Vertailu vuoden 2007 tuloksiin ei tuo esille suuria eroja. Tieteen mahti ja mahdollisuudet mielletään pitkälti entisenlaisiksi1. Luvuissa nähdään silti vähäisiä muutoksia. Niiden pääsuunta viittaa pikemminkin "tiedeuskon" vähäiseen vahvistumiseen kuin heikkenemiseen. Samalla myös koko seuranta-ajan asennekehitys hahmottuu ennemminkin nousevaksi kuin laskevaksi [kuvio 33.].

Pysyvyys kertoo, ettei edellä esille tullut tieteemme tilaa koskevien arvioiden vähittäinen vaimeneminen ulotu kansalaisten perustavanlaatuisempiin tieteen hyötyjä ja mahdollisuuksia koskeviin näkemyksiin. Tiede ja tutkimus ovat yhtä tarpeellisia kuin aiemminkin. Kansalliset mahdollisuutemme menestyä raa'assa lajissa vain mielletään aiempaa rajallisemmiksi.

Selvin yksittäinen muutos viime tutkimuksesta on silti epäilyksen kasvua indikoiva. Usko tieteen kykyyn auttaa työttömyyden poistamisessa/vähentämisessä on karissut entisestään (pessimistien osuus on lisääntynyt 6 %-yksikköä). Muutos, kuten asian arvioinnissa aiemminkin esiintynyt pompahtelu, heijastaa tutkimusajankohtien välillä tapahtunutta faktista työllisyyskehitystä. Finanssikriisiä seurannut työttömyyden ja sen uhan kasvu on luonut kannanottoihin kriittisyyttä.

Merkittävin optimismin lisäys ilmenee eliniän pidentämisen osalla (optimistien osuus on kasvanut 5% -yksikköä). Pontta arvio on saattanut saada vaikkapa eläkekeskustelusta, jossa informaatioaseena on käytetty keskimääräisen eliniän tapahtuneesta ja tulevasta pidentymisestä kertovia tilastoja ja ennusteita.

Vahvistumiseen viittaava sävy havaitaan niin ikään sairauksien voittamista ja energiaongelmien ratkaistavuutta koskevissa arvioissa. Ilmastonmuutoksen hillitsemismahdollisuudet saavat hieman aiempaa epätietoisemman vastaanoton. Paitsi tieteen otaksutut kyvyt, asian puntaroinnissa heijastunee kansalaisten suhde ilmastonmuutokseen, ilmiön vakavuuteen ja jopa todenperäisyyteen. Kun kyseessä on ympäristön tila ja sen parantaminen yleensä, arvioinneissa nähdään optimismin oireellista kasvua. Vaikka muutos viime tutkimuksesta on vähäinen, pitemmällä aikavälillä se piirtyy jo huomionarvoisen suureksi.

Koko seuranta-ajan kehitystä havainnoitaessa huomataankin useita arviointikohteita, jotka ovat ikään kuin hitaasti hivuttautuneet ylöspäin. Pienet, lähinnä kohinaksi luettavat kerralliset muutokset summautuvat ajan myötä merkittävämmiksi siirtymiksi. Ympäristön ohella tällaisia ovat mm. ravinnontuotanto, sairaudet, elinikä, turvallisuus ja jopa onnellisuus. Asioita, joiden suhteen tiede koetaan nyt voimattomammaksi kuin yhdeksän vuotta sitten, ei suoranaisesti voida nimetä.

Pelkistävä kokonaiskuva viime mittauksesta tapahtuneiden suhtautumismuutosten suunnasta ja suuruudesta saadaan, kun niitä tarkastellaan keskiarvojen erotuksina [kuvio 34.]. Kuvaajaa, kuten muitakin vastaavia "propelleja" arvioitaessa tulee muistaa, että koska keskiarvotarkastelu ottaa huomioon myös vastausten intensiteetin (vastausvaihtoehto "erittäin hyvät" saa suuremman painon kuin "melko hyvät"), ne antavat muutoksista hieman erilaisen kuvan kuin prosenttijakaumiin perustuvat tarkastelut.

_________________________________________________