Tieteeseen liittyviä eettis-moraalisia näkökohtia voidaan tarkastella useista näkökulmista. Arviointia voidaan suorittaa niin tutkimusaiheiden tai -tavoitteiden kannalta, käytettävien tutkimusmenetelmien kannalta kuin tutkijoiden henkilökohtaisen toiminnankin kannalta.

Ensin mainitussa mielessä epäeettiseksi voidaan katsoa (ääri)esimerkiksi tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää, miten kätevimmin saadaan suuri määrä ihmisiä pois päiviltä. Toisessa tapauksessa kyse voi olla vaikkapa eläinkokeiden käytöstä muutoin tavoitteiltaan eettisessä tutkimuksessa. Kolmas näkökulma kattaa tutkijoiden etiikan yksilöinä (tieteellinen vilppi, tulosten väärentäminen ja varastaminen, taloudelliset väärinkäytökset jne.).

Tutkimuskohteiden tasolla geenitutkimuksesta on tullut ylivertaisen aktuaalinen asia. Niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin keskustelussa on otettu voimakkaasti kantaa siihen, onko tutkijoilla oikeus "leikkiä jumalaa" ja mitä seurauksia sillä voi olla. Kansalaisten tähän liittyvät kannat hajoavat, mutta painottuvat hyväksynnän suuntaan. Noin joka toinen (48 %) yhtyy näkemykseen "vaikka geeniteknologiaan (kuten lajien perimän muunteluun) liittyykin riskejä, sitä koskeva tutkimustoiminta on suureksi hyödyksi ihmiskunnalle". Väitteen torjuu noin joka neljäs (24 %).

Kannanotot eivät ole suoranaisesti muuttuneet kolmen vuoden aikana (-1). Pysyvyys kuitenkin puhuu sen puolesta, ettei viime mittauksessa havaittu hyväksynnän kasvu ole ollut sattumasta aiheutunut pompahdus. Sitä ennen asenteet olivat pysyneet huomattavan stabiileina. Tämä pätee niin vuosien 2001 ja 2004 mittauksiin kuin niitä edeltävään vertailutietoonkin (mittari sisältyi vuonna 1998 EVAn kansalliseen arvo- ja asennetutkimukseen) [kuvio 49a.].

Keskimääräistä myönteisemmin geeniteknologiaan(kin) suhtautuvat koulutetuimmat. Miehet ovat asennoitumisessaan jonkin verran naisia hyväksyvämpiä. Iän mukaan kriittisyys kasvaa havaittavasti nuoruuden suuntaan.

Toinen geenitutkimusta koskeva kysymys tuottaa yksiselitteisemmän tuloksen. Kolmen neljäsosan (75 %/11 %) mielestä "hankkeet ihmisen kloonaamiseksi tulisi ehdottomasti kieltää kaikissa maissa". Vaatimus on kuitenkin huomionarvoisesti höltynyt (-6) viime mittauksesta [kuvio 49b.]. Muutosta saattaa selittää aiheen aiempaa vähäisempi esilläolo julkisessa keskustelussa. Kloonauskielto saa laajaa kannatusta niissäkin väestöryhmissä, jotka muutoin osoittavat ymmärtämystä geenitutkimusta kohtaan. Naiset ovat kannanotoissaan vielä ehdottomampia kuin miehet.

Kolmas geenitutkimusta koskeva mittari kartoittaa suhtautumista ns. geeniruokaan. Vaikka geenimuunneltuja ainesosia sisältäviä elintarvikkeita lienee jo nykyisin kuluttajien pöydissä, julkisessa keskustelussa geeniruoka nähdään usein tulevaksi, selkeiden valintojen varassa olevaksi "kyllä tai ei" -asiaksi. Asiantilasta riippumatta suomalaisten epäluuloisuus osoittautuu suureksi. Suostuttelu "geeniruokaa on turha pelätä, sillä se on turvallista niin ihmiselle kuin ympäristöllekin" saa varsin vähän hyväksyjiä (16 %). Eri mieltä on joka toinen (50 %) [kuvio 49c.].

Kantojen ei voida katsoa suoranaisesti muuttuneen. Erona edelliseen tutkimukseen on vain se, että teesin torjuvia on nyt kaksi prosenttiyksikköä vähemmän. Asenteiden lukkiutuneisuutta kuvastaa se että väitteen hyväksyvien "rohkeiden" osuus on pysynyt kaikissa mittauksissa tarkasti samana. Kannanottojen lähempi erittely tuo esille melko yksi-ilmeisen väestöprofiilin. Geeniruoka ei erityisemmin maita millekään kansanosalle. Naisten havaitaan jälleen olevan miehiä torjuvampia.

Etiikkakeskustelun kestoteemaa, eläinkokeiden oikeutusta koskeva väite saa olennaisesti hyväksyvämmän vastaanoton. Teesin "vaikka eläinkokeisiin liittyy eettisiä ongelmia, niistä saadaan niin arvokasta tietoa, ettei niitä ole syytä kieltää kokonaan" allekirjoittaa lähes kaksi kolmesta (62 %). Eri mieltä on noin joka neljäs (24 %). Jakauma kertoo väitteen hyväksynnän - ja eläinkokeiden hyväksynnän - vähäisestä vähentymisestä (-4) [kuvio 49d.].

Mittarin tulkinnassa huomattakoon että kantoja myönteistänee (argumentin vahvojen perustelujen ohella) ilmauksen "kokonaan" tarjoama takaportti (ei ihan kokonaan, vaikka enin ja tarpeettomin koetoiminta lopetettaisiinkin). Eläinkokeiden täydellisen lopettamisen kannalla ovat keskimääräistä useammin mm. nuorimmat ikäryhmät sekä humanistisen koulutuksen saaneet.

Tieteen etiikan kolmatta kategoriaa, tutkijoiden henkilökohtaisia edesottamuksia, koskevat kysymykset tuottavat laajaa hyväksyntää kuvastavia tuloksia. Useampi kuin seitsemän kymmenestä (72 %) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan "tieteen piirissä esille tulleet väärinkäytökset ovat poikkeustapauksia, joiden perusteella ei pidä leimata koko tutkijakuntaa". Eri mieltä on vain joka kahdeskymmenes (5 %) [kuvio 50a.].

Vaikka tulos ei sinänsä jätä sanottavaa tulkinnanvaraa, on se sävyltään hieman aiempaa varauksellisempi (-5). Kahdessa edellisessä mittauksessa rekisteröity nousu seurannan alun luvuista näyttäisi nyt osin hävinneen. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin tieteemme tilaa koskevat arviot (luku 3.2.2.). Ne eivät tutkijoiden ja tutkimustoiminnan etiikan ja moraalin osalta olleet viime tutkimuksesta suoranaisesti muuttuneet (lähinnä vain epätietoisia oli aiempaa enemmän).

Kannanottojen väestöryhmittäiset erot ovat asiallisesti vähäisiä. Kaikki ryhmät yhtyvät laajasti käsitykseen väärinkäytöstapausten poikkeusluonteesta, ja kääntäen, yhtän luottamuksensa kadottaneiden ryhmää ei voida identifioida. Vakuuttuneimpia tutkijoiden moraalin vahvuudesta ovat mm. koulutetuimmat, ylemmät toimihenkilöt sekä vanhimmat.

Toinen asiaa lähestyvä mittari tuottaa niin ikään tiedeyhteisön kannalta suotuisan tuloksen. Näkemys, jonka mukaan "suomalainen tiedeyhteisö toimii vastuullisesti ja tuntee yhteiskunnallisen vastuunsa", allekirjoitetaan useamman kuin joka toisen (57 %) voimin. Toisinajattelua tavataan vain vähän (7 %). Tuloksella on arvoa aikana, jolloin yhteiskuntavastuuta perätään äänekkäästi kaikilta yhteiskunnan toimijoilta [kuvio 50b.].

Vaikka jakauma ei poikkea olennaisesti aiemmasta, se viittaa vähäiseen varauksellisuuden kasvuun (-3). Viime vertailuvälillä rekisteröity samankaltainen signaali huomioiden asennetrendissä nähdään jo merkkejä alenemasta. Nyt saatu tulos on silti käytännössä sama kuin seurannan lähtöpisteessä vuonna 2001. Myös tässä kohdin voidaan viitata edellä raportoituihin tieteen tilaa koskeviin arvioihin. Niissä ilmenneen yleisen "laimentumistendenssin" voi ajatella sopivan myös yhteiskuntavastuuta koskeviin arviointeihin.

Kuten edellä, näkemysvaihtelu jää suhteellisen vähäiseksi. Siltä osin kuin eroja esiintyy, ne noudattavat jo tutuksi tullutta kaavaa - myönteisimmät arviot saadaan akateemisilta jne. Olennaista kuitenkin on, ettei avoin kriittisyys nosta päätään minkään ryhmän arvioissa.