2. TIEDETTÄ KOSKEVA KIINNOSTUS JA INFORMAATIO

Sisällöllisesti moniaineksinen tutkimusaineisto raportoidaan kahteen päälukuun jäsennettynä. Ensin tarkastellaan informaatiokysymyksiä, so. kansalaisten suhdetta tiedettä koskevaan tietoon. Tarkasteltavina näkökohtina ovat tällöin kiinnostus tiedeasioita kohtaan määrällisesti ja laadullisesti arvioituna sekä tiedetiedon lähteet. Raportin jälkiosa koostuu mielipide-, asenne- ja arvostusluonteisista tiedekannanotoista.

2.1. Tiedeasioiden seuraaminen 
2.1.1. Tiede vs. muut aihepiirit

Kansalaisten tiedesuhdetta lähdettiin tutkimuksessa luotaamaan kartoittamalla heidän kiinnostustaan tiedeasioita kohtaan. Vastaajien tuli kertoa kuinka kiinnostuneita he ovat/aktiivisesti he seuraavat tiedotusvälineistä erilaisia aihepiirejä koskevia uutisia, ohjelmia ja kirjoituksia (kuvio 1.).

Kiinnostavimmiksi ja vähiten kiinnostaviksi koettujen asioiden keskinäissuhteessa voi nähdä tiettyä paradoksaalisuutta. Yhteiskunnalliset asiat yleensä (73% ilmoittaa olevansa hyvin tai melko kiinnostunut) ovat laajasti kiinnostavia mutta ei niiden hoito: politiikan kokee kiinnostavaksi vain runsas kolmannes (38%). Sinällään politiikkaa koskeva tulos ei ole yllättävä. Kyseessä on eräänlainen suomalaiselle yhteiskunnalle ominainen tajunnallinen vakio - politiikkaa vieroksuvat tunnot kumpuavat esille käytännössä kaikista tutkimuksista.

Tieteen osalta tulos muodostuu miltei mairittelevaksi, ainakin äkkikatsomalta. Selkeä enemmistö (62%) ilmoittaa seuraavansa kiinnostuksella tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa koskevia asioita. Jos kohta luku saattaa sisältää tiettyä sosiaalisen suotavuuden (tieteestä 'kuuluu' olla kiinnostunut) siivitystä, tulkinnassa tulee myös huomata vertailtavien aihepiirien tietty sisäkkäisyys. Tiede on ilmiönä loogisesti lavea samalla tavoin kuin historia (vaikka kaikki ei ole historiaa, kaikella on historiansa).

Toisin sanoen tiede kattaa periaatteessa kaikki elämänkentät - urheiluhulluinkin kansalainen voi olla kiinnostunut tieteen urheilua koskevista sovelluksista (kuten urheilulääketieteestä doping-asioiden yhteydessä), taide-elämyksiä janoava kulttuurintutkimuksesta, puolueen järjestöjyrä politiikantutkimuksesta jne. Rajanveto on varmastikin monissa tapauksissa vaikeaa.

Edelleen voidaan ajatella että arviointikohteiden luonteessa on jotain sellaisia lähtökohtaisia eroja, jotka tulee ottaa huomioon tulosten tulkinnassa. Aihepiirien seuraamisen edellyttämä aktiivisuus on yhtäältä hyvinkin erilaista. Urheilutuloksia ja iskelmämusiikkia nykymedia syytää ihmisten päälle siinä määrin - kyseessä on kuin suuri tykistökeskitys - että niitä tulee seuranneeksi vaikka olisi unessa; pakopaikkoja ei ole. Tarjonnan volyymit ovat aihepiirien osalla tyystin erilaisia.

Jokin merkitys saattaa olla myös määreen 'teknologia' sisältymisellä arvioinnin kohteeseen; jotkut henkilöt saattavat katsoa tämän viittaavan kaikkiin niihin teknisiin laitteisiin, joihin hän on viehtynyt. Joka tapauksessa kaikista mainituista efekteistä siivilöitynäkin tiedettä koskevan kiinnostuksen tasoa voidaan pitää huomionarvoisen korkeana. Se vastaa pitkälti myös muissa maissa saatuja tuloksia, siltä osin kuin kansainvälisiä vertailutietoja on käytettävissä (mainittu Eurobarometri).

Kiinnostuksen kohteiden keskinäisiä korrelaatioita tarkastelemalla voidaan havainnoida sitä, millä tavoin eri aihepiirien seuraaminen kytkeytyy yhteen. Verrattain voimakas positiivinen korrelaatio tieteen seuraamisella on talousasioiden seuraamiseen (r = .37) sekä yhteiskunnallisten asioiden seuraamiseen yleensä (.30). Myös kiinnostus politiikkaa ja kulttuuria kohtaan kasvaa jonkin verran tiedekiinnostuksen myötä.

Käänteinen, toisiaan hylkivä suhde tieteellä sen sijaan on urheiluun sekä kevyeen musiikkiin ja viihteeseen. Riippuvuuksien voi ajatella vastaavan totunnaisia käsityksiä. Se, että tekijöiden väliset korrelaatiot (myös muutoin kuin suhteessa tieteeseen) ovat pääosin positiivisia, kertoo kiinnostuksen kumulatiivisesta luonteesta; kun on aktiivisesti kiinnostunut jostakin aihepiiristä niin yleensä myös muista (kuvio 2.).