Erot edellisen mittauksen tuloksiin jäävät suhteellisen vähäisiksi. Tietolähteet asettuvat vertailussa käytännössä samaan järjestykseen eikä minkään lähteen osalla havaita suurta siirtymää.

Osana pitemmän aikavälin kehitystä nyt mitatut muutokset sisältävät kuitenkin selvän sanoman. Sen mukaan tietolähteiden kuva on edelleen liikkeessä. Tuloksissa on nähtävissä selvää trendinomaista, lähteiden keskinäissuhteeseen liittyvää kehitystä.

Vaikka internetin (internet, tietoverkot ja sosiaalinen media¹) asemaa koskeva muutos on tällä kertaa lähinnä kosmeettinen (netin tietolähteekseen nimeävien osuus on kasvanut prosenttiyksikön ja ei-nimeävien vähentynyt kaksi), sitä voidaan pitää muuhun tuloskontekstiin suhteutettuna merkittävänä. Näin siksi, että merkitystään menettäneiksi todetaan etenkin viestinnän perinteiset pääväylät sanomalehdet (-4) sekä televisio ja radio (-4). Kummankin aikasarja piirtyy asteittain laskevaksi samalla kun niiden haastajan internetin trendi on ollut asteittain nouseva [kuvio 9.].

Netin nousua lähemmin tarkasteltaessa nähdään epätavallisen selkeä ja systemaattinen kehityskulku. Mediakentän tulokas on harpponut määrätietoisin askelin kohti kuninkuutta. Alkuvuosien ripeän etenemisen jälkeen askeleiden havaitaan lyhentyneen, mutta kuitenkin jatkuneen. Hidastuminen on yhtäältä luonnollista jo tilastollisista syistä - jakauma on jo siinä määrin vino, ettei siihen enää mahdu mittavia siirtymiä.

Kokonaisuutena aikasarjakuvaaja kertoo mediakäytön kiikkulautaluonteesta. Mikäli viestimien kokonaiskäyttö ei tiedetiedon hankinnassa lisäänny, on luontevaa ajatella, että toisten kanavien merkityksen kasvu vähentää joidenkin toisten kanavien merkitystä. Massamedian ohella merkitystään vähittäin menettäneiksi havaitaan lähinnä tietokirjallisuus ja yleisaikakauslehdet. Internetin lisäksi minkään muun lähteen painoarvon ei nähdä seuranta-aikana merkittävästi nousseen. Lähinnä tällaiseksi osoittautuvat tiedekeskukset/tieteelliset museot, joiden trendi hahmottuu vähittäin nousevaksi (arviointikohde on ollut mukana vasta kolmessa mittauksessa).

Internetin merkityksen kasvua lähemmin tarkasteltaessa todetaan sen läpäisseen koko yhteiskunnan. Ekspansio tulee systemaattisena esille kaikkien väestöryhmien arvioissa. Netin tärkeys on noussut niin miesten kuin naisten, niin nuorten kuin vanhojen kuin erilaisen koulutuksen omaavienkin keskuudessa. Sama vähittäisen etenemisen kaikkiin ryhmiin ulottuva systematiikka on ilmennyt käytännössä rikkumattomana kaikilla vertailuväleillä [kuvio 10.].

Stabiileimpana seurannan eri vaiheissa ovat säilyneet tieteen saavutuksia esittelevät aikakauslehdet (kuten Tiede). Myös tieteellisen kirjallisuuden ja yleisötapahtumien kuvaajat ovat pysyneet suhteellisen yksi-ilmeisinä.

Netin jatkuvaa nousua tulkittaessa tulee huomata, että vastaukset heijastanevat tilannetta - tietoverkkojen käytön yleistymistä - yleisemminkin kuin vain tiedetiedon hankinnan näkökulmasta. Toisaalta moni on varmaankin pannut merkille, että netti tarjoaa nykyisellään laajan sortimentin tiedetietoa, vaikkapa kokonaisia väitöskirjoja niitä tarvitseville. Enenevästi mukana ovat myös erilaiset hakuteokset ja nettilehtinä julkaistava tieteellinen kirjallisuus. Huomattakoon samalla, ettei internet ole kaikilta osin itsenäinen lähde. Keskeisellä sijalla verkossa ovat muiden medioiden (kuten erilaisten lehtien ja tv-kanavien) sivustot, niiden toimituksellisen materiaalin julkaiseminen sähköisessä muodossa.

Netin merkityksen kasvussa ei varmastikaan ole kyse pelkästä mediakäytön määrällisestä painopistemuutoksesta. Ilmiöllä on kaiketi myös laadullisia vaikutuksia siihen, millaista tiedetietoa kansalaiset saavat ja hankkivat. Erilainen kepeä, huomiota herättämään ja klikkauksia keräämään pyrkivä tiedeviihde on saanut verkon tiedeuutisoinnissa merkittävän aseman. Tätä merkittävämpää on, että journalistisesti tuotetun tarjonnan - oli sen laatuluokka mikä hyvänsä - lisäksi netti välittää tiedetietona monenkirjavaa, osin hyvinkin kyseenalaista aineistoa. Käsityksiä sosiaalisesta mediasta saatavan tiedon luotettavuudesta tarkastellaan jäljempänä raportissa (luku 3.4.7.).

_______________________________________________