7.  SUOMI, EU JA MUU MAAILMA 

7.1  Terrorismi iski suomalaiseen ajatteluun

Syyskuuhun 2001 saakka maailmanlaajuisista teemoista käytävää keskustelua hallitsivat talouden ja informaatioteknologian kysymykset. Kansainvälisistä huippukokouksista uutisoitiin yhä hurjemmiksi käyvistä mielenosoituksista. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut siirsivät globaalikysymykset laadullisesti uuteen vaiheeseen. Nopeasti kasattu liittouma terrorismia vastaan yhdisti hyvinkin erilaisia kulttuureja. Yhteinen tavoite ja yhteiset pelot painoivat iskujen jälkeen vaakakupissa enemmän kuin erot. Yhteisyyden tunne ei peittänyt eikä sen ollut tarkoituskaan peittää sitä, että Yhdysvallat otti johtavan roolin terrorismin vastaisessa toiminnassa.

Iskujen ja niiden seurannaisvaikutusten merkittävyyden vuoksi tutkimukseen sisällytettiin erillinen kysymyssarja mittaamaan kansalaisten tuntoja (kuvio 50). Suomalaiset näkevät iskut pikemminkin seurauksena kuin syynä. Terrorismi ei lopu, ellei syihin puututa. Samalla katsotaan, että terrorismilla on suuria ja kauaskantoisia maailmanpoliittisia seurauksia (84%). Järkyttävät tapahtumat ja valtava tapahtumia toistava uutisointi näkyvät rauhallisessa Suomessakin, sillä kolme neljästä (76%) ilmoittaa iskujen koskettaneen itseään poikkeuksellisella tavalla. Nuoret ja opiskelijat ovat keskimääräistä vähemmän järkyttyneitä.

Se, mikä on oikea tapa reagointitapa, jakaa mielipiteitä enemmän. Seitsemän kymmenestä (72%) arvioi voimatoimien synnyttävän loputtoman koston kierteen. Malli on tullut tutuksi mm. Pohjois-Irlannin ja Lähi-idän uutisoinneista. Väite, jonka mukaan mitkään voimatoimet eivät ole liian kovia terrorismin kitkemiseksi, ei saa taakseen enemmistön tukea - 44 prosenttia on samaa mieltä, mutta kolmannes (34%) eri mieltä. Miesten (53% yhtyy väitteeseen) ja naisten (34%) asennoitumisessa havaitaan merkittävä ero.

Kaksi kolmasosaa (65%) katsoo EU:n toimineen oikein antaessaan tukensa Yhdysvaltojen toimille. Viisitoista prosenttia on vastakkaista mieltä. Kun asiaa tarkastellaan toisesta näkökulmasta, saadaan esille samansuuntaiset, joskin lievemmät kannat. Neljäsosan (25%) mielestä Suomen päättäjien ei olisi pitänyt antaa tukeaan USA:n toimille. Liki puolet (47%) on vastakkaista mieltä.

Suomalaiset jakautuvat kahteen ryhmään, kun he arvioivat vaikutusta omaan turvallisuudentunteeseensa. Neljä kymmenestä (40%) ilmoittaa sen kokeneen kolauksen ja hieman useampi (45%) on vastakkaista mieltä. Iskut eivät ole vaikuttaneet enemmistön käsitykseen matkustamisen turvallisuudesta: vain joka viides (20%) aikoo välttää lentämistä ja matkustamista. Vastakkaista mieltä on 61 prosenttia.

7.2 Suomi ja muu maailma

Euroopan unionista on tullut enenevästi silta Suomen ja globaalin yhteisön välille. Yhtäältä Suomi joutuu aktiivisesti ottamaan kantaa tapahtumiin, jotka eivät Suomelle ole olennaisen tärkeitä, mutta joillekin muille unionin jäsenille ovat. Toisaalta EU:n kautta Suomi saa äänensä kuuluviin globaalien pelisääntöjen laadinnassa olennaisesti paremmin kuin jos se toimisi yksin. Vaikka globaali hallinta ei ollutkaan painopisteenä tässä tutkimuksessa, mukaan otettiin kansalaisajattelua myös tältä osin luotaavia kysymyksiä.

Kysymys siitä, onko EU hyvinvoivien eurooppalaisten maiden itsekäs edunvalvontakoneisto, jolta puuttuu maailmanlaajuinen yhteisvastuu, jakaa edelleen suomalaiset. Näkemykseen yhtyviä (39%) on käytännössä yhtä paljon kuin sen torjuvia (37%) (kuvio 51). Ikä, koulutus ja asuinpaikan koko vaikuttavat kannanottoihin. Puoluekannan mukaan useimmin ajatuksen allekirjoittavat vasemmistoliittolaiset, ja sitten yhtäältä keskustan ja toisaalta vihreiden kannattajat - tosin ehkä erilaisiin vaikuttimiin pohjautuen (kuvio 52).

Kaksi kolmasosaa (64%) vastaajista on valmis tehostamaan unionin yhteistä kehitysyhteistyöpolitiikkaa (kts. edellä kuvio 12). Se ei kuitenkaan nouse keskeisiin priorisointeihin niissä asioissa, joita Suomen olisi unionissa ajettava. Puolueittain ajatusta kannattavat useimmin vihreät ja harvimmin keskustan kannattajat. Toinen maailmalaajuista yhteisvastuuta koskeva peilaus on terrorismia koskevassa kysymyssarjassa (kts edellä kuvio 8).Vaade, jonka mukaan terrori-iskujen seurauksena Suomen ja EU:n pitäisi tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaansa, saa kahden kolmasosan (65%) kannatuksen. Ikä, koulutus ja asema työelämässä näyttävät selittävän kannanottoja. Kolmen suurimman puolueen kannattajat ovat tässä kysymyksessä liki toisiaan (kuvio 53).

Terrori-iskuilla on muitakin maailman menoon vaikuttavia seurauksia. Varsin laaja yksimielisyys saavutetaan siinä, että seuraukset maailmanpolitiikkaan ovat sekä suuria että kauaskantoisia. Enemmistö (68%) arvelee myös vastakohtaisuuden hyvinvoivien maiden ja kolmannen maailman välillä kärjistyvän ja maailman jakaantuvan entistä pahemmin rikkaisiin ja köyhiin (66%). YK:n merkittävään vaikutusvallan kasvuun kohdistuu enemmän uskoa (35%) kuin epäuskoa (24%), mutta usko ei silti ole laajaa - epätietoisten joukko on huomattavan suuri (41%).

Sen sijaan väite, jonka mukaan islam on yhtä rauhanomainen uskonto kuin kristinuskokin, jakaa suomalaiset. Kysymys on nykymaailmasta eikä menneistä vuosisadoista. Pitkässä historiassa nämä uskonnot eivät ole olleet vain rauhanomaisia (kuvio 54).

7.3 Venäjäsuhteen jännitteet lieventyneet

Julkisessa keskustelussa Venäjän suhde NATOn laajentumiseen sekä Venäjän ja EU-maiden yhteistyö eri sektoreilla sekä ennen että jälkeen terrori-iskujen, ovat olleet tavan takaa esillä uutisoinnissa. Suomen ja Venäjän suhteet ovat jännitteisiä vain hyvin konkreettisissa asioissa, kuten itärajan rekkajonoissa. Ylipäätään Venäjä profiloituu harvoin vastakkainasettelun, mutta usein yhteistyön kautta.

Tämä asetelma heijastuu myös kansalaismielipiteessä. Niiden osuus, jotka katsovat, että epävakaan Venäjän naapurina Suomen on turvallisempaa olla EU:n jäsen kuin EU:n ulkopuolella, on selvästi vähentynyt kahdessa vuodessa ja vastaavasti eri mieltä olevien osuus on selkeästi kasvanut (kuvio 55). Kysymyksen muotoilu on säilytetty, jotta aikavertailu olisi mahdollista. Kansanäänestyksessä silloinen epävakaaksi koettu Venäjä ja EU:n näkeminen myös turvallisuusnäkökulmasta käänsi ilmeisesti monen kannastaan epävarman äänestäjän kyllä-kannalle. Tavallista useammin väitteen allekirjoittavat yhtäältä nuoret ja toisaalta varttuneet, akateemiset sekä kokoomuslaiset.

Sama muutossuunta voidaan havaita myös jäsenyyden tähänastisia vaikutuksia koskevista arvioinneista (kuvio 56): kansanäänestyksen alla keväällä 1994  35 prosenttia arvioi jäsenyyden vaikuttavan kielteisesti Venäjä-suhteeseemme ja 42 prosenttia arveli, ettei vaikutus ole olennainen. Syksyllä 2001 kielteisiä vaikutuksia on havainnut vain 7 prosenttia kahden kolmasosan (65%) katsoessa, ettei jäsenyys ole juurikaan vaikuttanut.

Ylipäätään suomalaiset eivät maalaile synkeitä kuvia entiseen malliin. Niiden osuus, jotka arvelevat EU:n itälaajentumisen johtavan Venäjän eristäytymiseen on selvästi vähentynyt Vladimir Putinin valtakauden aikana. Syksyllä 1997 eristäytymistä ennakoi 31 prosenttia, mutta syksyllä 2001 enää 19 prosenttia. Vastaava muutos on tapahtunut niiden määrässä, jotka pitävät eristäytymiskehitystä epätodennäköisenä.

Suomen painopistealueissa EU:n kehittämisessä suhde Venäjään saa selvän enemmistön tuen (68%). Tosin EU-Venäjä -suhde ei nouse kaikkein tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Terrori-iskujen seurauksena kaksi kolmasosaa (69%) näkee länsimaiden ja Venäjän lähentyneen ratkaisevalla tavalla.