Kasvihuoneilmiötä ja ilmaston lämpenemistä koskevat kysymykset ovat tuottaneet toistuvasti tuloksia, jotka osoittavat kansalaisten kokevan kyseiset ilmiöt reaaliseksi uhaksi, jolla on yhteys ympäristön saastumiseen. Jo 80-luvun lopulla suomalaiset olivat taipuvaisia näkemään yhteyttä silloisten poikkeuksellisiksi koettujen sääolojen ja ilman saastumisen välillä. Kun keskustelua asiasta on sittemmin käyty ilmastonmuutos-käsitteen alla, sama on todentunut yksiselitteisen selvänä.

Runsas puolet (54%) kansalaisista yhtyy nyt käsitykseen, jonka mukaan viime vuosien myrskyt, tulvat, kylmyys, kuumuus ja muut poikkeukselliset sääolot¹ ovat osoitus ilmastonmuutoksesta, ts. siitä että saasteet ovat järkyttäneet luonnon tasapainoa. Toista mieltä tohtii olla runsas viidennes (22%). Vaikka samanmielisyys on suhteellisen suurta, on se merkittävästi vähäisempää kuin kolme vuotta sitten, jolloin kysymys oli viimeksi mukana tutkimuksessa. Myös tuolloin (2008) epäuskon todettiin edenneen näkyvästi. Trenditarkastelu kertoo asenteiden painuneen nyt koko seuranta-ajan alimpaan arvoonsa. Kun ilmastonmuutoskeskustelu viitisen vuotta sitten (2005-2007) laajemmin läpäisi yleisen tietoisuuden, kansalaismielipide reagoi tilanteeseen näkyvästi. Vakuuttuneisuutta vahvistivat dramaattissävyiset uutiset luonnonmullistusten aiheuttamista tuhoista ja myös kansalaisten omakohtaiset havainnot epätavallisista luonnonilmiöistä. Viime aikoina jouluisia nurmikonleikkaajia ole enää nähty ja kaikki on vaikuttanut muutoinkin 'normaalilta' - jopa epänormaalin lumiset talvet ja helteiset kesät. Osasyynä lienee yksinkertaisesti ilmastohuolen arkipäiväistyminen - suurtakaan uhkaa ei yleensä jakseta säikkyä kovin kauan. Talouskriisien kanssa kamppailu saattaa niin ikään olla sysännyt asian ajattelua sivummalle. Osansa luonnollisesti on myös kärjekkääksi käyneellä ilmastokeskustelulla, jossa nk. skeptikot ovat pyrkineet haastamaan virallisen totuuden [kuvio 23.].

Ilmastonmuutoskantoja tutkittiin myös toisella, mahdollisimman selväsanaiseksi formuloidulla teesillä 'Ilmastonmuutos on todellinen ja äärimmäisen vakava uhka, jonka torjuntaan koko maailman tulisi ryhtyä välittömästi ja kaikin mahdollisin keinoin'. Ilmastohuolen nousun aikaan luodun mittarin ideana oli testata, kuinka äärimmäiseksi muotoiltu ilmastoargumentti voi olla tullakseen hyväksytyksi. Ensi vaiheen tulokset osoittivat, ettei tällaista rajaa suoranaisesti ollut. Hätähuudonomainen muotoilu ei hillinnyt lausuman läpimenoa (85% allekirjoitti vuonna 2007). Vaikka nyt saatu jakauma ilmaisee edelleen laajaa samanmielisyyttä (71%), on se merkittävästi seesteisempi. Jo edellisessä vuoden 2008 mittauksessa saatiin merkkejä trendin taittumisesta [kuvio 24.]. Väestöryhmittäiset erot eivät muodostu kovin suuriksi kaikkien ryhmien enemmistön allekirjoittaessa argumentin. Tämän perusteella on oikeutettua sanoa että ilmastohuoli yhdistää edelleenkin koko yhteiskuntaa. Korkeimmat yksittäiset luvut saadaan vihreiden (93%) ja alimmat perussuomalaisten kannattajilta (61%). Ilmastonmuutosta ei täten suomalaisten käsityksen mukaan ole ainakaan vielä peruutettu².