Suhteuttamalla nyt saadut tulokset vuonna 2001 saatuihin saadaan näkyviin paitsi samanlaisena säilynyt perusstruktuuri, myös suhtautumismuutoksia. Silmiinpistävin ja samalla kaikki tilastolliset toleranssit selättävä muutos ilmenee tieteen moraalia ja etiikkaa koskevissa arvioissa. Asiantila katsotaan nyt olennaisesti paremmaksi kuin aiemmin (myönteisten arvioiden osuus on kohonnut 13%-yksikköä ja kielteisten vähentynyt 12 %-yksikköä; kuvio 24a.).

Tähän liittyen lähes yhtä selvä siirtymä havaitaan tutkimuksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevissa käsityksissä. Yhdessä muutokset viittaavat tiettyyn tieteen kuvan 'puhdistumiseen' kansalaismielipiteessä. Vaikka kyse on eksplisiittisesti positiivisesta asiasta, kuten kaikessa maineen parantumisessa, tiedeyhteisön kannalta tulos on hieman kiusallinen tai ainakin kaksipiippuinen. Näin siksi, että siihen sisältyy implisiittinen syytös aiemmista ongelmista ('emme rötöstele enää entisessä määrin' ei ole kovin hyvä mainoslause).

Joka tapauksessa nyt saadut tulokset vastaavat edellisessä raportissa esitettyihin pohdintoihin siitä, ovatko aihealuetta koskevat tulokset sellaisia kuin niiden pitäisi1. Samalla ne viestivät siitä, että edellistä tutkimusajankohtaa edeltänyt kielteinen tiedotusjulkisuus todellakin painoi silloisessa mittaustilanteessa kansalaisten peukaloita alaspäin. Evidenssiä tästä esitetään myös jäljempänä raportissa (luku 3.4.5.).

Myös muita, astetta vähäisempiä muutoksia voidaan identifioida. Yhtäältä muutoksissa kuvastuu jonkinlainen tiedettä ja yhteiskuntaa koskevan kokonaistilanteen (sitä koskevien käsitysten) vähäinen muuttuminen. Tilastollisesti heikot signaalit tukevat toisiaan muodostaen verraten johdonmukaisen kudelman. Teknologian tasoa ei mielletä aivan yhtä erinomaiseksi kuin aiemmin. Paitsi vähäisenä po. asiaa koskevana jakaumamuutoksena tämä ilmenee symbolisesti siinä, että teknologia on luovuttanut 'osaamistasokisassa' ykköspaikkansa täpärästi lääketieteelle.

Samalla suomalaisen tieteen kehitysnäkymiin suhtaudutaan hieman aiempaa skeptisemmin. Myös viime vuosien kehitys nähdään nyt vähemmän innostuneessa sävyssä kuin tilannetta vuonna 2001 arvioitaessa. Oireellinen ero nähdään niinikään tieteemme kansainvälistä tasoa koskevissa käsityksissä (kuvio 24a. sekä kuvio 24b., jossa muutokset kuvataan kompaktisti asteikkokeskiarvojen erotuksina).

Vähintään samassa määrin kuin madonluvuiksi suomalaiselle tieteelle nämä huomiot voi kuitenkin lukea empiiristen tulosten ylivilkkaaksi tulkinnaksi. Erot aiempaan ovat siinä määrin vähäisiä, etteivät ne oikeuta dramaattisiin johtopäätöksiin. Toisaalta jotain samankaltaista sanomaa - erilaista epäilyksen kylvöä - kansalaisille on saattanut välittyä tutkimusajankohtien välillä myös viestimistä.

Huomattakoon myös, etteivät kaikki muutokset ole kielteisen suuntaisia. Tieteen kykyä tuottaa luotettavia tuloksia pidetään nyt hyvänä hieman aiempaa useammin. Sama pätee näkemyksiin tieteen hyödyllisyydestä kansalaisten arkielämän kannalta.

Mikäli kaikkein merkittävintä muutosta, tieteen moraalia ja etiikkaa koskevien käsitysten myönteistymistä tarkastellaan vielä lähemmin, todetaan suhtautumismuutoksen läpäisseen käytännössä koko yhteiskunnan. Se näkyy johdonmukaisesti samansuuntaisena eri yhteiskuntaryhmien arvioinneissa (kuvio 25.).

_________________________________________________

¹Vaisuja lukuja kummasteltiin mm. seuraavasti (s. 44): "... sellaistenkin näkökohtien osalla joista vastaajilla ei ole suoranaisesti tietoa, kannanottojen tulisi painottua verrattain positiivisiksi. Se, että näin ei tapahdu esimerkiksi tieteen etiikkaa ja moraalia sekä riippumattomuutta koskevissa arvioissa, jättää tieteen julkiseen kuvaan jäljen. Jos ei säröä, niin ainakin kysymysmerkin."