3.4.7. Tiede, kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta

Väittämäaineisto sisälsi myös tieteen ja kansalaisten suhteeseen yleisellä tasolla liittyviä näkökohtia. Vuorovaikutusta arvioitiin niissä keskinäisen etäisyyden, vaikuttamisen ja viestinnän kannalta.

Näkemys, jonka mukaan "tiede elää liian eristyneenä muusta yhteiskunnasta, norsunluutorneissaan vailla riittävää kosketusta ihmisen arkeen", saa noin joka toisen (48 %) hyväksynnän. Riittäväksi kosketuksen kokee noin joka viides (21 %) [kuvio 52a.]. Näkemyssuuntaa voi pitää ymmärrettävänä useammastakin syystä. Asiantuntijayhteisö on jo luonteestaan johtuen väistämättä jollakin tavoin erillään ns. suuresta yleisöstä. Tieteelle ei myöskään ole tunnusomaista julkisuushakuisuus eikä erityinen itsensä ja saavutustensa "tykö tekeminen". Näin ei ole ollut ainakaan perinteisesti.

Ajan myötä "norsunluutorneissa" on nähty enenevästi eloa. Tieteen organisaatiot ja yksittäiset edustajat ovat alkaneet näkyvämmin osallistua muulle yhteiskunnalle ominaiseen profiilinkorotuskilpaan ja taisteluun tilasta julkisuuden kentällä. Sitä, miten tässä on onnistuttu ja miten se on vaikuttanut tieteen julkiseen kuvaan, on kokonaisuutena vaikea arvioida. Ilmeisesti kehityksellä on ollut kahtalaista, lähentävää ja etäännyttävää vaikutusta. Sama pätee tiedontuotannon tiukentuneisiin tuottotavoitteisiin ja muuhun "yritysmäistymiseen". Kehityssuunnalla on sekä ihailijansa että inhoajansa.

Kansan ja tieteen kosketusta arvioitaessa on paikallaan palauttaa myös edellä esitetyt tulokset. Vaikka tieteen nähtiin täyttävän yhteiskunnalliset funktionsa sinänsä hyvin, tutkimuksen hyödyllisyyttä kansalaisten arkielämän ja hyvinvoinnin kannalta arvioitiin varauksellisemmin (luku 3.2.1.).

Kehitys ei kuitenkaan näytä kulkeneen huonoon suuntaan. Vaikka nyt saadut luvut eivät viesti viime tutkimuksen jälkeen tapahtuneesta edistymisestä (väitteen hyväksyviä on yksi prosenttiyksikkö aiempaa enemmän), tulosten aikasarja kertoo, ettei tiedettä nähdä yhtä kaukaiseksi kuin seurannan alussa. Näkemysten väestöryhmittäinen erittely tuo esille joitakin suhtautumiseroja. Läheisimmäksi tieteen kokevat koulutetuimmat, ylemmät toimihenkilöt sekä - luonnollisesti - tieteestä kiinnostuneet. Alueellisesti Uusimaa erottuu muuta maata myönteisempänä.

Etäisyyden tuntu, siinä määrin kuin sitä esiintyy, ei selity kovinkaan suuresti tiedettä koskevien vaikutusmahdollisuuksien puutteella. Näin voidaan päätellä vaateen "kansalais- ja kuluttajajärjestöjen ja muiden kansalaisten tarpeita edustavien yhteisöjen tulisi voida nykyistä enemmän vaikuttaa julkisin varoin rahoitetun tutkimuksen painopisteisiin" herättämistä reaktioista. Runsas kaksi viidesosaa (43 %) yhtyy monisanaiseen teesiin (joka on Euroopan unionin kirjaama tiedepoliittinen tavoite), miltei yhtä moni on vailla kantaa (41 %) ja jäljelle jäävä pieni osa (15 %) on avoimesti ajatusta vastaan. Tulos ei käytännössä poikkea aiemmasta eikä merkittävästi myöskään sitä edeltävistä [kuvio 52b.].

Vaikka kansalaisille suurempia vaikutusmahdollisuuksia haluavia onkin sinänsä paljon, jakauman ei voida katsoa indikoivan erityistä vaikuttamishalua. Muun tutkimustiedon valossa kansan periaatteellinen kuulluksi tulemisen halu on kaikissa asioissa kova. Tähän nähden se jää tieteen osalla se epämääräisen vaisuksi.

Kantoja lähemmin tarkasteltaessa todetaan ne samankaltaisiksi kaikissa väestönosissa. Merkittävin relaatio liittyy jälleen koulutukseen. Koulutustason kohotessa penseys kansalaisjärjestöjen roolia kohtaan kasvaa asteittain. Riippuvuudessa voi nähdä yhtymäkohtia kansanvaltaisuus- ja asiantuntemusnäkökohtien yleisempäänkin hankaukseen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Koulutetuimpien kannoissa voi kuulla kaikuja jonkinlaisesta "tietämättömät älkööt puuttuko" -mentaliteetista.

Tieteen ja kansan lähentäminen edellyttää varmastikin tiettyä aktiivisuutta molemmilta. Vaikka toimivan, kansalaiset laajasti tavoittavan tieteestä tiedottamisen tiellä on monia esteitä, yksi sen onnistumisen perusedellytys näyttäisi ainakin olevan kunnossa. Kansalaisten periaatteellinen valmius tiedetiedon vastaanottamiseen osoittautuu merkittävän laajaksi. Tätä kuvastaa lähes kolmen neljäsosan (73 %, eri mieltä on 6 %) näkemys, jonka mukaan "tiedotusvälineiden tulisi tarjota nykyistä enemmän tietoa tieteestä. Tulos ei poikkea edellisestä (-1) eikä liioin sitä edeltävistä. Vaade on säilynyt paitsi vahvana myös järkähtämättömän vakaana seurannan kaikissa vaiheissa [kuvio 52c.].

Näkemys läpäisee laajasti kaikki yhteiskuntaryhmät. Sen puolesta, ettei kyseessä ole pelkkä hurskas toive, puhuu raportissa edellä esille tullut. Tieteen tilaa koskevissa arvioinneissa (luku 3.2.1.) tieteestä ja sen tuloksista tiedottaminen koettiin riittämättömäksi. Tutkimuksen vapaamuotoisessa palautteessa asiaa kommentoitiin seuraavasti:

- "Enemmän saisi näkyä ja kuulua mediassa ja muualla, ettei asiat jää vieraiksi kansalaisille, kuten valitettavasti usein käy. Myös tuloksista toivoisi puhuttavan KANSANOMAISESTI niin, että muutkin kuin professorit ymmärtäisivät. Varmasti silloin kansan tuki ja hyväksyntä olisi helpompaa."
- "Tutkimustulokset enemmän keskustelun aiheeksi ja julkisuuteen, eli tietoa siitä mitä tutkitaan, tuliko tuloksia ja millaisia, mitä seurauksia/parannuksia tulee ym. Onko tutkimukset jokin salainen myytti?"
- "Prisma on hyvä ohjelma!"
- "Tieteestä tiedottaminen julkisissa välineissä radio+TV on saatava monipuolisemmaksi ja lisättävä paljon. Ymmärrettäviä selityksiä tieteen eri aloilta tavalliselle kansalle saatava!"
- "Tieteen tulisi näkyä enemmän kiinnostavalla ja ytimekkäällä tavalla lehdissä ja tv:ssä. Lisäksi tiede voisi tulla lähemmäksi arkielämää ja käytäntöä."
- "Siitä pitäisi tiedotusvälineet olla enemmän kiinnostuneita. Ihmiset ovat paljon älykkäämpiä kuin iltalehdet otaksuvat."
- "Tieteen ja 'tietäjien' näkemykset ja aikaansaannokset taitavat jäädä tätä nykyä mediavirran jalkoihin. Ehkä myös 'tietäjät' eivät ole JULKISUUSTYRKKYJÄ, kenties pitäisi olla. Kaikki kun eivät lue Tiede-lehteä. Tieteen tekemisen julkisuuteen nostamisen näen merkittävänä arvostuksen ja rahoituksen järjestämisen kannalta. Tieteellinen Tiedotustoimisto?"
- "Tieteellistä tutkimusta pitäisi tuoda enemmän suuren yleisön tietoisuuteen."
- "Kenties tiedettä ja tutkimusta pitäisi markkinoida ihmisille avoimemmin, koska monikaan ei tiedä / ymmärrä asian ydintä / 'mihin ne tähtäävät'. Esim. peruskoulujen oppitunneille voisi tuoda enemmän tieteisiin liittyviä tehtäviä. Kiinnostus lisääntyisi jo nuoremmassa väestössä."
- "PRISMA ohjelma on loistava!! Lisää moisia."
- "Tieteen edustajat voisivat olla enemmän näkyviä henkilöitä."
- "Tieteellisestä tutkimuksesta pitäisi seikkaperäisemmin uutisoida tavallisissa lehdissä, internetissä. Monesti lehtiartikkelit koskien jotain tiettyä tutkimusta, antavat aivan väärää tietoa, esim. otsikko 'Kahvilla on terveellisiä vaikutuksia'. Suurin osa ihmisistä luulee näin, että kahvi on terveellistä. Pitäisi erotella jo otsikossa että MIKÄ AINE tarkalleen kahvissa edistää terveyttä. Toisin sanoen että tavalliset kansalaiset eivät tekisi omia typeriä johtopäätöksiään asiasta, tulisi tiedeartikkeleissa kertoa tarkemmin tutkimusten tuloksista myös muissa kuin tiedejulkaisuissa, eli myös lehdissä, joita kaikki lukevat. Enemmän tiedejuttuja kaikkiin lehtiin! Kiitos, että sain osallistua!"
- "Tieteestä ja tutkimustoiminnasta saa hankittua tietoa juuri niin paljon, kuin on kiinnostunut sitä hankkimaan. Usein sanomalehdestä luettu juttu innostaa etsimään lisää tietoa ko. asiasta."