Tämänkertaisessa tutkimuksessa informaatioteemaa selvitettiin myös yksityiskohtaisemmin luotaamalla kansalaisten käsityksiä eri tietolähteiden uskottavuudesta. Vastaajien tuli arvioida erilaisia viestijöitä sen mukaan, kuinka luotettavina tietolähteinä he pitävät niitä sähköntuotantovaihtoehtoja ja niiden ympäristövaikutuksia, kustannuksia ja riskejä koskevissa asioissa.

Kansalaismielipide rankkaa eri yhteiskuntatahoja ja taustavoimia edustavat viestijät verrattain selkeään järjestykseen. Luotettavimmaksi tietolähteeksi arvioidaan Säteilyturvakeskus (79% pitää luotettavana ja 12% epäluotettavana). Lähes yhtä luotettaviksi  noteerataan energia-alan tutkijat ja tutkimuslaitokset (75%/13%). Kolmossijalle yltää ympäristöministeriö (71%/19%). Työ- ja elinkeinoministeriön/sen energiaosaston viides sija (60%/27%) vahvistaa viranomaistahojen hyvää sijoitusta uskottavuuskilvassa. Vaikutelmaa vahvistaa Energiamarkkinavirasto (48%/26%) astetta varovaisemmilla, joskin sinänsä positiivisilla luvuillaan [kuvio 49.].

Energiamarkkinaviraston edelle nousee kuitenkin muita vaikuttajia. Ensi kertaa vertailussa mukana ollut YLE/Yleisradion radio- ja tv-ohjelmat saa huomattavan suopeat luottamusluvut (64%25%). Mediakentän toista, niin ikään uutta edustajaa sanomalehtiä (sanomalehti/-lehdet, jota vastaaja useimmin lukee) arvioidaan jonkin verran varauksellisemmin (57%/29%), joskin silti myönteiseen sävyyn. Vastaava sähköisen ja printtimedian ero on tullut esille verraten systemaattisena myös muissa kansalaisten tietojen alkuperän jäljityksissä kuten myös luottamusta median eri osa-alueisiin yleensäkin luodattaessa¹. Sanomalehtien puolustukseksi käsillä olevissa tuloksissa voidaan kuitenkin lukea mm. se, että kyseessä on varsin heterogeeninen joukko journaaleja, kun taas yleisradio on (tietystä sisäisestä moniäänisyydestään huolimatta) luonteeltaan 'yksi tuutti', jonka viesteistä on helpompi vakuuttua tai olla vakuuttumatta. Medioiden sijoituksia ja ylipäätään mukanaoloa vertailussa arvioitaessa tulee huomata, että ne ovat tavallaan eri paria muun arvioitavan joukon kanssa. Tällä tarkoitetaan tiedon alkuperäislähteen ja sen välittäjän välistä eroa. Mukana median välittämässä tiedossa tosin on myös nk. journalistinen panos, minkä seurauksena energiatiedon tuottajat eivät aina tunnista viestimille luovuttamiaan tietoja omikseen.

Myös ympäristöjärjestöt yltävät hyviin luottamuslukuihin. Uskottavimmaksi tämän tyyppisistä toimijoista kohoaa Maailman luonnonsäätiö WWF (60%/29%, järjestö oli medioiden tavoin uusi arviointikohde). Myös Suomen Luonnonsuojeluliitolla (52%/36%) on enemmistön luottamus. Yleisenä kategoriana ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt (48%/39%) jäävät tästä hieman jälkeen ja samalla kannanotot alkavat jo polarisoitua enemmän. Kaikki nimetytkään ympäristöjärjestöt eivät menesty testissä kovin hyvin: Greenpeaceen kohdistuu enemmän epäluottamusta kuin luottamusta (37%/49%). Kaiketi järjestön tempaukset ovat liian ronskeja sovinnaisille suomalaisille.

Uskottavuuslistan tyvi muodostuu kaiken kaikkiaan kirjavaksi siten, ettei kritiikki jää minkään yksittäisen yhteiskuntatahon kannettavaksi. Greenpeacen ohella negatiivisen saldon saavat metsä-/vientiteollisuus (36%/44%) ja energia- ja sähköyhtiöt (36%/52%). Jotakuinkin selvälle jumbosijalle rankataan maan hallitus/johtavat poliitikot (26%/64%). Tulos on mielenkiintoinen eduskuntavaalien alustunnelmissa saaduksi. Paitsi poliittisesta vieraantumisesta kyse lienee aktiivisesta vaikuttamishalusta tyyliin 'nyt ne on laitettava vaihtoon'.

Kokonaisuutena tulokset kertovat että eri toimijoiden luottamusluvut määräytyvät - niiden viestinnällisten edesottamusten ohella - sen mukaan, kuinka riippumattomia niiden arvioidaan olevan. Selkeästi tunnistettavat intressit tai suoranainen osapuoliasema yhteiskunnallisessa kiistakysymyksessä luovat arviointeihin jo lähtökohtaisesti tiettyä skeptisyyttä. Asianosaisten objektiivisuutta arvioidaan aina tietyin varaumin.

Muutokset arvioinneissa 2001-2011

Koska kysymyssarja on sisältynyt myös neljään aiempaan tutkimukseen, tuloksia aiempiin vertaamalla voidaan tehdä päätelmiä toimijoiden uskottavuudessa tapahtuneista muutoksista. Nämä eivät yleisesti ottaen muodostu kovin suuriksi. Arviointien peruspermanentti on pitänyt pitkälti alkuperäisen muotonsa jo kymmenen vuoden ajan. Luotettavuuslistan kärkeen ovat kivunneet kaikissa mittauksissa jokseenkin samat tahot jokseenkin samassa järjestyksessä. Myös listan tyvi on säilynyt suhteellisen samanlaisena. Vailla muutoksia seuranta ei kuitenkaan ole edennyt.

Mikäli muutosvertailu rajataan vain edelliseen (2008) mittaukseen, löydetään enemmän luottamuksen laskua kuin sen nousua. Tällä ei kuitenkaan ole selvää osoitetta, vaan alenemat paikantuvat energiadebatin eri osapuoliin. Selvin yksittäinen muutos koskee poliittisia päättäjiä, joden jakamaan tietoon luottavien osuus on (entisestäänkin) vähentynyt 10 %-yksikköä. Alenemaa havaitaan myös mm. työ- ja elinkeinoministeriön, energia-alan järjestöjen, Luonnonsuojeluliiton ja metsäteollisuuden luvuissa. Merkittävästä uskottavuuden kasvusta ei pääse osalliseksi yksikään taho. Entiset asemansa ovat kyenneet pitämään (ja joiltain osin niitä oireellisesti vahvistamaan) mm. Säteilyturvakeskus, energia- ja sähköyhtiöt, EUn ympäristöviranomaiset ja Greenpeace.

Kun muutostarkastelu ulotetaan koko seuranta-aikaan (2001-2008), nähdään vain melko vähän trendinomaista kehitystä. Joidenkin toimijoiden osalla aiemmin hahmottumassa ollut kehitys on uusimpien tulosten myötä katkennut. Tämä pätee esimerkiksi energiayhtiöihin², joiden luvuissa ilmennyt aleneva suuntaus on nyt taittunut. Vastaavasti ympäristöjärjestöjen (järjestöt yleensä sekä Luonnonsuojeluliitto) kohdalla aiemmin nähty orastava nousukehitys on ainakin toistaiseksi päättynyt [kuvio 50a.] ja [kuvio 50b.].

Arviointien väestöryhmittäiset erot

Tuloksia yksityiskohtaisemmin tarkasteltaessa havaitaan sukupuolen erottelevan luottamuslukuja merkittävästi. Naisten luottamus ympäristöjärjestöjen (kaikki tiedustellut järjestöt)  jakamaan tietoon on olennaisesti vahvempaa kuin miesten. Ympäristöministeriön ja EUn ympäristöviranomaisten kohdalla ero on lievästi samansuuntainen. Toisensuuntaisia eroja löydetään lähinnä vain yksi: miehet luottavat naisia hieman enemmän STUKn tarjoamaan tietoon [kuvio 51.]. Merkittävää ikäriippuvuutta havaitaan mm. kaikkia ympäristöjärjestöjä, energia-alan tutkimuslaitoksia sekä Euroopan unionia koskevissa arvioissa. Nuoret luottavat po. tahojen informaatioon vanhempia vahvemmin.

Tätäkin suuremmiksi muodostuvat ydinvoimakannan mukaiset erot. Ydinvoiman kannattajat luottavat vastustajia selvästi enemmän työ- ja elinkeinoministeriöön, energiayhtiöihin, metsäteollisuuteen sekä energiamarkkinavirastoon. Ydinvoiman vastustajat puolestaan osoittavat huomattavasti suurempaa luottamusta erilaisten ympäristöjärjestöjen tarjoamaa tietoa kohtaan [kuvio 52.]. Säteilyturvakeskus, energia-alan tutkimuslaitokset ja tutkijat sekä ympäristöministeriö nauttivat huomattavan laajaa luottamusta kummankin ryhmän keskuudessa. Myös vertailussa mukana olleet mediablokit YLE ja sanomalehdet saavat ryhmiltä jokseenkin samanlaiset luottamusluvut.

 ¹Samansuuntainen ero on tullut toistuvasti esille mm. kartoitettaessa suomalaisten tietolähteitä tiedettä koskevissa asioissa [Tiedebarometri 2010). Luottamusta mediakentän toimijoihin on selvitetty vertailevasti mm. EVAn raportissa Kapitalismi kansan käräjillä (2009) [Raportin pdf-versio].
 ²Kaikki tulokset eivät ole eksaktisti vertailukelpoisia kysymyksissä tehtyjen vähäisten muutosten vuoksi. Aiemmin erillisinä arviointikohteina olleet 'Sähkölaitokset (sähkön myyjät/jakelijat)' ja 'Energiayhtiöt (sähkön tuottajat) yleensä' on kahdessa uusimmassa tutkimuksessa yhdistetty. Myös muissa tähdellä (*) merkityissä arviointikohteissa on toteutettu seuranta-aikana jokin käsitteellinen muutos (esim. TEM oli aiemmin KTM ja energia-alan järjestöjen esimerkkeinä käytetyt nimet ovat muuttuneet järjestökentän faktisten muutosten seurauksena). STUK ei ole mukana koko tutkimuskautta koskevissa kuvioissa koska se on ollut arvioitavana vasta kolmasti.