Energiansäästöön on suhtauduttu koko tutkimuskauden suopeasti. Tämä on todentunut lähes riippumatta siitä, mistä näkökulmasta asiaa lähestytään. Positiivisten säästöasenteiden ja omakohtaisen säästökäyttäytymisen - minkä tiellä on nähty erilaisia esteitä - kohtaanto ei ehkä kuitenkaan ole ollut kovin hyvä. Säästön edistäminen onkin sälytetty paljolti 'systeemille', so. poliittisille päättäjille ja yrityksille.

Säästöskeptinen argumentti, jonka mukaan energian säästämisellä ei energiaongelmia voida ratkaista, jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Väitteen allekirjoittavia (43%) ja sen torjuvia (45%) on jokseenkin yhtä paljon. Vertailu edelliseen tutkimukseen kertoo, että usko säästön mahdollisuuksiin on näin mitaten pysynyt ennallaan. Vaikutelma pattitilanteesta vahvistuu, kun todetaan että myös ero kahteen sitä edeltävään tutkimukseen jää varsin vähäiseksi [kuvio 32.]. Pitemmällä aikavälillä energiansäästöasenteissa havaitaan sama systematiikka kuin kasvuodotustenkin kehityksessä. Säästömyönteisyys kasvoi 90-luvun alussa asteittain usean vuoden ajan - säästö jos mikä on erityisesti lama-ajalle ominainen hyve -, kunnes trendi katkesi vuonna 1994 ja asenteet palautuivat kerralla lähelle 80-luvun tasoa. Tämän jälkeen suhtautuminen säilyi huomattavan stabiilina yli kymmenen vuoden ajan. Viime vuosina usko säästön mahdollisuuksiin - tai tarpeellisuuteen, kyse voi olla myös välttämättömyyden kokemisesta - on ollut  jälleen hieman korkeammalla tasolla.

Vaikka säästöstä ei olisikaan ratkaisuksi energiaongelmiin, osaratkaisuksi sen uskoo moni. Vaateen, jonka mukaan uusien voimaloiden rakentamisen sijasta pitäisi tehostaa energian säästöä, allekirjoittaa kaksi kolmesta (66%, eri mieltä on 18%). Joskin jakauma on näkyvästi hyväksyvämpi kuin viime mittauksessa, se ei kuitenkaan merkitse irtiottoa kannanottojen viime vuosien yleistasosta. Kyse on lähinnä vain edellisessä mittauksessa ilmenneen 'monttukohdan' palautumisesta. Tuolloisen siirtymän taustalla voidaan nähdä edessä ollut ydinvoimaratkaisu, jolloin säästöä ei (etenkään miesten toimesta) haluttu tarjota uusien voimalaitosten rakentamisen vaihtoehdoksi [kuvio 33.]. 

Kun säästöasenteita tarkastellaan lähemmin, havaitaan joitakin selkeitä riippuvuuksia. Naisten suhtautuminen energiansäästöön on kummankin mittarin mukaan ollut aina myönteisempää kuin miesten. Ikäryhmittäin tarkasteltuna myönteisyys yleensä kasvaa nuoruuden suuntaan. Poliittisella kentällä kauimpana toisistaan tapaavat olla energiapolitiikan keskeisimmät vastapoolit vihreiden ja kokoomuksen kannattajat.