2.4.  Muut ydinvoimaa koskevat arviot

Ydinvoimaa puoltaviin ja vastustaviin argumentteihin reagoidaan pääpiirteissään entisellä tavalla. Kokonaisuutena nämä indikaattorit - tutkimukseen sisältyy lukuisia ydinvoiman etuja ja haittoja koskevia seurantamittareita - antavat ydinvoimaa koskevan kansalaismielipiteen tämänhetkisestä kehitysvaiheesta kahtalaisen kuvan. Toisten näkökohtien osalla muutos edellisestä tutkimuksesta viittaa varauksellisuuden kasvuun, toisten osalla taas hyväksynnän kasvuun.

Käsitykset ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä sähköntuotantotapana jakautuvat liki yhtä hyväksyvällä tavalla kuin vuotta aiemmin. Vajaa puolet (47%) allekirjoittaa tätä koskevan teesin, kolmannes (34%) ei. Jakauma on koko seuranta-ajan toiseksi ydinvoimamyönteisin (ei kuviota). Uskossa ydinvoiman taloudelliseen edullisuuteen havaitaan vähäistä vahvistumista. Noin joka toinen (52%) katsoo nyt ydinsähkön halvaksi, noin joka viides (21%) ei. Arviointi on ydinvoimamyönteisempi kuin kertaakaan aiemmin [kuvio 9.]. 

Positiivisista näkökohdista keskeiseksi kansalaisten arvioinneissa muodostuu edelleen ydinvoimasta maassamme saatujen kokemusten myönteisyys. Useamman kuin joka toisen (58%) mielestä Suomessa on saatu hyviä kokemuksia (suomalaisesta) ydinvoimasta. Eri mieltä asiasta on vain joka kymmenes (10%). Kannanotoissa havaitaan palautumista kohti viime vuosien keskimääräistä tasoa. Tämä ei - kuten edellisen mittauksen huippuluvutkaan - kuitenkaan merkitse ajattelutavan muutosta. Tunnustus kotimaiselle ydinsähkön tuotannolle on ollut kaikissa vaiheissa vahvaa [kuvio 10.].

Useampi kuin joka toinen (55%) näkee ydinvoiman käytön perustelluksi sikäli, että se vähentää riippuvuutta kivihiilestä ja muista fossiilisista polttoaineista. Runsaaseen viidennekseen (23%) peruste ei pure. Jakauma on jokseenkin sama kuin vuotta aikaisemmin (57% yhtyi; ei kuviota).

Ydinvoimakielteisten argumenttien kirjossa keskeinen suhtautumisperuste on edelleen näkemys, jonka mukaan ydinvoiman käyttöön liittyy aivan liian paljon tuntemattomia vaaratekijöitä. Vaikka vastausjakauma painottuu huolestuneisuuden suuntaan (46% kantaa huolta tuntemattomista vaaroista, 31% ei), kannanottojen pitemmän aikavälin kehitys kertoo tämän tyyppisten eriytymättömien huolten asteittaisesta hälventymisestä. Näin siitä huolimatta ettei uusin tulos aivan yllä edellisen mittauksen ennätysalhaisiin lukuihin [kuvio 11.]. Samankaltainen, vieläkin selvempi laskeva trendi todentuu syöpävaaraa koskevissa arvioinneissa. Niiden osuus, jotka arvioivat syöpään sairastumisen vaaran olevan suuri ydinvoimaloiden ympäristössä, on vähin erin laskenut enemmistöasemasta (54% vuonna 1986) vajaaseen kolmannekseen (nyt 29%, ei kuviota).

Ydinvoimalaonnettomuuksia koskevat kysymykset tuottavat jatkuvasti tylyjä tuloksia riippumatta siitä tiedustellaanko asiaa onnettomuuden todennäköisyyden vaiko sen potentiaalisten seurausten näkökulmasta. Runsas kolmannes (36%) pitää suuria vahinkoja aiheuttavan ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumista niin epätodennäköisenä, ettei sellaisesta ole syytä huolestua. Eri mieltä on noin joka toinen (49%). Onnettomuusriskiä reaalisena pitäviä on nyt hieman enemmän kuin vuosi sitten, mutta vähemmän kuin tätä edeltävinä vuosina [kuvio 12.].

Mahdollisen onnettomuuden seuraukset nähdään vakaviksi. Valtaenemmistö (85%) otaksuu onnettomuuden - mikäli sellainen sattuisi - aiheuttavan väistämättä korvaamattomia vahinkoja laajoille alueille ja suurille ihmisryhmille. Kaikenlaiset ydinvoimaonnettomuudet ollaan täten taipuvaisia näkemään tuhoisiksi. Käsitys on osoittautunut hyvin pysyväksi. Syksystä 1986 uhkakuvat eivät ole lientyneet käytännössä lainkaan (ei kuviota).

Näkemyksiä ydinvoiman turvallisuudesta tarkastellaan myös jäljempänä energiapoliittista päätöksentekoa ja viranomaisvalvontaa koskevien kannanottojen yhteydessä [luku 6.).