Edellä tarkasteltujen teemallisesti kohdennettujen kysymyssarjojen ohella tutkimusaineistoon sisältyi laaja väittämämuotoisista kysymyksistä rakentuva kysymyskokonaisuus. Pyrkimyksenä oli paitsi houkutella esiin kansalaisten tiedettä koskevia 'attityydejä', täydentää ja kontrolloida muiden kysymysten tuottamaa tietoa ja myös kartoittaa niihin sisältymättömiä aihealueita.

Vastaajille satunnaisessa järjestyksessä esitetyt mittarit - kolmekymmentäkolme väittämää¹ - on raportissa jäsennetty seitsemän alaotsikon alle. Koska aihepiiri on tyypillisesti sellainen jossa 'kaikki liittyy kaikkeen', tarkastelukokonaisuuksiin sisältyy väistämättä myös toisiinsa kytkeytyvää tietoainesta.

Väittämien tulkinnassa tulee huomioida että niihin reagointi on enemmän sidoksissa käytettyihin sanamuotoihin kuin ns. suorissa kysymyksissä. Kysymystekniikalle ominaiseen tapaan formuloinnit ovat osin hyvinkin suoraviivaisia ja populistisia - aivan kuten se debatti josta ne on johdettu.

3.4.1. Tieteen arvostus ja hyvinvointimerkitys

Kansalaismielipide todettiin edellä laajasti tieteeseen luottavaksi ja maamme tieteellisen tutkimuksen tasoa arvostavaksi. Nämä havainnot saavat tukea myös väittämäaineiston tuloksista. Peräti neljä viidestä (80%) yhtyy argumenttiin, jonka mukaan 'maamme tieteelle ja tutkimukselle on ominaista tehokkuus ja korkea ammatillinen osaaminen'. Toisinajattelua ei esiinny käytännössä lainkaan (3%). Kannanottojen jakauma on pysynyt käytännössä muuttumattomana vuodesta 2001 (kuvio 34a.).

Tieteen yleistä hyvinvointimerkitystä koskevat kannat jakaantuvat enemmän. Lähes joka toisen (46%) mielestä 'hyvinvointi maassamme riippuu ratkaisevasti tieteellisen ja teknologisen tutkimuksemme tasosta'. Näkemyksen torjuu noin joka neljäs (23%). Myös tämä mittari tuottaa asiallisesti saman tuloksen kuin aiemmin (jakauma kuitenkin on pikemminkin myönteistynyt kuin kielteistynyt, kuvio 34b.).

Vastausten tulkinnassa tulee huomioida väitteen vaatelias sävy. Tulos voidaan myös sitoa arviointeihin tieteellisen tutkimuksen hyödyllisyydestä, joissa niinikään näkyi tiettyä epätietoisuutta. Tutkimustoiminta miellettiin verrattain laajasti yhteiskuntaa ja taloutta hyödyttäviksi, mutta ei niinkään yksilöiden arkielämää hyödyttäväksi (luku 3.2.1.).

Epäsuorasti tiedetiedon arvostukseen liittyy myös huoli sen heikosta hyödyntämisestä. Useamman kuin joka toisen (61%) kantana on, että 'poliittisessa päätöksenteossa käytetään aivan liian vähän hyväksi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa'. Jäljellejäävistä valtaosa on vailla kantaa, asiaa ei suoranaisesti kiellä juuri kukaan (4%). Käsitys tutkimustiedon 'haaskoon menosta' on yleistynyt jonkin verran (5 %-yksikköä) viime mittauksesta. Vaikka muutos on yhteiskuntaa kohtaan kriittinen, on se tulkittavissa tiedeyhteisön kannalta myönteiseksi sikäli, että se viittaa tutkimustiedon kysynnän ja 'hyödyntämishalun' kasvuun (kuvio 34c.).

Suomen tieteen tilaa ja tasoa virallisesti (tiedeyhteisön omin voimin, tarkoittaen Akatemian laajaa tutkimusta vuodelta 2003) arvioitaessa yhtenä potentiaalisena ongelmakohtana on nähty ulkomaisten tutkijoiden suhteellisen vähäinen osuus maamme tutkimus- ja kehitystoiminnassa. Samanaikaisesti on kannettu huolta kotimaisten osaajien paosta ulkomaille.

Näitä asioita luotaavat uudet mittarit tuottavat liki samanlaiset vastausjakaumat. Aivovienti nähdään uhaksi ja aivotuonti tarpeelliseksi. Teesiin 'korkeasti koulutettujen aivovuoto ulkomaille on vakava uhka Suomen tieteelle' yhtyy useampi kuin joka toinen (55%/19%, kuvio 35a.). Väestöryhmittäinen erittely kertoo, että koulutetuimmat eivät pidä uhkaa aivan yhtä reaalisena kuin kansalaiset keskimäärin.

Aivotuontia puoltavan ehdotuksen 'ulkomaisten tutkijoiden määrän lisääminen Suomessa olisi eduksi maamme tieteen kehitykselle' allekirjoittaa niin ikään enemmistö (53%). Torjuvien kantojen osuutta (13%) voi pitää pienenä ottaen huomioon suomalaisten yleisesti ottaen epäluuloiset kansainvälistymis- ja ulkomaalaisasenteet. Ilmeisesti kyse katsotaan olevan niin kvalifioidusta ja hyödyllisestä joukosta että värillä ei väliä (kuvio 35b.).

Aivotuontiin suhtautumisessa nähdään silti huomionarvoista - paljolti muiden kansainvälistymisasenteiden mukaista - väestön sisäistä vaihtelua. Suopeus ajatusta kohtaan kasvaa suoraviivaisesti kuntakoon kasvaessa ja myös alueellisesti pohjoisesta etelään siirryttäessä. Koulutustason yhteys on sangen selvä siten että akateemiset ovat liki yksimielisiä 'veritankkauksen' stimuloivuudesta. Kannanottoja ei tule tulkita - eikä muu tuloskonteksti anna siihen oikeutusta - niin, että kotimaiset tutkijat ovat niin kehnoja että heidät pitää korvata vierastyövoimalla. Hyväksynnän taustalla on ymmärrys kansainvälisen vuorovaikutuksen ja vaihdon hyödyistä. Tiedusteltu tavoite 'ulkomaisten tutkijoiden lisääminen' lisää myös tutkijoiden kokonaismäärää (kuvio 36.).

_________________________________________________

¹Väittämäaineistoa muutettiin jonkin verran edellisestä tutkimuksesta. Aiemmista 28 väittämästä poistettiin kolme sellaista, joiden katsottiin menettäneen relevanssinsa ja/tai jotka osoittautuivat toisten väittämien tautologisiksi rinnakkaismitoiksi. Samalla aineistoon lisättiin kahdeksan uutta, ajankohtaisiin teemoihin kohdentuvaa väittämää.