3.4.3. Tieteen riskit ja uhat

Luonnollista on, ettei tiedettä nähdä yksinomaan siunauksellisena asiana. Huoli tieteen kehityksestä ja sen seurausvaikutuksista on kaihertanut ihmisten mieliä historian - kuten tieteen kehityshistoriankin - kaikissa vaiheissa. Yleisenä huolena on aina ollut, että kehitys etenee liian nopeasti niin etteivät ihmiset ja yhteiskunta pysy muutoksen mukana. Yhtymäkohta tuntemukseen, jonka mukaan menossa on aina historian merkittävin muutosvaihe ('elämme suuren muutoksen aikaa' on puheenpitäjien ikiaikainen avaus) on ilmeinen.

Tätä koskevat kannat polarisoituvat verrattain paljon. Väite, jonka mukaan tieteen ja tekniikan kehitys muuttaa ihmisten elämää ja elämäntapaa liian nopeasti, herättää silti enemmän hyväksyntää (45%) kuin vastustusta (27%, kuvio 48a.). Reagoinneista pilkistää myös tietty arvokomponentti; muutoksella on varmastikin monen mielestä paitsi liiallinen vauhti, myös vikasuunta.

Väestöryhmittäin tunnot vaihtelevat näkyvästi. Keskeisin vaihtelulähde on jälleen koulutus ja siihen sidoksissa olevat tekijät - huoli hälventyy asteittain koulutustason kohotessa. Vähiten vauhti hirvittää nuorimpia. Naisia tieteellis-teknisen kehityksen elämäntavalliset seuraukset askarruttavat enemmän kuin miehiä (kuvio 49.).

Kyseisen kaltaiset tunnot eivät luonnollisestikaan ole ominaisia vain suomalaisille eivätkä vain nykyhetkelle. Edellä mainitun, tiedeteemaa luodanneen Eurobarometrin pitkälti samansisältöinen mittari ('Science makes our way of life change too fast') tuotti vuonna 1992 koko (silloisen) unionin tasolla hyvin samankaltaisen tuloksen (55% oli samaa mieltä, 22% eri mieltä; ei kuviota).

Toinen yleisluontoinen teesi, jonka mukaan tieteen kehitys ja uusien keksintöjen käyttöönotto luo ongelmia yhtä paljon kuin ratkaisee niitä, saa osakseen niinikään enemmän puoltoa kuin kieltoa (42%/26%, kuvio 48b.). Kannanotoilla on kytkentänsä mm. tieteen hyvinvointivaikutuksia koskeviin arviointeihin. Näissä tieteen tarjoama hyvä ja paha balansoi toisiaan pitkälle menevästi. Naisten kannat ovat tässäkin yhteydessä varauksellisempia kuin miesten (ei kuviossa).

Tiedettä koskevien huolten yksi päätyyppi on perinteisesti pohjautunut ajatteluun, jonka mukaan kehittyessään tiede, erityisesti teknologia, saa tai peräti ottaa ylivallan ihmisestä. Vaikka siihen, että koneet kommunikoivat keskenään ilman ihmisen välissä oloa, on ilmeisesti vielä paljon aikaa, tämän tyyppisillä mielikuvilla on oma kasvualustansa.

Edes väitettä, jonka mukaan tiede ja teknologia ovat nousemassa ihmisen palvelijasta ihmisen herraksi, ei torjuta laajasti. Päinvastoin sitäkin pitää totena useampi (42%) kuin ei-totena (31%, kuvio 48c.). Tulkinnassa hurjansävyinen ilmaisu tulee luonnollisesti ymmärtää kuvaannolliseksi. Vastaajien keskuudessa se on varmastikin saanut useammankinlaisia merkityssisältöjä.

Puhe tieteellisestä vallankumouksesta saa täten tieteen vallankaappausta tarkoittavan sivumerkityksen. Vaikka väitettä koskeva mielipidevaihtelu on monilta osin merkittävää, kovin selvästi siitä ei sanoudu irti mikään ryhmä. Koulutetuimmistakin noin joka kolmas yhtyy scifi-kirjallisuudelle tunnusomaiseen visioon (kuvio 50.).

Nyt saatu tulos on kuitenkin seesteisen tiedemyönteinen kun sitä verrataan aiemmin saatuihin tuloksiin. Vuosikymmen sitten ja sitä edeltävänä aikana tuomiopäivän pasuuna kaikui kovempana. Vertailutietoa tarjoaa EVAn kansallinen asennetutkimus (josta mittari on lainattu) ja sen aikasarjatulokset vuosilta 1984 - 1990 (Suomi etsii itseään. Raportti suomalaisten asenteista 1991).

Vaikka eri tutkimusaineistoihin perustuvien tulosten vertaamisessa tulee olla varovainen - siinäkin tapauksessa että ne perustuvat eksaktisti samaan kysymykseen ja samaan tiedonkeruumenetelmään - ero on niin suuri, että sen voidaan katsoa indikoivan asenteiden muuttumista. Huomattakoon myös, että jo aiemmalla seurantajaksolla kyseinen tiedehuoli höltyi asteittain (kuvio 51.).

Muista mittareista saadaan samantapaisia tuloksia. Noin joka toisen (48%/24%) mielestä tieteen kehitys sisältää suuria riskejä, joista voi seurata hallitsematonta tuhoa (kuvio 48d.). Kanta saa eri sävyn riippuen siitä painotetaanko tulkinnassa argumentin alku- vai loppuosaa. Olennaista on kannanotossa esiintyvän 'voin', so. hallitsemattoman tuhon tapahtumisen todennäköisyys. Joka tapauksessa tieteen riskit mielletään reaalisiksi myös tämän kysymyksen valossa.

Tieteeseen julkisessa keskustelussa liitettyjen potentiaalisten uhkien kirjo on lavea ulottuen tappajavirusten karkaamisesta demokratian karkaamiseen. Viimemainitullakin huolella havaitaan tietty vaste kansalaismielipiteessä. Kaksi viidestä (42%) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan tieteen kehitys johtaa teknokratian (asiantuntijavallan) kasvuun yhteiskunnassa. Eri mieltä olevia on viidennes (20%). Kannanmäärittely on ollut näkyvän vaikeaa (38%, kuvio 48e.).

Väittämiin sisältyi myös ydinvoimaan suhtautumista luotaava mittari. Pikemminkin kuin energiamuodon kannatusta tai vastustusta sinänsä kysymyksellä haluttiin selvittää ydinvoima-asenteiden kytkeytymistä muihin tiedeasenteisiin, etenkin tieteen riskejä koskeviin näkemyksiin (riippuvuudet osoittautuivat yleiseltä tasoltaan odotettua heikommiksi, eikä niitä raportoida tässä). Luonnollisesti ydinvoima on myös teknologisten uhkien konkreettinen 'case', energiapoliittisen keskustelun perusteella kaikenlaisten riskien ja uhkien kasauma, jopa 'tuhon teknologian' keskeinen symboli.

Saadun vastausjakauman (43%:n mielestä ydinvoima on nykyoloissa järkevä tapa tuottaa sähköä ja 37%:n mielestä ei, kuvio 48f.) tulkinnan osalta todettakoon, ettei kysymys mittaa suhtautumista ydinvoiman lisärakentamiseen, vaan yleissuhtautumista ydinvoimaan (minkä vuoksi tulos ei sovellu lyömäaseeksi kuumaan energiakeskusteluun).