Tuloksia kolmen vuoden takaisiin verrattaessa todetaan paitsi pysyvyyttä, myös huomionarvoisia muutoksia. Näkyvin niistä koskee oikeuslaitosta, jota kohtaan tunnetaan nyt aiempaa enemmän luottamusta (luottavien osuus on kasvanut 11 %-yksikköä, kuvio 19a.). Pyrkimättä etsimään erolle sujuvaa selitystä kyseessä voi katsoa olevan eräänlaisen korjausliikkeen: edellisessä raportissa oikeuslaitoksen alhaisiin luottamuslukuihin kiinnitettiin huomiota kommentoiden niitä 'luvattoman' heikoksi.

Kokonaisuutena tulosvertailu viittaa yleisen yhteiskuntaa koskevan luottamuksen vähäiseen kasvuun. Useisiin toimijoihin suhtaudutaan ainakin hieman aiempaa luottavaisemmin. Jopa puolueita ja poliittisia instituutioita (puolueet, eduskunta, EU) koskevat luvut ovat, vaikkakin edelleen varsin epäluuloisia, kauttaaltaan hyväksyvämpiä kuin kolme vuotta sitten (kuvio 19a.).

Tämä käy havainnollisesti ilmi, kun luottamusmuutoksia tarkastellaan pelkistävästi keskiarvojen erotuksina. Näistä piirtyvä kuvaaja kertoo muutosten pääpainon olevan positiiviseen suuntaan tapahtuneissa muutoksissa (kuvio 19b.; kansalaisjärjestöt oli uusi arviointikohde, joten sen osalta ei ole käytettävissä vertailutietoa).

Tulosten ilmentämä yhteiskuntaa koskevan 'kokonaisluottamuksen' kasvu saa tukea muiden tutkimusten tuloksista. Viitteitä samansuuntaisesta kehityksestä on saatu useammissakin viimeaikaisissa mielipidemittauksissa. Myös niiden mukaan suomalaisten kriittisyys ja kaikkinainen 'päänpuristus' on alkanut hieman hellittää (politiikkaan ei suhtauduta aivan yhtä kaunaisesti kuin aiemmin, hallituksen suosio on huippukorkealla, presidentin kannatusluvut liki pohjoiskorealaiset, EU-jäsenyyteen on alettu suhtautua suopeammin, ydinvoimaa ei vieroksuta entisessä määrin jne.).

Kaikkia yhteiskuntatahoja muutostarkastelu ei kuitenkaan mairittele. Epäluottamuksen lisääntyminen, siinä määrin kuin sitä on tapahtunut, paikantuu käytännössä kokonaan elinkeinoelämän alueelle. Suuryrityksiä ja Nokiaa koskevat luvut ovat jonkin verran aiempaa nuivemmat. Taustalla voitaneen nähdä irtisanomiskeskustelu, työpaikkojen valuminen ulkomaille ja ylipäätään kovenevaksi koettu kvartaalitalouden kurimus. Edellisen mittauksen luvuissa kaiketi väikkyi vielä mukana tiettyjä jäämiä 'uuden talouden' ihmeestä.

Muutosten pääsuunnan mukaisesti myös tiedettä koskevat luottamusindikaattorit heijastavat pikemminkin positiiviseen kuin negatiiviseen suuntaan painottuvaa kehitystä. Joskaan kyse ei ole asiallisesti suurista muutoksista, olennaista on huomata että mikään tiedemittari ei näytä miinusta (kuvio 19b.). Näkyvin muutos koskee Suomen Akatemiaa, johon luottavien osuus on kasvanut 5 %-yksikköä (kuvio 19a.; ks. myös kuvio 19c., jossa tiedettä koskevat mittarit on erotettu omaksi tarkastelukokonaisuudekseen).

t