Raportin jälkiosassa tarkasteltavana on kansalaismielipiteen 'kova ydin'. Suomalaisten tiedesuhdetta läpivalaistaan moninaisin lampuin ja lähestymistavoin¹. Tarkastelun näkökulma on kauttaaltaan arvottava. Sen kohteena on lukuisia asioita kuten tieteen ja tieteentekijöiden arvostus, luottamus tiedetietoon ja sen tuottajiin, suomalaisen tieteen ja tutkimuksen taso sekä tieteen kehityksen yhteiskunnalliset seurausvaikutukset, hyödyt ja riskit.

3.1. Luottamus tieteeseen ja tutkimukseen

3.1.1. Tiede vs. muut instituutiot ja toimijat

Konkreettisten tiedekannanottojen - mikä tieteessä on hyvin ja mikä huonosti - taustaksi on paikallaan tarkastella kansalaisten tiedettä kohtaan tuntemaa yleistä luottamusta. Luottamustesti oli toteutustavaltaan traditionaalinen. Kansalaisilta kysyttiin kuinka suurta luottamusta he tuntevat erilaisia yhteiskunnallisia instituutioita ja toimijoita kohtaan. Seitsemäntoista toimijan listaan sisältyi eri tyyppisiä, yhteiskunnan eri toimintasektoreita edustavia organisaatioita ja yhteisöjä.

Luottamusprofiili piirtyy ääripäiltään sellaiseksi kuin kansallisissa ja kansainvälisissä mittauksissa on totuttu. Erityisen suurta luottamusta nauttivat yhteiskunnan sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta vastaavat organisaatiot, poliisi (83% tuntee hyvin tai melko suurta luottamusta, 8% vähäistä) ja puolustusvoimat (75%/10%, kuvio 18.).

Tiede saa osakseen, sekä instituutiona että nimettyinä organisaatioina, niinikään sangen suurta luottamusta. Kaikki tiedettä ja tutkimusta koskevat arviointikohteet kohoavat vertailun kärkipäähän.

Tiedeorganisaatioista korkeimmalle kipuavat yliopistot ja korkeakoulut saavat lähes yhtä paljon luottamusta kuin puolustusvoimat. Useampi kuin kaksi kolmesta (70%) ilmaisee korkeakouluja kohtaan suurta luottamusta ja vain noin joka kymmenes (9%) vähäistä. Nimetyistä tiede- ja tutkimusorganisaatioista ylimmäksi nousee VTT (64%/8%). Jos kohta myös Suomen Akatemian (50%/12%) ja Tekesin (48%/14%) saamat tulokset ilmentävät sinänsä merkittävää luottamusta, niiden heikompi tunnettuus (suuret 'vaikea sanoa' -osuudet) vaimentaa niiden asemaa vertailussa.

Kokoava, joskin abstraktimpi arviointikohde tiedeyhteisö ('tiede ja tutkimus, tiedeyhteisö yleisesti ottaen') sijoittuu luottamusprofiilissa merkittävän korkealle, lähelle VTTn tasoa (59%/13%). Tulosta voidaan pitää, muiden tiedettä koskevien luottamusindikaattorien tulokset huomioiden, osoituksena tieteellisen toiminnan laajasta arvostuksesta kansalaisten keskuudessa. Tieteen julkisuuskuva ja 'yhteiskuntasuhteet' ovat tulosten perusteella ilmeisen hyvässä kunnossa.

Kaikilla yhteiskuntasektoreilla ei kuitenkaan mene yhtä hyvin. Etenkin poliittis-hallinnollisen järjestelmän kannalta tulokset ovat kiusallisia, elleivät sitten suorastaan kivuliaita. Luottamus poliitikkoihin osoittautuu likimain olemattomaksi (10% luottaa, 67% ei) ja myös eduskuntaan kohdistuu enemmän epäluottamusta (42%) kuin luottamusta (36%). Samalla EU epäilyttää huomattavan monia (18%/50%). Kansalaisten poliittista vieraantumista koskevissa tuloksissa kyseessä ei luonnollisestikaan ole uusi löydös, vaan eräänlainen tajunnallinen vakio, joka on tullut esille muissakin tutkimuksissa (kuvio 18.).

Muiden toimijoiden osalta voidaan mm. todeta että niin mediaa, ammattiyhdistysliikettä kuin kirkkoakin koskevat kannanotot polarisoituvat paljon. Kirkon osalla kannat jakaantuvat tasan kahtia (39%/39%). Suuryritysten kohdalla viisari painuu jo pakkaselle. Parempaa arvosanaa eivät saa näiden sparraajina toimivat kansalaisjärjestöt. Jos kohta myös Nokian luottamusluvut (34%/30%) ovat verraten vaisut, saa yhtiö osakseen suurempaa luottamusta kuin suuryritykset yleisenä kategoriana.

_________________________________________________

¹Siitä huolimatta että vastaajille esitetyt eri kysymyskokonaisuudet (patterit) sivuavat osin samoja teemoja (mikä on vain hyvä, koska samoja asioita on hyvä lähestyä eri näkökulmista ja erilaisin argumentein), raportoinnissa sovelletaan kysymyskokonaisuuksittain etenevää esitystapaa. Vaikka menettely on hieman mekaaninen ja tuottaa tiettyä tautologiaa, se on kuitenkin selkeämpi ja lukijaystävällisempi kuin menettely, jossa kaikki vähänkin toisiinsa liittyvä tietoaines pyritään sitomaan yhteen tarkastelukokonaisuuksien kesken tapahtuvin viittauksin.