Vertailu viime mittauksen tuloksiin tuo esille suhteellisen systemaattisena ilmenevän eroavuuden. Vaikuttavuusarviot piirtyvät lähes kauttaaltaan hieman aiempaa positiivisemmiksi. Niiden keskinäisestä uudelleen järjestäytymisestä ei kuitenkaan ole kyse, sillä arvioitavat asiat asettuvat käytännössä entiseen järjestykseensä.

Joka tapauksessa tieteen mahti ja mahdollisuudet mielletään nyt vähintäänkin entisenlaisiksi. Koko seuranta-ajan asennekehitys hahmottuu pikemminkin nousevaksi kuin laskevaksi ja siten "tiedeuskon" yleiseen vahvistumiseen viittaavaksi. Tästä kertoo myös se, ettei tieteen vaikuttavuutta arvioida nyt minkään asian osalla pessimistisemmin kuin seurannan lähtöpisteessä vuonna 2001 (kuvio 33a. ja kuvio 33b.).

Aikasarjat kertovat myös, ettei samaan aikaan tapahtunut tieteemme tilaa koskevien arvioiden vähittäinen vaimeneminen (luku 3.2.2.) ole ulottunut kansalaisten perustavanlaatuisempiin tieteen hyötyjä ja mahdollisuuksia koskeviin näkemyksiin. Tiede ja tutkimus ovat olleet kaiken aikaa yhtä tarpeellisia. Kansalliset mahdollisuutemme menestyä raa'assa lajissa on vain alettu mieltää aiempaa rajallisemmiksi.

Selvimmät muutokset viime tutkimuksesta paikantuvat erityyppisiin asioihin siten ettei niillä välttämättä ole yhtä yhteistä nimittäjää. Eniten optimismi on kasvanut arvioitaessa tieteen kykyä tuoda ratkaisuja ympäristö- ja energiaongelmiin. Suurin ja myös tutkimuksen koko tuloskontekstissa suuri lisäys löytyy ilmastonmuutoksen torjunnan osalla (optimistien osuus on kasvanut 9 prosenttiyksikköä). Kasvu kompensoi kerralla arvioissa aiemmin tapahtuneet alenemat. Aikasarjassa näkyvä edestakainen liike heijastaa osaltaan ilmastokysymyksen vaiheita. Tiedebarometrin kysymyksenasettelussa aihe oli mukana jo ennen kuin siitä tuli julkisen keskustelun kiistelty kauhuskenaario.

Ilmaston ohella toiveikkuuden kasvua nähdään ympäristö- ja saasteongelmien (+5) ratkaistavuudessa yleisemminkin. Sama pätee energiakysymyksiin (+7) joitten luvut ovat kohonneet käytännössä jokaisessa mittauksessa.

Yhtä mittava nousu kuin ilmaston osalla todetaan ravinnontuotantoa ja nälän poistamista koskevissa arvioissa (+9). Käytännössä saman verran on kohonnut usko eliniän pidentämiseen (+8). Tämänkin siirtymän takaa löydetään asteittain nouseva trendi.

Myös "varmimmin onnistuvassa" asiassa, sairauksien1 voittamisessa nähdään - vaikka mittari on ollut jo vanhastaan lähes pohjassa - optimismin kasvua (+4) . Jopa perinteisesti olematon usko tieteen kykyyn auttaa työttömyyden poistamisessa on saanut osakseen pienen toivonpilkahduksen (+5). Ainoat käytännössä entisellään pysyneet arviointikohteet ovat aineellisen hyvinvoinnin lisääminen (+1) sekä elämän turvallisuuden lisääminen (-1).

Pelkistävä kokonaiskuva viime mittauksesta tapahtuneiden suhtautumismuutosten suunnasta ja suuruudesta saadaan, kun niitä tarkastellaan keskiarvojen erotuksina [kuvio 34.]. Kuvaajaa, kuten muitakin vastaavia "propelleja" arvioitaessa tulee muistaa, että koska keskiarvotarkastelu ottaa huomioon myös vastausten intensiteetin (vastausvaihtoehto "erittäin hyvät" saa suuremman painon kuin "melko hyvät"), ne antavat muutoksista hieman erilaisen kuvan kuin prosenttijakaumiin perustuvat tarkastelut.

_______________________________________________