Uutena kysymyskokonaisuutena tutkimukseen sisältyi nk. koulutusleikkauksiin suhtautumista kartoittava kysymyssarja. Vaikka eri yhteiskuntasektoreille kohdistettavat säästö- ja sopeutustoimet herättävät käytännössä aina arvostelua, maan hallituksen ennen tutkimusajankohtaa julkistamat kaavailut koulutukseen, opetukseen ja kasvatukseen kohdistettavista budjettileikkauksista saivat osakseen epätavallisen suuren vastalauseiden vyöryn. Volyymiä voimisti se, etteivät ääntään käyttäneet vain leikkausten uhan kohteiksi joutuneiden organisaatioiden edustajat, vaan kritiikkiä kuultiin laajasti useilta yhteiskuntatahoilta.

Kysymyssarjaan oli poimittu kansalaisten puntaroitavaksi joukko erityyppisiä, paljolti poleemissävyisiä ja myös keskenään ristiriitaisia argumentteja. Kohdehenkilöiden tuli kertoa, kuinka hyvin kyseiset lausumat vastaavat heidän henkilökohtaista kantaansa. Patteri on tutkimuksen kysymyksenasettelun nk. vaihtuva osio, eräänlainen testipenkki johon asetetaan kulloisellekin tutkimusajankohdalle ominaisia aktuaalisia asioita ja mitataan niiden kansalaismielipiteessä herättämiä reaktioita.

3.5.1. Yleiskuva kannanotoista

Toisin kuin edellisessä tarkastelussa, kysymys kansalaismielipiteen suunnasta ei jätä sanottavaa tulkinnanvaraa. Koulutusleikkaukset saavat jokseenkin yksiselitteisen tuomion. Arvioitavat argumentit separoituvat selvään järjestykseen siten että kaikki laajimmin allekirjoitetut ovat leikkauksia vastustavia tai kritisoivia, laajimmin torjutut leikkauksia ymmärtäviä tai puoltavia.

Liki yksimielisen hyväksynnän saa lausuma, jonka mukaan koulutuksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä varastamista tulevaisuudelta (89 % katsoo vastaavan omaa kantaa joko täysin tai paljolti, 5 % ei juurikaan tai ei lainkaan). Säästöjen välittömien vaikutusten sijaan pääpulma nähdään niiden pitemmän aikavälin seurausten vahingollisuudessa [kuvio 55.].

Lähes yhtä suuri läpäisykyky on päätelmällä osaaminen ja sivistys ovat suurimmat vahvuutemme, joten niistä ei ole järkevää tinkiä (85 % /5 %). Paljolti samankaltainen viesti sisältyy kolmanneksi kohoavaan näkemykseen leikkausten seurauksena Suomi jäisi liiaksi/kohtalokkaasti jälkeen muista maista (63 %/12 %). Vaikka jälkeen jäämisen alue jää ilmaisussa määrittämättä, kantojen voi katsoa viittaavaan tieteen ja tutkimustoiminnan ohella myös taloudelliseen kehitykseen.

Merkittävän vahvan vasteen saa myös huoli siitä että leikkaukset kiihdyttävät aivovuotoa/lahjakkaiden tutkijoiden muuttoa ulkomaille (61 % /12 %). Luvut liittyvät luontevasti raportissa edellä (luku 3.4.1.) tehtyyn huomioon, jonka mukaan korkeasti koulutettujen aivovuoto ulkomaille mielletään nyt aiempaa vakavammaksi uhaksi Suomen tieteelle.

Useamman kuin joka toisen mielestä (55 %) rakenteita uudistamalla saataisiin yhtä suuret säästöt ilman toiminnasta leikkaamista. Joskin kyseessä yhtäältä on eräänlainen konkreettisia toimia yksilöimätön veretön leikkaus (ja sellaisena kulloisenkin poliittisen opposition ohje "väärin leikanneille" vallassaolijoille), rakenneuudistuksista saatavaa apua pidetään näin arvioiden ilmeisen reaalisena. Epäuskonsa tohtii tuoda esille vain harva (7 %). Näkyvää huolta kannetaan myös siitä että leikkausten myötä nuorten kiinnostus tiedealaa/-uraa kohtaan heikkenee (49 %/19 %).

Tulosprofiilin tyvi kertoo kaikkien leikkauksia puoltavien/ymmärtävien teesien saavan osakseen enemmän torjuntaa kuin hyväksyntää. Vähiten, joskin silti suhteellisen selvästi torjutuksi tulee perustelu koulutus ei voi olla etuoikeutetussa asemassa yhteiskunnan muihin toimintoihin nähden (29 %/43 %). Tulosta ja siitä välillisesti huokuvaa "muusta viis" -henkeä voinee pitää jossain määrin yllättävänä, vallankin jos otetaan huomioon minkä prioriteetin esimerkiksi terveyden- tai vanhustenhoito tapaavat erilaisissa yhteiskunnan toimintojen tärkeysrankkauksissa saada. Ymmärtävästi tulosta voidaan lukea niin että koulutukselle halutaan antaa etuoikeutettu asema joihinkin tai moniin muihin toimintoihin nähden.

Vielä vähemmän vetoaviksi joka tapauksessa jäävät lausumat, joiden mukaan leikkaukset voidaan hyvin toteuttaa opetuksen ja tutkimuksen laadun kärsimättä (25 %/50 %) tai että niukemmat määrärahat lisäävät toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta (22 %/53 %). Täpärästi vähiten samanmielisyyttä saa leikkauksia avoimesti puoltava teesi leikkaukset ovat vain hyväksi, sillä 'löysiä' ja tehostamisen varaa on paljon (21 %/50 %).