Tiedettä ei luonnollisesti nähdä yksinomaan siunauksellisena asiana. Huoli tieteen kehityksestä ja sen seurausvaikutuksista on kaihertanut ihmisten mieliä historian - kuten tieteen kehityshistoriankin - kaikissa vaiheissa.

Yleisenä huolena on aina ollut, että kehitys etenee liian nopeasti niin etteivät ihmiset ja yhteiskunta pysy muutoksen mukana. Tätä koskeva väite 'tieteen ja tekniikan kehitys muuttaa ihmisten elämää ja elämäntapaa liian nopeasti', herättää enemmän hyväksyntää (49%) kuin vastustusta (26%). Reagoinneista pilkistää myös ilmeinen arvokomponentti: muutoksella on varmastikin monen mielestä paitsi liiallinen vauhti, myös vikasuunta.

Näkemys saa nyt jopa hieman aiempaa enemmän (4 %-yksikköä) hyväksyntää. Vaikka ero on niin vähäinen ettei se vaadi tuekseen tulkintoja, se voitaneen kytkeä mm. kasvaneeseen (lähinnä markkinointitutkimuksissa havaittuun) elämän yksinkertaisuuden ja perinteisyyden kaipuuseen (kuvio 39a.).

Väestöryhmittäin tunnot vaihtelevat näkyvästi. Huoli hälventyy asteittain koulutustason kohotessa. Vähiten vauhti huimaa nuorimpia. Naisia tieteellis-teknisen kehityksen elämäntavalliset seuraukset askarruttavat enemmän kuin miehiä.

Toinen yleisluontoinen teesi, jonka mukaan 'tieteen kehitys ja uusien keksintöjen käyttöönotto luo ongelmia yhtä paljon kuin ratkaisee niitä', saa osakseen jokseenkin yhtä paljon puoltoa kuin kieltoakin (33%/30%). Kolme vuotta sitten väitteeseen yhtyviä oli merkittävästi (8%-yksikköä) enemmän. Tieteen kuva on täten aiempaa 'haitattomampi'. Muutoksen kausaalinen selittäminen saattaa olla pulmallista (kuvio 39b.). Naisten kannat ovat tässäkin yhteydessä varauksellisempia kuin miesten.

Tiedettä koskevien huolten yksi päätyyppi on perinteisesti pohjautunut ajatteluun, jonka mukaan kehittyessään tiede, erityisesti teknologia, saa tai peräti ottaa ylivallan ihmisestä. Vaikka siihen, että koneet kommunikoivat keskenään ilman ihmisen välissä oloa, on ilmeisesti vielä paljon aikaa, tämän tyyppisillä mielikuvilla on oma kasvualustansa.

Edes väitettä, jonka mukaan 'tiede ja teknologia ovat nousemassa ihmisen palvelijasta ihmisen herraksi', ei torjuta laajasti. Päinvastoin sitäkin pitää totena useampi (41%) kuin ei-totena (34%). Puhe tieteellisestä vallankumouksesta saa täten tieteen vallankaappausta tarkoittavan sivumerkityksen.

Hurjansävyiseen visioon - ilmaisu tosin ymmärrettäneen kuvaannolliseksi - suhtaudutaan hieman skeptisemmin kuin edellisessä mittauksessa (kuvio 39c.). Suorastaan levollisen tiedemyönteinen nyt saatu tulos on kun sitä verrataan viime vuosikymmenen alussa ja sitä edeltävänä aikana saatuihin tuloksiin. Tuolloin tuomiopäivän pasuuna kaikui olennaisesti kovempana. Vertailutiedon tarjoaa EVAn kansallinen asennetutkimus (josta mittari on lainattu) ja sen aikasarjatulokset vuosilta 1984-1990. Jo tällä seurantajaksolla kyseinen tiedehuoli höltyi asteittain (kuvio 40.).

Osin samaan teemaan liittyi tämänkertaiseen tutkimukseen uutena mukaan otettu formulointi 'tietokone yltää ihmisen älykkyyteen jo lähivuosikymmeninä'. Vaikka kyseessä ei ole suoranainen uhka-arvio, se on tieteen rajoja - hyvässä ja pahassa - luotaavana sukua sellaisille. Väitettä pidetään epäuskottavana (44%) huomattavasti useammin kuin uskottavana (21%, kuvio 39d.).

Torjuntaa voi pitää vahvana ottaen huomioon että teesi väittää tietokoneen ainoastaan yltävän ihmisen (ohjelmoijansa) älykkyyteen, ei ylittävän sitä. Jälkimmäinen olisi olennaisesti kriittisempi rajapyykki (mm. edellä mainitun 'herrana toimimisen' kannalta). Väestön sisäisissä eroissa selvimmäksi erottelijaksi osoittautuu koulutus. Akateemisista väitteeseen uskoo vain yksi kymmenestä (kuvio 41.).

Kaiken kaikkiaan tieteeseen julkisessa keskustelussa liitettyjen potentiaalisten uhkien kirjo on lavea ulottuen tappajavirusten karkaamisesta demokratian katoamiseen. Viimemainitullakin huolella havaitaan jonkinlainen vaste kansalaismielipiteessä. Runsas kolmannes (35%) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan 'tieteen kehitys johtaa teknokratian (asiantuntijavallan) kasvuun yhteiskunnassa'. Eri mieltä on noin viidennes (21%). Huoli on heikentynyt jonkin verran edellisestä mittauksesta. Samalla kannanmäärittely on tullut (entistäkin) vaikeammaksi (44%, kuvio 39e.).