Tieteeseen liittyviä eettis-moraalisia näkökohtia voidaan tarkastella useista näkökulmista. Arviointia voidaan suorittaa niin tutkimusaiheiden/-tavoitteiden kannalta, käytettävien tutkimuksellisten menettelyjen kannalta kuin tutkijoiden henkilökohtaisen toiminnankin kannalta.

Ensin mainitussa mielessä epäeettiseksi voidaan katsoa (ääri)esimerkiksi tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää miten kätevimmin saadaan suuri määrä ihmisiä pois päiviltä. Toisessa tapauksessa kyse voi olla vaikkapa eläinkokeiden käytöstä muutoin tavoitteiltaan eettisessä tutkimuksessa. Kolmas näkökulma kattaa tutkijoiden etiikan yksilöinä (tieteellinen vilppi, tulosten väärentäminen ja varastaminen, taloudelliset väärinkäytökset jne.).

Tutkimuskohteiden tasolla geenitutkimuksesta on tullut ylivertaisen aktuaalinen asia. 'Jumalan leikkimisen' oikeutukseen ja seurauksiin on otettu voimakkaasti kantaa niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin keskustelussa. Kansalaisten tähän liittyvät kannat hajoavat melko paljon muodostamatta mitään selvää mielipidesuuntaa. Runsas kaksi viidesosaa (43%) yhtyy näkemykseen 'vaikka geeniteknologiaan (kuten lajien perimän muunteluun) liittyykin riskejä, sitä koskeva tutkimustoiminta on suureksi hyödyksi ihmiskunnalle'. Väitteen torjuu noin joka kolmas (30%).

Tulos on käytännössä sama kuin kolme vuotta aiemmin. Kun ajassa mennään edelleen kolme vuotta taaksepäin (mittari sisältyi myös EVAn kansallisen asennetutkimuksen aineistoon syksyllä 1998; Mielipiteiden sateenkaari. Raportti suomalaisten asenteista 1999.), ero pysyy niin ikään vähäisenä. Aihetta koskevan julkisen keskustelun kiihtyminen ei täten ole olennaisesti heijastunut kannanottoihin. Ehdottoman torjunnan ('täysin eri mieltä') osalla hahmottuu silti vähäistä lientymistä (kuvio 44a. ja kuvio 45.).

Keskimääräistä myönteisemmin geeniteknologiaan(kin) suhtautuvat koulutetuimmat. Koulutusaloittain korkeimmat luvut saadaan teknis-luonnontieteellisen koulutuksen saaneilta. Miehet ovat asennoitumisessaan jonkin verran naisia myönteisempiä. Iän mukaan kriittisyys kasvaa havaittavasti nuoruuden suuntaan.

Toinen geenitutkimusta koskeva kysymys tuottaa yksiselitteisemmän tuloksen. Valtaenemmistön (79%/10%) mielestä 'hankkeet ihmisen kloonaamiseksi tulisi ehdottomasti kieltää kaikissa maissa'. Vaade on ei kuitenkaan ole nyt aivan yhtä voimakas kuin kolme vuotta sitten (kuvio 44b.). Väestön sisällä yksimielisyys ulottuu laajana niihinkin ryhmiin jotka muutoin osoittavat ymmärtämystä geenitutkimusta kohtaan. Naiset ovat kannanotoissaan vieläkin ehdottomampia kuin miehet.

Kolmas geenitutkimusta koskeva mittari oli uusi ja kartoitti suhtautumista ns. geeniruokaan. Vaikka geenimuunneltuja ainesosia sisältäviä elintarvikkeita lienee jo nyt kuluttajien pöydissä, julkisessa keskustelussa geeniruoka nähdään usein kaukaiseksi, selkeiden valintojen varassa olevaksi 'kyllä tai ei' -asiaksi.

Suomalaisten asiaa koskeva epäluuloisuus osoittautuu suureksi. Suostuttelu 'geeniruokaa on turha pelätä, sillä se on turvallista niin ihmiselle kuin ympäristöllekin' saa varsin vähän hyväksyjiä (16%). Vaikka epätietoisten osuus on suuri (35%), selvästi suurimmaksi ryhmäksi kohoaa väitteen kiistävien osuus (49%, kuvio 44c.).

Kannanottojen lähempi erittely tuo esille melko yksi-ilmeisen väestöprofiilin. Epäluulo geeniruokaa kohtaan yhdistää pitkälti kaikkia kansanosia. Olennaisin on ehkä sukupuolen mukainen ero, joka kertoo naisten olevan näkyvästi miehiä varauksellisempia. Nuoret näkevät geeniruuan uhaksi vanhempia useammin. Koulutuksen yhteys arviointeihin jää (epätavallisen) heikoksi (kuvio 46.).

Etiikkakeskustelun kestoteemaa, eläinkokeiden oikeutusta koskeva väite saa olennaisesti hyväksyvämmän vastaanoton. Teesin 'vaikka eläinkokeisiin liittyy eettisiä ongelmia, niistä saadaan niin arvokasta tietoa, ettei niitä ole syytä kieltää kokonaan' allekirjoittaa jopa kaksi kolmesta (66%). Eri mieltä on hieman useampi kuin joka viides (22%). Jakauma on asiallisesti sama kuin aiemmin (hyväksyvän asennoitumisen voi kuitenkin katsoa pikemminkin vähentyneen kuin lisääntyneen, kuvio 44d.).

Tuloksen tulkinnassa huomattakoon että kantoja myönteistänee (argumentin vahvojen perustelujen ohella) jossain määrin 'kokonaan' -määreen tarjoama takaportti (ei ihan kokonaan, vaikka enin ja tarpeettomin koetoiminta lopetettaisiinkin). Eläinkokeiden totaalisen lopettamisen kannalla ovat useimmin nuorimmat, opiskelijat sekä humanistisen koulutuksen saaneet.

Tieteen etiikan kolmatta kategoriaa, tutkijoiden henkilökohtaisia edesottamuksia, koskevat kysymykset tuottavat laajaa hyväksyntää kuvastavia tuloksia. Useampi kuin kolme neljästä (77%) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan 'tieteen piirissä esille tulleet väärinkäytökset ovat poikkeustapauksia, joiden perusteella ei pidä leimata koko tutkijakuntaa'. Eri mieltä on vain joka kahdeskymmenes (5%).

Näkemys saa nyt merkittävästi aiempaa enemmän hyväksyntää (hyväksyvien osuus on kasvanut 7 %-yksikköä ja torjuvien osuus vähentynyt 6 %-yksikköä, kuvio 47a.). Koska kysymysformulointiin tehtiin vähäinen muutos (ks. kuviossa oleva nootti), sitä ei voida pitää eksaktina asenteiden muutosmittana.

Kun muutos kytketään samaa aihealuetta konkreettisesti koskeviin, edellä kuvattuihin muutoksiin, sen asema näyttönä vahvistuu. Tieteen tilaa koskevissa arvioissa (luku 3.2.2.) suurin muutos todettiin tutkijoiden ja tutkimustoiminnan etiikkaa ja moraalia koskevissa arvioinneissa. Kyseinen kannanottojen myönteistymisestä kertova siirtymä on myös kaikkein suurin yksittäinen muutos vuosien 2001 ja 2004 aineistojen välillä. On myös mahdollista että aiemmassa muodossaan mittari olisi tuottanut vielä selvempää myönteistymistä osoittavan tuloksen (testiä ei suoranaisesti lievennetty).

Riippumatta siitä millä toleranssilla tulos kirjataan, sen taustalla vaikuttaneita tekijöitä ei liene vaikea nimetä. Ennen edellistä mittausta tiede oli saanut julkiseen kuvaansa kolhuja. Kansakunnan 'rötösherragalleria' oli täydentynyt mittavan mediajulkisuuden myötä uudentyyppisillä jäsenillä, tieteen edustajilla. Vaikka eheää ennen-jälkeen -mittausasetelmaa ei olekaan käytettävissä, nyt toteutettu tutkimus viittaa tuolloisten tapahtumien heijastuneen kansalaismielipiteeseen ja siinä myöhemmin tapahtuneeseen palautumisreaktioon.

Kannanottojen väestöryhmittäiset erot ovat asiallisesti vähäisiä. Kaikki ryhmät yhtyvät laajasti käsitykseen väärinkäytöstapausten poikkeusluonteesta, ja kääntäen, yhtään 'luottamuksensa kadottaneiden' ryhmää ei voida identifioida. Vakuuttuneimpia tutkijoiden moraalin vahvuudesta ovat koulutetuimmat (kuvio 48.).

Toinen asiaa lähestyvä mittari tuottaa niinikään tiedeyhteisön kannalta myönteisen tuloksen. Näkemys, jonka mukaan 'suomalainen tiedeyhteisö toimii vastuullisesti ja tuntee yhteiskunnallisen vastuunsa', allekirjoitetaan lähes kahden kolmasosan (63%) voimin. Toisinajattelua ei tavata suoranaisesti lainkaan (5%).

Tulos on merkittävä aikana, jolloin yhteiskuntavastuuta perätään äänekkäästi useammankin tyyppisiltä yhteiskunnan toimijoilta. Merkittävyyttä korostaa se, että näkemys saa nyt hieman aiempaa laajemman hyväksynnän. Muutos on loogisessa suhteessa edellisiin ja osaltaan tukee tulkintaa tieteen kuvan kohentumisesta (kuvio 47b.). Kuten edellä, näkemysvaihtelu jää vähäiseksi. Siltä osin kuin eroja esiintyy, ne noudattavat jo tutuksi tullutta kaavaa - myönteisimmät arviot saadaan akateemisilta jne.