3.1.2. Väestöryhmittäiset luottamuserot

Luottamuksessa ilmenevästä vaihtelusta voidaan yleisenä huomiona todeta, ettei se ole kovin voimakasta. Monia toimijoita koskevat tulokset ovat suhteellisen yhdenmukaisia läpi koko väestön. Myös tiedettä koskevat luottamusmittarit ovat yleisilmeeltään verraten konsistentteja.

Tämä käy ilmi mm. sukupuolen mukaisesta tarkastelusta. Naisten ja miesten suhtautumiserot ovat lähinnä korostuseroja, eivät yhteiskunnallisen orientaation eroja. Siltä osin kuin eroavuuksia ilmenee, ne ovat paljolti totunnaisten käsitysten suuntaisia (miehet luottavat hieman enemmän puolustusvoimiin jne.). Tiedettä koskevista mittareista havaitaan, että luottamus Suomen Akatemiaan sekä yliopistoihin ja korkeakouluihin on hieman laajempaa naisten kuin miesten keskuudessa. VTTn osalla ero on lievästi toisensuuntainen (kuvio 23.).

Iän mukaiset riippuvuudet jäävät niinikään verrattain vaisuiksi. Tieteen osalla ne paikantuvat lähinnä Akatemiaan ja VTThen, joihin kohdistuva luottamus kasvaa hieman iän myötä. Ilmiötä selittää kuitenkin osittain nuorempien ikäryhmien vaikeus määritellä kantaansa, epäluottamuksesta näidenkään ryhmien kannoissa ei ole kyse (ei kuviota).

Koulutus sen sijaan synnyttää luottamuslukuihin liikettä. Kaikkien tiedeorganisaatioiden sekä mm. oikeuslaitoksen luvut kohentuvat koulutustason kohotessa. Ammattiyhdistysliikkeeseen koulutetut luottavat vähemmän kuin kouluttamattomat (kuvio 24a.). Myös tiedeasioiden seuraaminen heijastuu - sinänsä ymmärrettävästi - kannanottoihin. Kiinnostuksen kasvaessa luottamus tieteeseen kasvaa suoraviivaisen selvästi kaikkien indikaattorien valossa (kuvio 24b.).

Luottamustekijöiden keskinäisiä riippuvuuksia tarkasteltaessa havaitaan, että luottamus tieteeseen ('tiede ja tutkimus, tiedeyhteisö yleisesti ottaen') korreloi positiivisesti kaikkiin tiedusteltuihin asioihin. Huomionarvoisen selvä yhteys 'tiedeluottamuksella' on mm. suuryrityksiin, Nokiaan, Euroopan unioniin ja oikeuslaitokseen luottamiseen (sekä luonnollisesti muihin tiedeindikaattoreihin, jotka ovat saman asian rinnakkaismittoja; ei kuviota).

Asuinkontekstin mukaan tarkasteltuna luottamus tieteeseen on vankinta suurissa kaupungeissa. Erot eivät kuitenkaan ole asiallisesti kovin suuria ja ne selittyvät pitkälti koulutustason kautta. Kun pääkaupunkiseudun ja muun maan suuret (yli 80 000 asukkaan) kaupungit erotetaan toisistaan, siivilöityy suurin luottamus pääkaupunkiseudulle (kuvio 25.).

Kun tarkastelu laajennetaan muihin taustamuuttujiin ja käytetään esimerkkinä Suomen Akatemiaa, saadaan kokonaiskuva tieteeseen kohdistuvan luottamuksen vaihtelusta. Jo mainittujen riippuvuuksien lisäksi esille nousevat mm. ammattiaseman ja koulutusalan mukaiset erot (kuvio 26.).

Tiedettä yleensä ('tiede ja tutkimus, tiedeyhteisö yleisesti ottaen') arvioitaessa väestöprofiili saa pitkälti samanlaisen muodon (kuvio 27.). Spesifioitaessa tuloksia edelleen havaitaan että luottamus tieteeseen säilyy sangen stabiilina vaikka iän mukaiset tulokset eriytetään sukupuolen mukaan (kuvio 28a.). Edelleen nähdään, että koulutustason yhteys luottamukseen on miehillä ja naisilla hyvin samankaltainen (kuvio 28b.).

Tuloksia tarkasteltaessa tulee muistaa että yhteiskunnassa on muutakin tärkeätä kuin tiede - kuten eduskunta, joka päättää tieteen taloudellisista toimintaedellytyksistä. Eduskuntaa koskeva tuloserittely muodostuu tasaisen tylyksi. Varauksellisuus leimaa kaikkien väestöryhmien kantoja. Paljonpuhuva piikki nähdään työttömien luvuissa (kuvio 29.). Puolueisiin luottamista koskeva vastaava erittely muodostuu jo miltei tragikoomiseksi. Syvä epäluottamus tulee esille kaikkien kansanosien kannoista ikäänkuin yhteisestä sopimuksesta (ei kuviota).