Tieteen kyky ratkaista ongelmia arvioidaan eri väestöryhmissä pääpiirteittäin samanlaiseksi. Erityisen tiedeoptimistisia sen paremmin kuin -pessimistisiäkään ryhmiä ei voida identifioida.

Miesten ja naisten odotuksissa ilmenevät erot ovat lähinnä painotuseroja. Miehet luottavat hieman enemmän tieteen kykyyn ratkaista energiaongelmia ja parantaa aineellista hyvinvointia. Naiset puolestaan ovat havaittavasti toiveikkaampia sairauksien voittamisen suhteen. Myös demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä ja sotien estämistä koskevissa arvioissaan naiset ovat vähemmän skeptisiä kuin miehet. Kokonaisuutena sukupuolten välillä ei - ehkä vastoin totunnaisia käsityksiä - ole havaittavissa näkyvää tasoeroa tiedeoptimismin asteessa [kuvio 35.].

Arviointien ikäsidonnaisuus on selvempää. Nuorten ikäryhmien optimismi on - kuten suotavaa onkin - kokonaisuutena vahvempaa kuin vanhempien. Selvimmät tämänsuuntaiset erot ilmenevät mm. arvioitaessa tieteen kykyä ratkaista energia- ja ilmastokysymyksiä, edistää ravinnontuotantoa ja aineellista hyvinvointia. Merkittäviä vanhuuden suuntaan vahvistuvia riippuvuuksia ei voida löytää. Tieteen kykyyn voittaa sairauksia uskovat vahvasti kaikki ikäryhmät.

Koulutustason kohotessa optimismi yleisesti ottaen kasvaa. Suhteellisen selvänä tämä ilmenee mm. ravinnontuotannon ja energiantuotannon kehittämistä sekä ympäristöongelmien ratkaistavuutta arvioitaessa. Kaikki arviot eivät kuitenkaan myönteisty koulutustason kohotessa. Tieteen kykyyn lisätä onnellisuutta korkeasti koulutetut suhtautuvat jopa hieman epäilevämmin kuin kouluttamattomat. Myös sotien ja konfliktien estämisellä on nollakorrelaatio koulutukseen.

Ammatti- ja sosiaaliryhmittäisen tarkastelun tulos jää tavallaan tautologiseksi edellisiin nähden. Useissa kohdin optimismia esiintyy keskimääräistä enemmän opiskelijoiden sekä johtavien toimihenkilöiden keskuudessa. Erojen taustalla luonnollisesti lymyävät jo mainitut ikä- ja koulutusriippuvuudet.

Koska tieteen kykyjä koskevissa näkemyksissä on yhtäältä kyse tieteeseen kohdistuvasta luottamuksesta, on paikallaan kurkistaa myös näiden tekijöiden keskinäiseen yhteyteen. Luottamus tieteeseen instituutiona (ks. luku 3.1.1.) myönteistää odotuksia selvästi. Vaikka yhteys on sinänsä systemaattinen - luottavien arviot ovat kauttaaltaan optimisempia/vähemmän pessimistisiä kuin ei-luottavien, joidenkin asioiden kohdalla se jää heikoksi tai lähes häviää. Tieteen mahdollisuuksiin vähentää työttömyyttä tai estää sotia ja kriisejä eivät tieteeseen vahvimmin luottavatkaan jaksa isommin uskoa [kuvio 36.].