2.2. Väestöryhmittäiset erot ja muutokset

Väestön sisäiset erot ydinvoimaan suhtautumisessa ovat nykytilanteessakin suuret. Aiempaan tapaan keskeisin vedenjakaja on sukupuoli. Ydinvoima saa huomattavasti enemmän ymmärtämystä miehiltä kuin naisilta. Iän yhteys on verraten heikko ja epäselvä. Jo pitkään verraten selkeänä ilmennyt ikäriippuvuus, jonka mukaan kannanotot myönteistyvät iän kohotessa, ei todennu tämänkertaisessa aineistossa juuri lainkaan [kuvio 4.].

Koulutustason kohotessa ydinvoiman kannatus jonkin verran kasvaa. Riippuvuus on nyt ja on ollut 90-luvun jälkipuolelta saakka heikompi kuin seuranta-ajan alkupuolella. Pitkän aikavälin tarkasteluissa tulee luonnollisesti ottaa huomioon myös väestörakenteen faktinen muutos. Runsaan neljännesvuosisadan aikana suomalaisten keskimääräinen koulutustaso on kohonnut huomattavasti. Koulutustason yhteys on joka tapauksessa sukupuolisidonnainen ilmiö. Miehillä ydinvoimamyönteisyys lisääntyy selvästi koulutuksen kohoamisen myötä, naisten ydinvoimakannat ovat miltei koulutustasosta riippumattomia.

Ammatti- ja sosiaaliryhmistä ydinvoimamyönteisimpiä ovat johtavassa asemassa olevat ja ylemmät toimihenkilöt. Poliittisella kentällä kokoomuksen kannattajat erottuvat selvästi muista ydinvoimamyönteisyytensä vuoksi. Innottomimpia ydinvoiman lisääjiä ovat totuttuun tapaan vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat. Ydinvoimaloiden sijaintikunnissa Eurajoella ja Loviisassa väestö suhtautuu - aiempien tutkimusvuosien tapaan - ydinvoimaan myönteisemmin kuin väestö muualla maassa. Täydentävänä tietona kuvion ulkopuolelta mainittakoon lisäksi, että ruotsinkielinen väestö vieroksuu ydinvoimaa hieman suomenkielistä enemmän.

Mikäli ydinvoima-asenteissa nyt rekisteröityä muutosta eritellään lähemmin, voidaan yleisluonteisena tuloksena todeta että se - Fukushiman onnettomuuden ensivaikutus - näkyy jonkinasteisena kaikissa väestön osaryhmissä. Esimerkiksi miesten ja naisten kannat ovat muuttuneet edellisestä mittauksesta jokseenkin yhtä paljon [kuvio 5.]. Sukupuolen mukainen ero on ollut suuri seurannan kaikissa vaiheissa. Tätä havainnollistava aikasarja tuo esille itsepintaisen invarianssin. Miesten ja naisten asenne-etäisyys on säilynyt miltei vakiona kaikissa mittauksissa. Kun ydinvoiman kannatus koko väestön tasolla nousee tai laskee, muutos näkyy liki samanlaisena niin miesten kuin naistenkin keskuudessa. Sukupuolten asenteet eivät ole seurannan edetessä sen paremmin lähentyneet kuin loitontuneetkaan toisistaan, vaan kumpikin on tavallaan operoinut omalla tasollaan. Nyt mitattu uusi varauksellisuuden kasvu näkyy samanlaisena koukkuna niin miesten kuin naistenkin käyrien päissä1 [kuvio 6.].

Jo mainittu iän yhteyden muuttuminen havainnollistuu hyvin, kun sitä tarkastellaan pelkistetysti väestö 'nuoriin' ja 'vanhoihin' jakaen (katkaisukohtana on käytetty aineistosta riippuen joko 40 tai 45 vuoden ikää). Ikäblokkien käyrät alkoivat erkaantua toisistaan 90-luvun puolivälin aikaan. Uusimmissa tuloksissa ne ovat päätyneet lähes yhteen. Tämä kertoo siitä, että vanhemmat ikäryhmät ovat reagoineet viimeaikaisiin tapahtumiin suhteellisesti voimakkaammin kuin nuoremmat [kuvio 7.]. Todettakoon lisäksi, että koko seuranta-aikaa leimannut ikäriippuvuus - varttuneemman väestönosan suopeampi suhtautuminen - todentuu erikseen myös miesten ja naisten keskuudessa. Ydinvoimamyönteisimpiä ovat täten kaikissa vaiheissa olleet vanhemmat miehet ja ydinvoimakriittisimpiä nuoremmat naiset. Mikäli iän yhteyttä eritellään hienovaraisemmin, voidaan havaita että 56-70 -vuotiaat ovat olleet säännönmukaisesti ydinvoimamyönteisin ikäryhmä 80-luvun lopulta lähtien.

______________________________

 1Vastaavanlaisiin sukupuolten arvo- ja asenne-etäisyyden pysyvyydestä kertoviin  tuloksiin on päädytty EVAn tutkimusaineistojen kokoavissa analyyseissä ('Mitä mieltä, Suomalainen', 2003,  s. 333).