Edellä tarkasteltujen teemallisesti kohdennettujen kysymyssarjojen ohella tutkimusaineistoon sisältyi laaja väittämämuotoisista kysymyksistä rakentuva kysymyskokonaisuus. Pyrkimyksenä oli paitsi houkutella esiin kansalaisten tiedettä koskevia asenteita, täydentää ja kontrolloida muiden kysymysten tuottamaa tietoa ja myös kartoittaa niihin sisältymättömiä aihealueita.

Vastaajille satunnaisessa järjestyksessä esitetyt mittarit - neljäkymmentäkuusi väittämää¹ - on raportissa jäsennetty seitsemän alaotsikon alle. Koska aihepiiri on tyypillisesti sellainen jossa kaikki liittyy kaikkeen, tarkastelukokonaisuuksiin sisältyy väistämättä myös toisiinsa kytkeytyvää tietoainesta.

Väittämien tulkinnassa tulee huomioida, että niihin reagointi on enemmän sidoksissa käytettyihin sanamuotoihin kuin ns. suorissa kysymyksissä. Kysymystekniikalle ominaiseen tapaan muotoilut ovat osin hyvinkin suoraviivaisia ja populistisia - aivan kuten se debatti, josta ne on johdettu. Affektiivisen aineksensa johdosta ne ovat myös jonkin verran sensitiivisempiä muutoksille kuin suorat asiakysymykset.

3.4.1. Tieteen arvostus ja hyvinvointimerkitys

Kansalaismielipide todettiin edellä tieteeseen luottavaksi ja maamme tieteellisen tutkimuksen tasoa arvostavaksi. Nämä havainnot saavat tukea myös väittämäaineiston tuloksista.

Kolme neljästä (74%) yhtyy argumenttiin, jonka mukaan "maamme tieteelle ja tutkimukselle on ominaista tehokkuus ja korkea ammatillinen osaaminen". Toisinajattelu jää jotakuinkin marginaaliseksi (6%). Kannanottojen jakauma ei ole merkittävästi muuttunut edellisestä mittauksesta. Aikasarja kertoo kuitenkin aiemman, varauksellisuuden kasvua ilmentäneen asennekehityksen pysähtymisestä. Tulos on yhteensopiva edellä esitettyjen (mm. tieteen tilaa koskevien käsitysten) stabiloitumishuomioiden kanssa [kuvio 40a.].

Tieteen yleistä hyvinvointimerkitystä koskevat kannat jakaantuvat enemmän. Runsaan kahden viidesosan (43%) mielestä "hyvinvointi maassamme riippuu ratkaisevasti tieteellisen ja teknologisen tutkimuksemme tasosta". Näkemyksen torjuu runsas neljännes (26%). Myös tämä mittari antaa signaalin jonkinasteisesta "korjausliikkeestä" jakauman ollessa ainakin oireellisesti hyväksyvämpi kuin edellisessä mittauksessa vuonna 2010. Sitä edeltävänä aikana asenteet olivat säilyneet käytännössä muuttumattomina [kuvio 40b.].

Vastausten tulkinnassa – niin nyt saatujen kuin aiempien - tulee huomioida väitteen vaatelias sävy. Tulos voidaan myös sitoa arviointeihin tieteellisen tutkimuksen hyödyllisyydestä, joissa niin ikään näkyi tiettyä epätietoisuutta. Tutkimustoiminta miellettiin verrattain laajasti yhteiskuntaa ja taloutta hyödyttäviksi, mutta ei niinkään yksilöiden arkielämää hyödyttäväksi (luku 3.2.1.).

Epäsuorasti tiedetiedon arvostukseen liittyy myös huoli sen heikosta hyödyntämisestä. Vajaan kahden kolmasosan (63%) kantana on, että "poliittisessa päätöksenteossa käytetään aivan liian vähän hyväksi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa". Jäljelle jäävistä valtaosa on vailla kantaa, asiaa ei suoranaisesti kiellä juuri kukaan (6%). Käsitys tutkimustiedon "hukkaanmenosta" on nyt yhtä yleinen kuin kolme vuotta sitten, mutta ei aivan yhtä yleinen kuin kuusi vuotta sitten. Liikahduksista huolimatta tulokset ovat kaikissa vaiheissa kertoneet tutkimustiedon hyödyntämishalun laajuudesta [kuvio 40c.].

Suomen tieteen tilaa ja tasoa virallisesti (tiedeyhteisön omin voimin, tarkoittaen Akatemian asiaa selvittäneitä tutkimuksia) arvioitaessa yhtenä potentiaalisena ongelmakohtana on nähty ulkomaisten tutkijoiden suhteellisen vähäinen osuus maamme tutkimus- ja kehitystoiminnassa. Samanaikaisesti on kannettu huolta kotimaisten osaajien paosta ulkomaille.

Näitä asioita luotaavat mittarit tuottavat samankaltaiset vastausjakaumat. Aivovienti nähdään jonkinasteiseksi uhaksi ja aivotuonti tarpeelliseksi. Teesiin "korkeasti koulutettujen aivovuoto ulkomaille on vakava uhka Suomen tieteelle" yhtyy lähes joka toinen (45%/23%). Tulos on sama kuin edellisessä, huolen heikentymisestä viestineessä mittauksessa. Koska samansuuntainen muutos oli rekisteröity myös aiemmin, kokonaismuutos aivovuotoon suhtautumisessa muodostuu merkittäväksi [kuvio 41a.]. Väestöryhmittäinen erittely kertoo, etteivät akateemiset pidä uhkaa yhtä reaalisena kuin kansalaiset keskimäärin. Vahvimmin vaaraan uskovat vanhimmat.

Aivotuontia puoltavan ehdotuksen "ulkomaisten tutkijoiden määrän lisääminen Suomessa olisi eduksi maamme tieteen kehitykselle" allekirjoittavia on jonkin verran enemmän (54%). Torjuvien kantojen osuutta (13%) voi pitää pienenä ottaen huomioon suomalaisten yleisesti ottaen varaukselliset kansainvälistymis- ja ulkomaalaisasenteet. Ilmeisesti kyse katsotaan olevan niin kvalifioidusta ja hyödyllisestä joukosta että linjasta voidaan tinkiä. Jakauma on asiallisesti sama kuin kaikissa aiemmissa mittauksissa [kuvio 41b.].

Akateemiset ja johtavat toimihenkilöt ovat laajasti yksimielisiä aivotuonnin stimuloivuudesta. Kannanottoja ei tule tulkita – eikä muu tuloskonteksti anna siihen oikeutusta – niin, että kotimaiset tutkijat ovat niin kehnoja, että heidät pitää korvata vierastyövoimalla. Hyväksynnän taustalla on ymmärrys kansainvälisen vuorovaikutuksen ja vaihdon hyödyistä. Ulkomaisten tutkijoiden lisääminen kaiketi lisäisi myös tutkijoiden kokonaismäärää.

_________________________________________________