Kuten tunnettua, tieteen ja sen tuottaman tiedon ohella kansalaisten huomiosta (ja monasti myös rahoista) kilpailee laaja kirjo tieteen kaltaisia oppeja, tieto- ja uskomusjärjestelmiä. Tunnusomaista näille kvasi-, pseudo-, vale- ja vaihtoehtotieteiksi kutsutuille opeille - nimitys riippuu kutsujasta ja hänen suhteestaan po. oppeihin - on vakuuttavan kuuloinen, tieteelliseltä kalskahtava argumentointi ja mitä eriskummallisimpien ilmiöiden sujuva selittäminen. Paitsi omilla ulostuloillaan näiden ajattelutapojen edustajat saavat julkisuutta mm. Skepsis ry:n vuosittain jakamien Huuhaa-palkintojen muodossa.

Tutkimuksessa selvitettiin kuuden tämän tyyppisen, vailla tiedeyhteisön tunnustusta olevan opin uskottavuutta. Tulokset osoittavat, että näillä on tietty läpäisykyky kansalaisten keskuudessa. Lähes joka toinen (47 %) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan "ns. kansanparantajat omaavat tietoja ja taitoja joita lääketieteellä ei ole". Asian kiistää noin kolme kymmenestä (29 %).

Ottamatta kantaa tuloksen ilmaisemien kantojen järkevyyteen voi todeta että jakauma on tietyllä tavalla ymmärrettävä. Kansanparannuksella on ilmeisen hyvä, ystävällisen myyttinen maine. Väitteessä ei myöskään esitetä, että kansanparantajat ovat kaikessa ns. koululääketiedettä edellä, vaan vain jossakin tietämyksessään.

Kansalaisten kunniaksi on kaiketi kuitenkin luettava se, että usko kansanparannukseen on hieman vähentynyt viime tutkimuksesta (epäuskoisia on 4 %-yksikköä enemmän). Edellisellä vertailuvälillä todettu samansuuntainen liikahdus huomioon ottaen viime vuosien asennekehitys hahmottuu alenevaksi [kuvio 51a.]. Keskimääräistä vahvempaa usko kansanparantajien kykyihin on mm. naisten ja vanhempien henkilöiden keskuudessa sekä pienissä (maaseutu)kunnissa. Näkyvimmät torjuntapiikit paikantuvat nuorimpiin ja opiskelijoihin.

Kysymyksenasetteluun sisältyi myös kaksi muuta nk. uskomuslääkintää koskevaa mittaria. Näistä toinen luotasi suhtautumista homeopatiaan. Kiisteltyä hoito-oppia koskeva väite "vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia" herättää vastaajissa ennen muuta epätietoisuutta (39 % on vailla kantaa). Näkemyksen hyväksyviä on hieman enemmän (32 %) kuin sen kiistäviä (29 %). Toisin sanoen vaikka väitettä ei uskota, ei siitä osata sanoutua irtikään [kuvio 51b.].

Epäileviä löydetään kuitenkin nyt hieman (+3) aiempaa enemmän. Väestöryhmittäisessä tarkastelussa huomio kiinnittyy sukupuolen mukaisiin eroihin. Homeopatian tehoon uskoo huomattavasti suurempi osa naisista (40 %) kuin miehistä (21 %). Vaikka skeptisyys kasvaa tiedekiinnostuksen kohotessa, kiinnostuneimmatkin jäävät kiemurtelemaan kannanmuodostuksensa kanssa. Laajimmin huutia homeopatialle antavat akateemiset.

Luontaislääkkeisiin suhtautumista mittaava väittämä "luontaislääkkeet ovat monissa tapauksissa parempia kuin lääkärien määräämät apteekkilääkkeet" tuottaa astetta kriittisemmän tuloksen. Noin joka viides (21 %) uskoo luontaislääkkeiden tehoon, lähes joka toinen (47 %) ei. Alan massiiviset markkinat huomioon ottaen skeptisyyttä voi pitää jopa suurena. Mahdollisesti monet katsovat popsivansa po. aineita ainoastaan ravintolisinä. Toisaalta väite on verraten kova asettaessaan luontaislääkkeet ja lääketieteen suoraan vastakkain.

Tulos on asiallisesti sama kuin kolme vuotta sitten (sekä väitteen hyväksyviä että sen torjuvia on 2 %-yksikköä vähemmän). Vaikka tieto on ehkä tylsä, se on merkittävä sikäli, että se vahvistaa viime kerralla tehtyä havaintoa asenteissa tapahtuneesta epätavallisen suuresta siirtymästä. Selitystä aikavälillä 2004-2007 ilmenneelle muutokselle - luontaislääkkeitä koskevan skeptisyyden kasvulle - tuloksen toistuminen ei kuitenkaan anna [kuvio 51c.].

Sukupuolen todetaan erottelevan luontaislääkekantoja vain melko vähän. Tämä on huomionarvoista sikäli, että alan asiakaskunnan tiedetään koostuvan valtaosin naisista. Vähiten väite vakuuttaa akateemisia ja johtavia toimihenkilöitä.

Vaikka eri opeille löydetään omat ymmärtäjänsä, horoskooppeihin suhtautumista mittaava kysymys koettiin jo liian paksuksi. Näkemyksen "vaikka lehdissä julkaistavat horoskoopit ovat lähinnä viihdettä, on olemassa myös luotettavia, syvälliseen astrologiseen tietoon perustuvia horoskooppeja" paikkansapitävyyttä ei silti kielletä mitenkään ykskantaan. Joka kuudes (17 %) allekirjoittaa väitteen ja myös epäröivälle kannalle jää melko moni (21 %). Jäljelle jäävää enemmistöä (62 %) voi pitää suurena tai pienenä, tulkinnasta riippuen. Tulos ei ole olennaisesti muuttunut edellisestä, joskin kaikki horoskoopit huuhaaksi näkeviä on kaksi prosenttiyksikköä aiempaa enemmän. Väitteen hyväksyvien osuus on pysynyt kaikissa neljässä mittauksessa samana [kuvio 51d.].

Epäröintiä synnyttänee väitteen (kiero) formulointi jossa tehdään ero "oikeiden" ja humpuukihoroskooppien välille. Suora kysymys "uskotteko horoskooppeihin?" tuottaisi varmastikin torjuvamman tuloksen. Toisaalta jotenkin näin erotellen astrologian asiantuntijana esiintyväkin asiansa esittäisi. Miehet torjuvat väitteen näkyvästi naisia useammin. Koulutuksen kohotessa usko tähdistä ennustamisen toimivuuteen heikkenee asteittain. Erityisen tylysti teesin tyrmäävät teknis-luonnontieteellisen koulutuksen saaneet.

Myös ufoihin uskomista luotaava väite herättää selvästi enemmän torjuvia kuin hyväksyviä reaktioita. Kuudesosa (16 %) katsoo että "vaikka ufo-havaintoja ei ole kyetty tieteen keinoin todentamaan, on selvää että vierailuja ulkoavaruudesta maahan on tapahtunut". Joka toinen (50 %) sanoutuu irti ajatuksesta kolmanneksen (33 %) jäädessä epäröimään. Vertailu aiempaan kertoo kantojen pysyneen ennallaan. Myös koko seuranta-ajan kuva muodostuu suhteellisen stabiiliksi [kuvio 51e.].

Ufo-uskon vaihtelu jää vaille voimakkaita erityispiirteitä. Kaikissa ryhmissä ufojen vierailuja todennäköisenä pitäviä on vähemmän kuin epätodennäköisenä pitäviä. Sukupuoli ei erottele kantoja paljoakaan. Selkein skeptisyyden lisääjä on jälleen koulutustaso. Nuoret ovat - kaikkinaisen scifi-viihteen kyllästäminäkin - epäuskoisempia kuin vanhemmat.

Parapsykologian puolelta arviointikohteena oli telepatia. Tätä koskeva väite "telepatia on todellinen ilmiö, vaikka sitä ei ole voitu tieteen keinoin todentaa" jakaa kansalaiset kolmeen yhtä suureen osaan. Vajaa kolmannes (30 %) hyväksyy, kolmannes (34 %) epäröi ja runsas kolmannes kieltää (36 %) [kuvio 51f.].

Vaikka on sopimuksenvaraista sanoa onko ilmiöön uskovien osuus suuri vai pieni, lukua kohottanee tiedustellun termin väljä, kansanomainen tulkinta. Näytöksi ajatuksensiirrosta saatetaan lukea kaikkinainen intuitioon perustuva "arjen telepatia" sekä tähän liittyvien erilaisten "etiäisten" kokeminen. Väestöryhmittäin usko telepatiaan vaihtelee verraten paljon. Naiset pitävät ilmiötä reaalisena huomattavasti miehiä useammin. Vakuuttuneisuus kasvaa iän kohotessa ja vähenee koulutustason kohotessa.