3.4. Muut tiedekannanotot - konkretisointeja ja täydentäviä näkökulmia

Edellä tarkasteltujen teemallisesti kohdennettujen kysymyssarjojen ohella tutkimusaineistoon sisältyi laaja väittämämuotoisista kysymyksistä rakentuva kysymyskokonaisuus. Pyrkimyksenä oli paitsi houkutella esiin kansalaisten tiedettä koskevia 'attityydejä', täydentää ja kontrolloida muiden kysymysten tuottamaa tietoa ja osin myös kartoittaa niihin sisältymättömiä aihealueita.

Vastaajille satunnaisessa järjestyksessä esitetyt mittarit - kaksikymmentäkahdeksan väittämää - on raportissa jäsennetty seitsemän alaotsikon alle. Koska aihepiiri on tyypillisesti sellainen jossa 'kaikki liittyy kaikkeen', tarkastelukokonaisuuksiin sisältyy väistämättä myös toisiinsa kytkeytyvää tietoainesta.

Väittämien tulkinnassa tulee huomioida että niihin reagointi on enemmän sidoksissa käytettyihin sanamuotoihin kuin ns. suorissa kysymyksissä. Kysymystekniikalle ominaiseen tapaan formuloinnit ovat osin hyvinkin suoraviivaisia ja populistisia - aivan kuten se debatti josta ne on johdettu.

3.4.1. Tieteen arvostus, hyödyt ja hyvinvointimerkitys

Kansalaismielipide todettiin edellä laajasti tieteeseen luottavaksi ja maamme tieteellisen tutkimuksen tasoa arvostavaksi. Nämä havainnot saavat tukea myös väittämäaineiston tuloksista. Peräti neljä viidestä (80%) yhtyy argumenttiin, jonka mukaan maamme tieteelle ja tutkimukselle on ominaista tehokkuus ja korkea ammatillinen osaaminen. Toisinajattelua ei esiinny käytännössä lainkaan (4%, kuvio 43a.). Tieteen yleistä hyvinvointimerkitystä koskevat kannat jakaantuvat enemmän. Lähes joka toisen (46%) mielestä hyvinvointi maassamme riippuu ratkaisevasti tieteellisen ja teknologisen tutkimuksemme tasosta. Näkemyksen torjuu noin joka neljäs (26%). Tulkinnassa tulee huomioida väitteen verrattain vaatelias sävy (kuvio 43b.).

Tulos voidaan sitoa arviointeihin tieteellisen tutkimuksen hyödyllisyydestä, joissa niinikään näkyi tiettyä epätietoisuutta; tutkimustoiminta miellettiin verrattain laajasti yhteiskuntaa ja taloutta hyödyttäviksi, mutta ei niinkään yksilöiden arkielämää hyödyttäväksi (luku 3.2.1.). Kysymys kiertyy luonnollisesti myös tieteen kielteisiin hyvinvointivaikutuksiin. Näitä tarkastellaan erillisesti jäljempänä.

Tieteellisen tiedon merkitystä sinänsä ei kuitenkaan kyseenalaisteta. Näkemys, jonka mukaan tieto on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi voimavara niin koko yhteiskunnan kuin yksittäisten kansalaistenkin menestyksen kannalta, saa laajan hyväksynnän. Kolme neljästä (75%) allekirjoittaa yhteiskunnallisten vaikuttajien usein toistaman teesin. Toista mieltä tohtii olla vain aniharva (6%, kuvio 43c.).

Epäsuorasti tiedetiedon arvostukseen liittyy myös huoli sen heikosta hyödyntämisestä. Useamman kuin joka toisen (56%) kantana on, että poliittisessa päätöksenteossa käytetään aivan liian vähän hyväksi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa. Jäljellejäävistä valtaosa on vailla kantaa, asiaa ei suoranaisesti kiellä juuri kukaan (7%). Jos kohta kansalaisten mielestä kutakuinkin kaikki tehdään politiikassa väärin, käsityksillä tutkimustiedon 'haaskoon menosta' yhteiskunnassa on varmastikin myös muita vaikuttimia (kuvio 43d.).

Kyseisiin tiedeasenteisiin sisältyvässä väestöryhmittäisessä vaihtelussa ei ole kovin dramaattisia erityispiirteitä. Esimerkkinä näkemyseroista - tai pikemminkin niitten puutteesta - voidaan tarkastella tiedeyhteisön ammatillista osaamista koskevia kantoja. Väestöprofiili viestii miltei vivahteetonta vakuuttuneisuutta (kuvio 44.).