2.5.  Muut ydinvoimaa koskevat arviot

Ydinvoimaa puoltaviin ja vastustaviin argumentteihin reagoidaan osin muuttuneella tavalla. Kokonaisuutena nämä indikaattorit - tutkimukseen sisältyy lukuisia ydinvoiman etuja ja haittoja koskevia seurantamittareita - antavat ydinvoimaa koskevan kansalaismielipiteen tilasta kahtalaisen kuvan. Toisten näkökohtien osalla muutos edellisestä tutkimuksesta kertoo varauksellisuuden kasvusta, toisten osalla muutos jää vähäiseksi tai sitä ei ilmene lainkaan. Merkittävimmät muutokset paikantuvat, kuten ehkä on loogista odottaa, erilaisiin ydinvoiman turvallisuutta ja riskejä koskeviin arviointeihin.

Näkemykset ydinvoiman taloudellisesta edullisuudesta painottuvat myönteiseen suuntaan. Kaksi viidestä (41%) katsoo nyt ydinsähkön halvaksi, noin joka kolmas (31%) ei. Jakauma on jonkin verran epäuskoisempi kuin edellisessä mittauksessa [kuvio 17.]. Myös kaksi sitä edeltävää mittausta indikoivat tiettyä varovaisuutta verrattuna aiemmin vallinneeseen tasoon (52% katsoi ydinsähkön edulliseksi vuonna 2004). Skeptisyyttä saattaa osaltaan synnyttää sähkön yleinen hinnannousu, mistä ydinvoima saa välillisesti osansa. Millään tuotantotavalla tuotettu sähkö ei varmaankaan ole kuluttajien mielestä nykyisin halpaa (suhtautumisesta sähkömarkkinoihin ja sähkön hintaan, ks. luku 8.).

Käsitykset ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä sähköntuotantotapana ovat nyt verraten varauksellisia. Joka kolmas (33%) allekirjoittaa tätä koskevan teesin, lähes joka toinen (48%) ei. Luvut ovat selvästi epäuskoisemmat kuin viime tutkimuksessa. Vaikutelmaa siirtymän suuruudesta korostaa edellisellä mittausvälillä rekisteröity vähäisempi samansuuntainen muutos. Päätelmää Fukushima-efektin yhteydestä uusimpiin tuloksiin lienee silti vaikea välttää [kuvio 18.]. Aiempina vuosina ydinvoiman ympäristöllistä imagoa oli kohentanut ilmastokeskustelu ja fossiilisia polttoaineita kohtaan tunnetun vieroksunnan voimistuminen. Tämä heijastuu nytkin kyseisten energiamuotojen keskinäissuhteen arvioinnissa. Hieman useampi kuin joka toinen (52%) näkee ydinvoiman käytön perustelluksi sikäli, että se vähentää riippuvuutta öljystä ja muista fossiilisista polttoaineista. Joka kolmanteen (30%) peruste ei pure. Arviot ovat tältäkin osin muuttuneet jonkin verran aiempaa varovaisemmiksi (ei kuviota).

Positiivisista näkökohdista keskeiseksi kansalaisten arvioinneissa muodostuu edelleen ydinvoimasta maassamme saatujen kokemusten myönteisyys. Noin joka toisen (48%) mielestä Suomessa on saatu hyviä kokemuksia ydinvoimasta. Eri mieltä asiasta ovat vain verraten harvat (18%). Arvosanoissa nähdään kuitenkin melko selvää vetäytymistä viime tutkimuksesta. Koska oman maamme ydinvoimaloissa ei tiedetä ilmenneen ongelmia kyseisellä aikavälillä, jotkut kaiketi ulottavat arvionsa myös muualla saatuihin kokemuksiin. Tässäkin asenneilmasto peilaa ajankohdan erityisluonnetta. Kokonaisuutena aikasarjalla on silti edelleen selvä sanoma: tunnustus kotimaiselle ydinsähkön tuotannolle on ollut kaikissa vaiheissa vahvaa [kuvio 19.].

Ydinvoimakielteisten argumenttien kirjossa keskeinen suhtautumisperuste on näkemys, jonka mukaan ydinvoiman käyttöön liittyy liian paljon tuntemattomia vaaratekijöitä. Vastausjakauma piirtyy nyt yksiselitteisen vinoksi huolestuneisuuden suuntaan (57% kantaa huolta tuntemattomista vaaroista, 27% ei). Suhtautumismuutoksen kausaalinen kytkentä Japanin tapahtumiin on ilmeinen. Kannanottojen aiempi pitkän aikavälin kehitys kertoo tämän tyyppisten eriytymättömien huolten asteittaisesta hälventymisestä. Kokonaismuutos 1980-luvun tuloksista viime vuosien tuloksiin ehti muodostua jo mittavaksi [kuvio 20.]. Samankaltainen, vielä selvempi laskeva trendi todentuu syöpävaaraa koskevissa arvioinneissa. Niiden osuus, jotka arvioivat syöpään sairastumisen vaaran olevan suuri ydinvoimaloiden ympäristössä, laski vähin erin enemmistöasemasta (54% vuonna 1986) runsaaseen neljännekseen. Vaikka tämäkin mittari on reagoinut nykytilanteeseen, vaste on jäänyt verraten heikoksi (syöpävaaraan uskovien osuus noussut 28%:sta 33%:iin; ei kuviota).

Ydinvoimalaonnettomuuksia koskevat kysymykset ovat tuottaneet seurannan kaikissa vaiheissa verraten tylyjä tuloksia riippumatta siitä tiedustellaanko asiaa onnettomuuden todennäköisyyden vaiko sen potentiaalisten seurausten näkökulmasta. Ensin mainittu aspekti on ollut - kuten voi odottaa - tutkimusajankohtana sangen sensitiivinen. Runsas neljännes  (28%) pitää suuria vahinkoja aiheuttavan ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumista niin epätodennäköisenä, ettei sellaisesta ole syytä huolestua. Eri mieltä on useampi kuin kuusi kymmenestä (62%). Onnettomuusriskiä reaalisena pitävien osuus kasvanut edellisestä mittauksesta selvästi (12 %-yksikköä). Nykyistä suurempi se on ollut viimeksi vuonna 1992 [kuvio 21.].

Mahdollisen onnettomuuden seuraukset on mielletty aina vakaviksi. Valtaenemmistö (82%) otaksuu onnettomuuden - mikäli sellainen sattuisi - aiheuttavan väistämättä korvaamattomia vahinkoja laajoille alueille ja suurille ihmisryhmille. Kaikenlaiset ydinvoimaonnettomuudet ollaan täten taipuvaisia näkemään tuhoisiksi. Käsitys on osoittautunut hyvin pysyväksi sikäli, ettei ydinvoiman hyväksyttävyyden seuranta-aikana tapahtunut kasvu ole heijastunut siihen käytännössä lainkaan. Sama näyttäisi pätevän myös toisin päin, sillä uhkakuvat eivät ole nyt vahvistuneet (vaan pikemminkin jopa oireellisesti heikentyneet; ei kuviota). Näkemyksiä ydinvoiman turvallisuudesta tarkastellaan myös jäljempänä energiapoliittista päätöksentekoa ja viranomaisvalvontaa koskevien kannanottojen yhteydessä (luku 6.).

Uraanikaivoksiin liittyvien tuntojen tunnustelu tuottaa suopeamman tuloksen kuin julkista keskustelua seuraamalla voisi olettaa. Vaade 'koska maassamme käytetään ydinvoimaa, suomalaisten tulee hyväksyä myös uraanin etsintä ja louhinta/kaivostoiminta omassa maassaan' saa hyväksynnän hieman useammalta kuin joka toiselta (54%). Eri mieltä on runsas neljännes (28%). Jakauma on asiallisesti sama kuin kahdessa aiemmassa mittauksessa [kuvio 22.] Aiheeseen liitettiin tämänkertaisessa tutkimuksessa  lisäkysymys, jonka taustana olivat Talvivaara-kaivosyhtiön suunnitelmat aloittaa uraanin talteenotto, mikä voisi tehdä Suomesta uraanin suhteen lähes omavaraisen. Kansalaiset eivät katso tätä pahalla. Teesin 'Talvivaaran kaivoksesta sivutuotteena saatavan uraanin talteenotto ja hyödyntäminen on kannatettavaa' allekirjoittaa useampi kuin joka toinen (58%) eri mieltä olevien jäädessä seitsemäsosaan (14%; ei kuviota).