaikutuksiin. Vaikka kansalaiset (ja poliittiset päättäjät sekä median linjanvetäjät) eivät suuremmin säikähtäisi tapahtuneesta, sen muissa maissa herättämät reaktiot ja niiden viitevaikutus saattavat jäädä mietityttämään monia. Tällä tarkoitetaan referenssimaistamme kantautuneita uutisia ydinvoimaprojektien jäädyttämisistä, tehotarkkailuun joutumisesta ym. Potentiaalisesti vaikuttavin näistä luonnollisesti on Saksan (jälleen kerran) tekemä ydinvoimasta luopumisjulistus.

___________________________________________________

1 On sopimuksenvaraista sanoa, missä määrin ja kuinka kauan Tshernobylin onnettomuus suomalaisten asenteisiin vaikutti (ja vaikuttaako se jossakin määrin edelleen), koska 'tsernotonta' kehitystä ei ole vertailukohteena ja mielipideilmastolla on samanaikaisesti myös muita määrittäjiä. Tutkimuksen aikasarjat viittaavat kuitenkin ilmeisen pitkäaikaiseen ja hitaaseen palautumisprosessiin. Myös maassamme sittemmin toteutunut ydinvoiman lisärakentamisen aikataulu - hanke viidennen ydinvoimalan rakentamiseksi käynnistyi jo ennen Tshernobyliä ja on valmistuessaan kestänyt noin 30 vuotta - kuvastaa samaa. 

Mainittakoon, että 1980-luvulla esiintyi poikkeavia näkemyksiä tuolloisen onnettomuuden vaikutuksista kansalaisasenteisiin. Jotkut tutkijat näkivät tilanteen pian ohi menevänä ja tämän kirjoittaja sai julkisia moitteita päätelmistään, joiden mukaan 'ydinvoima-asenteiden muutoksessa ei ole kyse tilapäisestä heilahduksesta, joka pian palautuu entiselleen, vaan pikemminkin verrattain pysyväluonteisesta asennesiirtymästä' ja 'ne [ydinvoima-asenteet] todennäköisesti tulevat pysymään melko pitkän ajan, ilmeisesti useita vuosia, olennaisesti kielteisemmällä tasolla kuin ne olivat ennen onnettomuutta' (Kiljunen, Pentti: Kansalaiset ja energia 1986. Tutkimus Tshernobylin onnettomuuden ensivaikutuksista suomalaisten energiapoliittisiin asenteisiin. Tampereen yliopisto. Kunnallistieteen laitos, Suunnittelusarja 29. Tampere 1987.)