3.4.6. Kvasi-/vaihtoehtotieteen asema

Kuten tunnettua, tieteen ja sen tuottaman tiedon ohella kansalaisten huomiosta (ja monasti myös rahoista) kilpailee laaja kirjo tieteen kaltaisia oppeja, tieto- ja uskomusjärjestelmiä. Tunnusomaista näille kvasi-, pseudo-, vale- ja vaihtoehtotieteiksi kutsutuille opeille - nimitys riippuu kutsujasta ja hänen suhteestaan po. oppeihin - on useinkin vakuuttavan kuuloinen, tieteelliseltä kalskahtava argumentointi ja mitä eriskummallisimpien ilmiöiden sujuva selittäminen. Paitsi omalla toiminnallaan näiden ajattelutapojen edustajat saavat julkisuutta mm. Skepsis ry:n vuosittain jakamien Huuhaa-palkintojen muodossa.

Tutkimuksessa selvitettiin kolmen tämän tyyppisen, vailla tiedeyhteisön tunnustusta olevan opin uskottavuutta. Tulokset osoittavat, että näillä on tietty läpäisykyky kansalaisten keskuudessa. Joka toinen (49%) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan ns. kansanparantajat omaavat tietoja ja taitoja joita lääketieteellä ei ole. Asian kiistää joka neljäs (25%, kuvio 58a.).

Ottamatta kantaa tuloksen ilmaisemien kantojen järkevyyteen voi todeta että jakauma on tietyllä tavalla ymmärrettävä. Kansanparannuksella on ilmeisen hyvä, ystävällisen myyttinen maine eikä se ole samalla tavoin mielipiteitä kärjistävä (ja huuhaaksi osoitettavissa) kuin esimerkiksi homeopatia tai jotkut muut ns. vaihtoehtolääketieteen lajit.

Väitteessä ei myöskään esitetä, että kansanparantajat ovat kaikessa ns. koululääketiedettä edellä, vaan vain jossakin tietämyksessään. Lisäksi varmaankin moni kansalainen on kokenut saaneensa tai kuullut saadun jotakin apua kyseisen kaltaisista hoitomenetelmistä. Käsitteen alle voitaneen lukea lavea joukko erilaisia hoidollisia menettelyjä. Muistettakoon myös että ns. luontaislääkkeiden markkinat ovat massiiviset.

Tuloksen tarkempi erittely ei tuo esille kovin suurta näkemysvaihtelua. Keskimääräistä vahvempaa usko kansanparantajien kykyihin on mm. naisten (55%, miehet 43%) sekä pienimmissä kunnissa asuvien keskuudessa. Jälkimmäistä tulosta selittää se, että po. praktiikan päätoimipaikat lienevät maaseudulla. Skeptisimpiä, joskaan eivät kovin skeptisiä, ovat akateemiset (ei kuviota).

Toinen, horoskooppeihin suhtautumista mittaava väite oli jo useimmille liian paksu. Näkemyksen 'vaikka lehdissä julkaistavat horoskoopit ovat lähinnä viihdettä, on olemassa myös luotettavia, syvälliseen astrologiseen tietoon perustuvia horoskooppeja' paikkansapitävyyttä ei kuitenkaan kielletä mitenkään ykskantaan. Noin joka kuudes (17%) nielee väitteen ja myös epäröivälle kannalle jää merkittävän moni (22%). Jäljelle jäävää enemmistöä (61%) voi pitää suurena tai pienenä, tulkinnasta riippuen (kuvio 58b.).

Epäröintiä synnyttänee väitteen (kiero) formulointi jossa tehtiin ero 'oikeiden' ja humpuukihoroskooppien välille. Suora kysymys 'uskotteko horoskooppeihin?' olisi varmastikin tuottanut torjuvamman tuloksen. Toisaalta jotenkin näin erotellen astrologian asiantuntijana esiintyväkin asiansa esittäisi.

Väestön sisäisissä eroissa huomio kiinnittyy mm. sukupuolen mukaisiin eroihin. Miehet torjuvat väitteen näkyvästi naisia useammin. Koulutuksen kohotessa usko tähdistä ennustamisen toimivuuteen heikkenee asteittain. Tylyimmin teesin tyrmäävät teknis-luonnontieteellisen koulutuksen saaneet. Myös tieteen seuraaminen kielteistää kantoja (kuvio 59.).

Myös kolmas, ufoihin uskomista koskeva testi herättää enemmän torjuvia kuin hyväksyviä reaktioita. Joka viides (20%) katsoo että 'vaikka ufo-havaintoja ei ole kyetty tieteen keinoin todentamaan, on selvää että vierailuja ulkoavaruudesta maahan on tapahtunut'. Joka toinen (49%) sanoutuu irti ajatuksesta kolmanneksen (32%) jäädessä epäröimään (kuvio 58c.).

Pyrkimättä arvioimaan kansalaismielipiteen oikeellisuutta, herkkäuskoisuutta tms. tulosta voi pitää tietyllä tavalla luonnollisena. Vaikka kyseisten ilmiöiden olemassaoloa ei ole tieteellisesti todennettu, sama koskee myös niiden ei-olemassaoloa. Muistettakoon myös, että ufo-käsite (unidentified flying object) viittaa ainoastaan ilmiön tunnistamattomuuteen, ei sen faktiseen alkuperään (jolloin tunnistamatta on voinut jäädä esimerkiksi lentokone tai lintu). Väite tosin koski ensisijaisesti ulkoavaruudesta maahan tapahtuneita vierailuja, so. uskomista konkreettiseen kylässä käyntiin.

Ufo-uskon vaihtelu jää vaille voimakkaita erityispiirteitä. Kaikissa ryhmissä asiaa todennäköisenä pitäviä on vähemmän kuin epätodennäköisenä pitäviä. Sukupuoli ja ikä erottelevat kantoja vain melko vähän ja myös koulutustason yhteys on suhteellisen vaisu. Asuinkonteksti heijastuu arviointeihin siten, että ilmiö kielletään selvimmin maan eteläosissa ja suurissa kaupungeissa. Päätelmä jonka mukaan maan pohjois- ja reuna-alueet ovat ufojen suosituimpia vierailukohteita, ei ehkä kuitenkaan ole kovin tieteellinen (ei kuviota).