3.2. Tieteen tila - kuinka hyvin tai huonosti asiat ovat 
3.2.1. Yleiskuva arvioinneista

Astetta konkreettisempi ja myös eritellympi kuva tieteen asemasta kansalaismielipiteessä saadaan kysymyssarjasta, jossa arvioitavana oli joukko tieteen tilaa koskevia näkökohtia. Vastaajilta tiedusteltiin kuinka hyvin tai huonosti erilaiset tieteeseen ja tutkimukseen liittyvät asiat heidän nähdäkseen ovat maassamme nykyisin.

Yleiskuva tuloksista muodostuu yksiselitteisen positiiviseksi. Keskeiset tieteen ja tutkimuksen laatua ja tasoa koskevat määreet saavat miltei jakamattoman myönteisen vastaanoton. Parhaan arvosanan saavat teknologian taso (88% arvioi erittäin tai melko hyväksi, 1% erittäin tai melko huonoksi) sekä lääketieteen taso (88%/3%; kuvio 30.).

Mittavaa tunnustusta saa mainittujen tieteenalojen ohella koko tiedeyhteisö. Maamme tieteen ja tutkimuksen taso nähdään hyväksi myös yleisesti ottaen. Neljä viidestä (80%) antaa sille hyvän yleisarvosanan ja vain aniharva (2%) huonon. Vakuuttuneisuus ei juuri vähenny vaikka arviointinäkökulma ulotetaan maamme ulkopuolelle: kolme neljästä (74%) katsoo tieteemme tason hyväksi myös kansainvälisesti vertaillen.

Positiivisuus paistaa läpi myös tieteen yleisiä kehitysperspektiivejä arvioitaessa. Niin toteutunutta kuin tulevaakin kehitystä koskevat arviot painottuvat myönteisiksi viestien sekä arvostuksesta että optimismista. Maamme tutkimustoiminnassa viime vuosina tapahtuneen kehityksen kokee myönteiseksi hieman useampi kuin joka toinen (53%). Päinvastaisella kannalla ei tohdi olla juuri kukaan (5%). Suomalaisen tieteen tuleviin kehitysnäkymiin suhtautuu positiivisin odotuksin jokseenkin yhtä moni (57%/5%).

Tieteellistä toimintaa sen tuotosten ja yleisen relevanssin kautta arvioitaessa päädytään niinikään pikemminkin myönteisiin kuin kielteisiin kannanottoihin. Tieteen kykyyn tuottaa luotettavia ja paikkansa pitäviä tuloksia uskotaan laajasti (58%/7%). Kysymys siitä koskevatko nämä oikeat tulokset oikeita asioita, herättää jo enemmän epävarmuutta: käsityksen tutkimuksen suuntautumisesta olennaisiin ja tärkeisiin asioihin allekirjoittaa ainoastaan runsas kolmannes (35%/16%).

Tieteellisen tutkimuksen hyödyllisyydestä yhteiskunnan ja talouden kannalta esiintyy lähinnä vain yhdensuuntaisia arvioita (55%/9%). Hyödyllisyyttä kansalaisten arkielämän ja hyvinvoinnin kannalta arvioitaessa varauksellisuus kasvaa jonkin verran. Vaikka skeptiset kannat jäävät selvään vähemmistöön, niiden osuus muodostuu huomionarvoiseksi (40%/19%).

Samantyyppinen huomio voidaan esittää tieteen etiikkaa ja moraalia koskevista arvioista. Sen hyväksi arvioivia (35%) on vain jonkin verran enemmän kuin huonoksi arvioivia (20%); vailla kantaa on kuitenkin huomattavan moni (45%). Vaikka myös tutkimuksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskeviin kantoihin sisältyy suurta epätietoisuutta (peräti 50% pidättäytyy ottamasta kantaa), ne eivät ilmennä erityistä epäluuloa (37%/14%).

Huonoimmin oleviksi nähdyt asiat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei kyseessä suoranaisesti ole tieteen 'oma vika'. Selvästi eniten kielteisyyttä sisältyy arviointeihin, jotka koskevat tutkimusrahoituksen riittävyyttä (16%/36%) sekä tieteestä ja sen tuloksista tiedottamista kansalaisille (35%/33%). Rahoituksen niukkuutta koskeva kritiikki luonnollisesti osoittaa tiettyä 'tieteen puolelle' asettumista (kuvio 30.).

Moniaineksinen tuloskokonaisuus kaipaa tuekseen tulkinnallisia huomioita. Ottamatta kantaa siihen ovatko kansalaisten käsitykset oikeita vai vääriä, viisaita vai tyhmiä, ne ovat monessa mielessä merkityksellisiä. Näin siitä huolimatta että kyseessä ovat ennen muuta mielikuvat. Useimmat arvioitavat asiat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä ole tavallisen - eikä epätavallisenkaan - kansalaisen resurssein mahdollista tiedollisesti hallita.

Viime kädessä näissäkin arvioinneissa on kyse luottamuksesta, mukaanlukien luottamus siihen tietoon jota tieteestä asiantuntijoiden ja median voimin kansalaisille tarjotaan. Sama luonnollisesti koskee suurta osaa muutakin yhteiskunnallista mielipiteenmuodostusta. Analogia vaikkapa Euroopan integraatiota tai ydinvoimaa koskeviin mielipiteisiin on vahva. Vaikka kannanotot näissä kiistakysymyksissä jakaantuvat voimakkaasti puolesta ja vastaan, kukaan ei kykene henkilökohtaisesti tarkistamaan sen paremmin ydinonnettomuuden mahdollisuutta koskevia riskianalyysejä kuin laskelmia euroon siirtymisen eduistakaan.

Tässä mielessä 'vaikea sanoa' -vastaukset ovat monissa tieteen tilaa koskevissa arvioinneissa rationaalisia ja rehellisyydessään kiitoksen arvoisia, jopa tiettyä valveutuneisuutta osoittavia. Toisaalta voidaan ajatella että mielikuvapohjaisillakin kannoilla on jokin oletusarvoinen 'luonnollinen suunta'. Mikäli yleissuhtautuminen johonkin asenneobjektiin on myönteinen, on se sitä yleensä myös ko. objektin erilaisia osatekijöitä ja erillispiirteitä kohtaan (ns. totaliteettilogiikka, jonka mukaan arvioitavassa asiassa on joko 'kaikki hyvää' tai 'ei mitään hyvää').

Tieteeseen sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että sellaistenkin näkökohtien osalla joista vastaajilla ei ole suoranaisesti tietoa, kannanottojen tulisi painottua verrattain positiivisiksi. Se, että näin ei tapahdu esimerkiksi tieteen etiikkaa ja moraalia sekä riippumattomuutta koskevissa arvioissa, jättää tieteen julkiseen kuvaan jäljen. Jos ei säröä, niin ainakin kysymysmerkin.