2.4.  Muut ydinvoimaa koskevat arviot

Ydinvoimaa puoltaviin ja vastustaviin argumentteihin reagoidaan pääpiirteissään entisellä tavalla. Kokonaisuutena nämä indikaattorit - tutkimukseen sisältyy lukuisia ydinvoiman etuja ja haittoja koskevia seurantamittareita - viittaavat ydinvoimaa koskevan kansalaismielipiteen 'korkeasuhdanteen' jatkumiseen. Yleissuhtautumisen taso näkyy, kuten loogista onkin, myös suhtautumisperusteiden osalla.

Käsitykset ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä sähköntuotantotapana jakautuvat nyt merkittävän hyväksyvästi. Lähes puolet (48%) allekirjoittaa tätä koskevan teesin, vajaa kolmannes (30%) ei. Vaikka ero viime vuosiin on vähäinen, jakauma on koko seuranta-ajan ydinvoimamyönteisin [kuvio 9.]. Työntöä tähän suuntaan lienee aiheuttanut fossiilisia polttoaineita kohtaan tunnetun vieroksunnan voimistuminen (ks. luku 1. edellä). Siirtymä heijastuu myös po. energiamuotojen keskinäissuhteen arvioinnissa. Aiempaa selvästi useampi (62%, ennen 55%) näkee ydinvoiman käytön perustelluksi sikäli, että se vähentää riippuvuutta kivihiilestä ja muista fossiilisista polttoaineista. Viidennekseen (19%) peruste ei pure. Jakauma on hyväksyvämpi kuin kertaakaan aikaisemmin (ei kuviota).

Uskossa ydinvoiman taloudelliseen edullisuuteen ei havaita merkittävää muutosta. Joka toinen (50%) katsoo nyt ydinsähkön halvaksi, noin joka viides (19%) ei. Myös tältä osin tulos sivuaa korkeimpia tähän mennessä mitattuja arvoja (ei kuviota). Taloudellisuusargumentti tulee epäsuorasti allekirjoitetuksi myös reagoitaessa uuteen väittämään 'Nykyinen polttoaineiden hintataso osoittaa, että Suomessa oltiin kaukaa viisaita viidennen ydinvoimalan rakentamisesta päätettäessä'. Lähes joka toinen (47%) yhtyy, joka viides (21%) ei (ei kuviota).

Positiivisista näkökohdista keskeiseksi kansalaisten arvioinneissa muodostuu edelleen ydinvoimasta maassamme saatujen kokemusten myönteisyys. Selvän enemmistön (60%) mielestä Suomessa on saatu hyviä kokemuksia (suomalaisesta) ydinvoimasta. Eri mieltä asiasta on vain joka kymmenes (10%). Kannanotot ovat verraten lähellä toissa vuoden huippulukuja (63% yhtyi). Kokonaisuutena aikasarja kertoo, että tunnustus kotimaiselle ydinsähkön tuotannolle on ollut kaikissa vaiheissa vahvaa [kuvio 10.].

Ydinvoimakielteisten argumenttien kirjossa keskeinen suhtautumisperuste on edelleen näkemys, jonka mukaan ydinvoiman käyttöön liittyy liian paljon tuntemattomia vaaratekijöitä. Vaikka vastausjakauma painottuu havaittavasti huolestuneisuuden suuntaan (41% kantaa huolta tuntemattomista vaaroista, 35% ei), on se luottavaisuudessaan ennätyksellinen. Kannanottojen pitemmän aikavälin kehitys kertoo tämän tyyppisten eriytymättömien huolten asteittaisesta hälventymisestä. Kokonaismuutos 80-luvun tuloksista on mittava [kuvio 11.]. Samankaltainen laskeva trendi todentuu syöpävaaraa koskevissa arvioinneissa. Niiden osuus, jotka arvioivat syöpään sairastumisen vaaran olevan suuri ydinvoimaloiden ympäristössä, on vähin erin laskenut enemmistöasemasta (54% vuonna 1986) runsaaseen neljännekseen (nyt 28%, ei kuviota).

Ydinvoimalaonnettomuuksia koskevat kysymykset tuottavat edelleen verraten tylyjä tuloksia riippumatta siitä tiedustellaanko asiaa onnettomuuden todennäköisyyden vaiko sen potentiaalisten seurausten näkökulmasta. Kaksi viidestä (39%) pitää suuria vahinkoja aiheuttavan ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumista niin epätodennäköisenä, ettei sellaisesta ole syytä huolestua. Eri mieltä on lähes joka toinen (46%). Onnettomuusriskiä reaalisena pitäviä on nyt, vaikkakin sinänsä paljon, merkittävästi vähemmän kuin seuranta-ajalla keskimäärin. Mittari osoittaa (yhdessä vuoden 2003 tuloksen kanssa)  koko tutkimuskauden luottavaisinta lukemaa  [kuvio 12.].

Mahdollisen onnettomuuden seuraukset nähdään silti aina vakaviksi. Valtaenemmistö (85%) otaksuu onnettomuuden - mikäli sellainen sattuisi - aiheuttavan väistämättä korvaamattomia vahinkoja laajoille alueille ja suurille ihmisryhmille. Kaikenlaiset ydinvoimaonnettomuudet ollaan täten taipuvaisia näkemään tuhoisiksi. Käsitys osoittautuu hyvin pysyväksi sikäli, ettei ydinvoiman hyväksyttävyyden kasvu heijastu siihen. Syksystä 1986 uhkakuvat eivät ole lientyneet käytännössä lainkaan (ei kuviota).

Näkemyksiä ydinvoiman turvallisuudesta tarkastellaan myös jäljempänä energiapoliittista päätöksentekoa ja viranomaisvalvontaa koskevien kannanottojen yhteydessä [luku 6.).