Ydinjätteisiin on seurannan kaikissa vaiheissa todettu kohdistuvan näkyviä epäluuloja. Nyt vajaa kolmannes (29%) katsoo ydinjätteiden kallioperähautauksen Suomeen turvalliseksi. Epäileviä on enemmän, runsas puolet (53%). Luvut ovat hieman skeptisemmät kuin viime mittauksessa, mutta eivät kovin kaukana viimeisten viidentoista vuoden keskimääräisestä tasosta. Fukushima-efektin etsiminen uusimmista tuloksista tuottaa korkeintaan niukan näytön. Ydinjätteet eivät ole olleet viimeaikaisen ydinvoimakeskustelun ja -kritiikin keskiössä. Koko aikasarjaa leimaava pysyvyys kertoo yleisemminkin, etteivät jätekannat ole suoraan sidoksissa ydinvoiman kannatukseen. Seurannan ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella (1983-1993) luottamus oli kuitenkin astetta niukempaa kuin sen jälkeisenä aikana [kuvio 14.].

Varauksellisuutta selittää yhtäältä lähes kolmen neljäsosan (73%) näkemys, jonka mukaan ydinjätteet muodostavat jatkuvan uhan tulevien sukupolvien elämälle. Eri mieltä on vain noin joka kuudes (16%). Myös tämän mittarin valossa jätehuoli on hieman aiempaa laajempaa, joskin silti asiallisesti melko lähellä edeltävien vuosien yleistasoa. Koko tutkimuskautta koskeva asennekehitys kertoo uhkakokemusten sitkeähenkisyydestä. Vaikka seurannan alkuvaihe erottuu astetta varauksellisempana myös tässä tarkastelussa, kovin paljon lientymistä ei pitkän tutkimuskauden aikana ole asenteissa tapahtunut [kuvio 15.].

Ajatus, jonka mukaan ydinjätteet olisi parempi pitää nykyisissä välivarastoissaan ja odottaa uusia ratkaisuja kuin sijoittaa ne lopullisesti maamme kallioperään, saa nyt kahden viidesosan (41%) hyväksynnän. Eri mieltä on neljännes (24%). Vertailu edelliseen vuoteen kertoo ''tuumaustauon' kannatuksen pysyneen lähes ennallaan. Menettelyn puoltajien osuus on entisellään, vastustajien osuus hieman vähentynyt. Tutkimuksen seuranta-aikana idean suosion havaitaan heikentyneen verraten selvästi. Tämän suuntainen kokonaismuutos 90-luvun alusta (62% kannatti välivarastointia vuonna 1991) on suuri. Tulkinnassa tosin tulee huomata ydinjätteiden vuonna 1994 tehty vientikieltopäätös, joka rajasi ratkaisumahdollisuudet kapeammalle alueelle [kuvio 16.].

Voimalaitoskunnissa ydinjätteisiin suhtaudutaan aiempaan tapaan vähemmän vieroksuvasti kuin maassa keskimäärin. Usko loppusijoituksen turvallisuuteen on niissä, etenkin loppusijoituskohteeksi valitulla Eurajoella, merkittävästi laajempaa. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin myös tutkimussarjan varhaisemmat tulokset. Niissä tuli toistuvasti esiin niin eurajokilaisten kuten loviisalaistenkin periaatteellinen valmius ydinjätteiden sijoitukseen oman kuntansa alueelle.