3.2.1. Yleiskuva arvioinneista

Astetta konkreettisempi ja myös eritellympi kuva tieteen asemasta kansalaismielipiteessä saadaan kysymyssarjasta, jossa arvioitavana oli joukko tieteen tilaa koskevia näkökohtia. Vastaajilta tiedusteltiin kuinka hyvin tai huonosti erilaiset tieteeseen ja tutkimukseen liittyvät asiat heidän nähdäkseen ovat maassamme nykyisin.

Yleiskuva tuloksista muodostuu yksiselitteisen positiiviseksi. Keskeiset tieteen ja tutkimuksen laatua ja tasoa koskevat määreet saavat miltei jakamattoman myönteisen vastaanoton. Parhaan arvosanan saavat lääketieteen taso (88% arvioi erittäin tai melko hyväksi, 1% erittäin tai melko huonoksi) sekä teknologian taso (85%/1%; kuvio 23.).

Tunnustusta saa mainittujen tieteenalojen ohella koko tiedeyhteisö. Maamme tieteen ja tutkimuksen taso nähdään hyväksi myös yleisesti ottaen. Lähes neljä viidestä (78%) antaa sille hyvän yleisarvosanan ja vain aniharva (2%) huonon. Vakuuttuneisuus ei juuri vähenny vaikka arviointinäkökulma ulotetaan maamme ulkopuolelle: seitsemän kymmenestä (71%/3%) katsoo tieteemme tason hyväksi myös kansainvälisesti vertaillen.

Positiivisuus paistaa läpi myös tieteen yleisiä kehitysperspektiivejä arvioitaessa. Niin toteutunutta kuin tulevaakin kehitystä koskevat arviot painottuvat myönteisiksi viestien sekä arvostuksesta että optimismista. Maamme tutkimustoiminnassa viime vuosina tapahtuneen kehityksen kokee myönteiseksi joka toinen (50%). Päinvastaisella kannalla ei tohdi olla juuri kukaan (7%). Suomalaisen tieteen tuleviin kehitysnäkymiin suhtautuu positiivisin odotuksin jokseenkin yhtä moni (51%/6%).

Tieteellistä toimintaa sen tuotosten ja yleisen relevanssin kautta arvioitaessa päädytään niinikään pikemminkin myönteisiin kuin kielteisiin kannanottoihin. Tieteen kykyyn tuottaa luotettavia ja paikkansa pitäviä tuloksia uskotaan laajasti (61%/4%). Kysymys siitä koskevatko nämä oikeat tulokset oikeita asioita, herättää jo enemmän epävarmuutta: käsityksen tutkimuksen suuntautumisesta olennaisiin ja tärkeisiin asioihin allekirjoittaa ainoastaan joka kolmas (32%/16%).

Tieteellisen tutkimuksen hyödyllisyydestä yhteiskunnan ja talouden kannalta esiintyy lähinnä vain yhdensuuntaisia arvioita (57%/9%). Hyödyllisyyttä kansalaisten arkielämän ja hyvinvoinnin kannalta arvioitaessa varauksellisuus kasvaa jonkin verran (43%/15%).

Myös tieteen etiikkaa ja moraalia koskevat arviot piirtyvät pääsuunnaltaan myönteisiksi. Asiantilan hyväksi arvioivia on olennaisesti enemmän (48%) kuin sen huonoksi arvioivia (8%). Vailla kantaa on merkittävän moni (44%). Tutkimuksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta arvioidaan käytännössä samalla tavoin (47%/8%, epätietoisia on 45%).

Huonoimmin oleviksi nähdyt asiat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei kyseessä suoranaisesti ole tieteen oma vika. Selvästi eniten kielteisyyttä sisältyy arviointeihin, jotka koskevat tutkimusrahoituksen riittävyyttä (13%/38%) sekä tieteestä ja sen tuloksista tiedottamista kansalaisille (38%/30%). Rahoituksen niukkuutta koskeva kritiikki luonnollisesti osoittaa tiettyä 'tieteen puolelle' asettumista (kuvio 23.).

Moniaineksinen tuloskokonaisuus kaipaa tuekseen tulkinnallisia huomioita. Ottamatta kantaa siihen ovatko kansalaisten käsitykset oikeita vai vääriä, viisaita vai tyhmiä, ne ovat monessa mielessä merkityksellisiä. Näin siitä huolimatta että kyseessä ovat ennen muuta mielikuvat. Useimmat arvioitavat asiat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä ole tavallisen - eikä epätavallisenkaan - kansalaisen resurssein mahdollista tiedollisesti hallita.

Viime kädessä näissäkin arvioinneissa on kyse luottamuksesta, mukaan lukien luottamus siihen tietoon jota tieteestä asiantuntijoiden ja median voimin kansalaisille tarjotaan. Sama luonnollisesti koskee suurta osaa muutakin yhteiskunnallista mielipiteenmuodostusta. Tässä mielessä 'vaikea sanoa' -vastaukset ovat monissa tieteen tilaa koskevissa arvioinneissa rationaalisia ja rehellisyydessään kiitoksen arvoisia, jopa tiettyä valveutuneisuutta osoittavia.