Tiedettä ei luonnollisesti nähdä yksinomaan siunauksellisena asiana. Huoli tieteen kehityksestä ja sen seurausvaikutuksista on kaihertanut ihmisten mieliä historian - kuten tieteen kehityshistoriankin - kaikissa vaiheissa.

Yleisenä huolena on aina ollut, että kehitys etenee liian nopeasti niin etteivät ihmiset ja yhteiskunta pysy muutoksen mukana. Tätä koskeva väite "tieteen ja tekniikan kehitys muuttaa ihmisten elämää ja elämäntapaa liian nopeasti", herättää jonkin verran enemmän hyväksyntää (44 %) kuin vastustusta (34 %). Reagoinneista pilkistää myös ilmeinen arvokomponentti: muutoksella on varmastikin monen mielestä paitsi liiallinen vauhti, myös väärä suunta [kuvio 43a.].

Asiaa ei koeta nyt aivan yhtä ongelmalliseksi kuin viime mittauksessa (eri mieltä olevia on 6%-yksikköä enemmän). Yhdessä edellisellä vertailuvälillä todetun samansuuntaisen vähäisemmän liikahduksen kanssa kuvaaja viittaa laskevaan asennetrendiin. Nyt saatu tulos on myös koko seuranta-ajan huolettomin. Väestöryhmittäin tunnot vaihtelevat silti suuresti. Huoli hälventyy asteittain koulutustason kohotessa. Vähiten vauhti huimaa nuorimpia ikäryhmiä ja opiskelijoita. Sukupuolten ero jää vähäiseksi. Tieteellis-teknisen kehityksen vaikutukset elämäntapoihin askarruttavat kuitenkin hieman useammin naisia kuin miehiä.

Kyseisen kaltaiset tunnot eivät luonnollisestikaan ole ominaisia vain suomalaisille. Edellä mainitun, tiedeteemaa luodanneen Eurobarometrin (2010) pitkälti samansisältöinen mittari ("Science makes our ways of life change too fast") tuotti tuloksen, jonka mukaan 58 % unionikansalaisista kantoi huolta tieteen aiheuttaman muutosvauhdin liiallisuudesta. Suomalaisten reagoinnit todettiin hieman keskimääräistä tyynemmiksi, mutta kuitenkin ilmeistä huolta indikoiviksi (53 % yhtyi väittämään, 29 % torjui). Vaikka prosenttilukujen eksakti vertaaminen tutkimusten kesken ei ole mielekästä kysymysmuotojen eroavuuden ja mittausteknisten seikkojen vuoksi, suoranainen ristiriita barometrien välillä ilmenee tapahtuneen asennemuutoksen suuntaa koskevissa tuloksissa. Tiedebarometriaineistojen mukaan suomalaisten huoli on edellä todetusti vähentynyt, eurobarometriaineistojen mukaan lisääntynyt (9 %-yksikköä vuodesta 2005).

Toinen yleisluontoinen teesi, jonka mukaan "tieteen kehitys ja uusien keksintöjen käyttöönotto luo ongelmia yhtä paljon kuin ratkaisee niitä", saa osakseen lähes yhtä paljon puoltoa kuin kieltoakin (28 %/35 %). Vaikka ero edelliseen mittaukseen on minimaalinen (eri mieltä olevia on 2 % yksikköä aiempaa enemmän), koko aikasarjasta piirtyy paljonpuhuva. Kun myös kahdella edellisellä vertailuvälillä rekisteröitiin samansuuntainen, astetta suurempi siirtymä, tieteen kuva on nyt selvästi haitattomampi kuin seurannan alussa [kuvio 43b.]. Käsitys tieteestä ongelmien luojana karisee koulutustason kohotessa. Naisten kannat todetaan varauksellisemmiksi kuin miesten.

Tiedettä koskevien huolten yksi päätyyppi on perinteisesti pohjautunut ajatteluun, jonka mukaan kehittyessään tiede, erityisesti teknologia, saa tai peräti ottaa ylivallan ihmisestä. Vaikka siihen, että koneet kommunikoivat keskenään ilman ihmisen välissä oloa, on ilmeisesti vielä paljon aikaa, tämäntyyppisillä mielikuvilla on oma kasvualustansa.

Tähän viittaa se, ettei edes väitettä, jonka mukaan "tiede ja teknologia ovat nousemassa ihmisen palvelijasta ihmisen herraksi", torjuta kovin laajasti. Teesiä pitää totena (36 %) yhtä moni kuin ei-totena (35 %). Puhe tieteellisestä vallankumouksesta saa tieteen vallankaappausta tarkoittavan sivumerkityksen. Hurjansävyiseen visioon - ilmaisu tosin ymmärrettäneen pitkälti vertauskuvalliseksi - suhtaudutaan hieman skeptisemmin kuin edellisessä mittauksessa. Samalla koko tutkimuskauden trendi hahmottuu vähäisesti laskevaksi [kuvio 43c.].

Nyt saatu tulos on suorastaan levollisen tiedemyönteinen, kun sitä verrataan 1990-luvun alussa ja sitä edeltävänä aikana saatuihin tuloksiin. Tuolloin tieteen vaikutuksia pelättiin olennaisesti enemmän. Vertailutiedon tarjoaa EVAn kansallinen asennetutkimus (josta mittari on lainattu) ja sen aikasarjatulokset vuosilta 1984-1990. Jo tuolloisella seurantajaksolla kyseinen tiedehuoli höltyi asteittain [kuvio 44.].

Osin samaan teemaan liittyy myös formulointi "tietokone yltää ihmisen älykkyyteen jo lähivuosikymmeninä". Vaikka kyseessä ei ole suoranainen uhka-arvio, se on tieteen rajoja - hyvässä ja pahassa - luotaavana sukua sellaisille. Väitettä pidetään pikemminkin epäuskottavana (39 %) kuin uskottavana (26 %). Torjuntaa voi pitää vahvana ottaen huomioon että teesi väittää tietokoneen ainoastaan yltävän ihmisen (ohjelmoijansa) älykkyyteen, ei ylittävän sitä. Jälkimmäinen olisi olennaisesti kriittisempi rajapyykki (mm. edellä mainitun "herrana toimimisen" kannalta). Vaikka väitteeseen uskotaan nyt vain oireellisesti aiempaa laajemmin (+2), kolmen mittauksen sarja kuvastaa vähittäin nousevaa kehitystä [kuvio 43d.].