1.2. Suhtautumismuutokset

Verrattaessa tuloksia vuotta aiemmin saatuihin havaitaan paitsi pysyvyyttä, joitakin huomionarvoisia muutoksia. Pitemmällä aikavälillä tuloksista hahmottuu kiintoisia kehityskulkuja [kuvio 2a.] ja [kuvio 2b.].

Kivihiilen jo pitkään jatkunut laskeva trendi - vuosi vuodelta voimistunut torjunta - näyttää nyt saavuttaneen taitekohtansa. Mistään maineenpalautumisesta ei kuitenkaan ole kysymys. Luvut ovat edelleen liki lohduttomat ja olennaisesti kielteisemmät kuin esimerkiksi 90-luvun alun pohjaluvut (joita synkisti silloinen metsäkuolema- ja happosadekeskustelu). Viime vuosien asennekehitystä on epäilemättä vauhdittanut ilmastonmuutoskeskustelu, jossa hiilelle on sälytetty selkeä syntipukkiasema. Päästökaupan alkamisen myötä energiamuoto on saanut suoranaisen hylkiöstatuksen. Vuodesta 1986, jolloin kivihiilen käyttöä toivottiin pikemminkin lisättävän kuin vähennettävän, kannatuslukujen todetaan rapautuneen todella radikaalisti.

Turpeen hyväksyntä on säilynyt viime mittauksen tasolla. Energiamuodon kannatukselle ominainen 'kaartelu', hyväksynnän asteittain tapahtuneet nousut ja laskut, näkyy aikasarjassa selvänä. Kolmen viime vuoden asennoituminen edustaa laskevaa vaihetta. Seitsemän vuoden takainen viimeisin kannatushuippu on pysynyt verraten etäällä. Suhtautumisvaihtelun pitkä linja ei näyttäisi olevan suoraan sidoksissa kasvihuonekaasupäästöistä käytävään keskusteluun. Päästökaupan turpeelle antama tuomio heijastunee silti jossain määrin viime vuosien luvuissa.

Maakaasu saa nyt selvästi alemmat suosioluvut kuin vuotta aiemmin. Muutos selittynee pitkälti tiettyjen kansainvälisten tapahtumien saamalla huomiolla. Hanat kiinni kiukuttelijoilta -politiikka heijastuu myös muissa mittareissa, joiden mukaan kaasun saatavuudesta ja hintakehityksestä on alettu kantaa aiempaa enemmän huolta. Energiamuodon kannatushistoria piirtyy muutoinkin omintakeiseksi. Seuranta-ajan alkupuolen kestosuosio - suhtautuminen maakaasuun pysyi ylivertaisen myönteisenä kuudentoista vuoden ajan - notkahti näkyvästi seitsemän vuotta sitten. Tämän hieman yllättäväksikin koetun käänteen jälkeen luvut viilenivät edelleen ikään kuin hakien oikeaa kurssiaan. Tämänkertaista edeltävät kolme mittausta ehtivät jo kertoa asenteiden stabiloitumisesta. Asennekehityksen taustalla on ilmeisesti useampiakin tekijöitä. Saatavuuteen ja hintaan liittyvien näkökohtien ohella varauksellisuutta lienee lisännyt energiamuodon ympäristöllisen imagon himmentyminen. Perinteisesti ympäristöystävälliseksi mielletty maakaasu on 'paljastunut'  fossiiliseksi polttoaineeksi, joka ei välttämättä ole ilmaston ylin ystävä.

Vesivoima on sen sijaan pitänyt pintansa jo pitkään. Energiamuodon laaja hyväksyntä on jatkunut yhtäjaksoisena huomionarvoisen kauan. Vuosikymmenittäin tarkasteltuna kannatuskehitys hahmottuu jopa vähittäin nousevaksi: 90-luvun keskimääräiset kannat olivat hyväksyvämmät kuin 80-luvun ja 2000-luvun kannat hyväksyvämmät kuin 90-luvun. Nyt saadut luvut edustavat, joskin äärimmäisen täpärästi, koko seuranta-ajan suurinta vesivoimamyönteisyyttä. Vankan tuen taustalla on ennen muuta energiamuodon kotimaisuus ja päästöttömyys. Vesivoima-asenteissa ilmenee kuitenkin periaatteellisen kannatuksen ja käytännön toimien ristiriita. Uusia vesivoimalaitoksia vieroksutaan niiden rakentamisesta aiheutuvien ympäristö- ja kalataloushaittojen takia. Vuotoksen altaaseen kansalaismielipiteellä ei ole kovin selvää kantaa. Päätöstä jättää Vuotos rakentamatta pidetään kuitenkin pikemminkin oikeana kuin vääränä ratkaisuna. Pohjois-Suomessa jakauma on samansuuntainen, joskin polarisoituneempi (ei kuviossa).

Ydinvoima-asenteet ovat säilyneet sillä hyväksynnän suuntaan painottuvalla tasollaan, jolle ne kohosivat kolmen vuoden takaisessa mittauksessa. Tarkasti ottaen nyt saatu jakauma on jopa koko seuranta-ajan ydinvoimamyönteisin. Lisäämistä kannattavien osuus on suurempi ja vähentämistä vaativien osuus pienempi kuin kertaakaan aikaisemmin tutkimuksen kaksikymmentäneljä vuotta jatkuneessa historiassa. Uusin tulos vahvistaa tulkinnan, jonka mukaan kyseessä on suhteellisen pysyväluonteinen siirtymä eikä kansalaismielipiteen hetkellinen tai tilastollisesta satunnaisvaihtelusta johtuva heilahdus. Suhtautumismuutosta arvioidaan myös jäljempänä tarkasteltaessa asennoitumista viidennen ydinvoimalan rakentamiseen (luku 2.).

Puu ja muu bioenergia osoittautuvat nyt yhtä toivotuiksi sähköntuotannon energianlähteiksi kuin edeltävinäkin vuosina. Kannatus on paitsi vahvaa, myös suhteellisen vakaata. Polttoainekategoria on ollut mukana vertailevassa kysymyssarjassa vasta seitsemän mittauksen ajan, joten sen osalta ei voida esittää pitemmän ajanjakson kannatuskehitystä. Tutkimuksen muut puun käyttöä koskevat seurantakysymykset ovat kuitenkin säännönmukaisesti viestineet kansalaisten positiivisesta perusasennoitumisesta. Keskeisiksi puun energiakäyttöä puoltaviksi tekijöiksi on katsottu kotimaisuus- ja työllistävyysnäkökohdat. Asennoitumisen myönteisyyttä kuvastaa osaltaan se, että bioenergian käyttöä sähköntuotannossa halutaan edistää jopa verotuksellisin 'tukiaisin'. Myös näkemys, jonka mukaan biopolttoaineet olisi järkevämpää hyödyntää sähkön- ja lämmöntuotannossa kuin jalostaa ne ajoneuvojen polttoaineeksi, herättää enemmän hyväksyntää kuin vastustusta (ei kuviossa).

Tuulivoiman osalla mittari osoittaa niin ikään yksiselitteisen korkeita lukemia. Viime mittauksessa havaittu vähäinen alenema ei indikoinut merkittävämpää skeptisyyden kasvua, vaan oli pikemminkin tilapäinen suhdannekuoppa. Energiamuoto sisältyi vertailuun puun tavoin vasta seitsemännen kerran. Tätä edeltävänäkin aikana tuulivoiman suosio on osoittautunut suureksi käytännössä aina, kun asiaa on jollakin tavoin kosketeltu. Tuulivoimanäkemyksiä tarkastellaan myös jäljempänä vaihtoehtoenergiaan suhtautumista käsiteltäessä (luku 5.).  

Öljy - niinikään vertailun uudempi kandidaatti - puolestaan kääntää kansalaisten peukalot aina alaspäin. Suhtautuminen öljyn käyttöön sähköntuotannon energianlähteenä (öljyn pääasialliset käyttökohteet ovat toki toisaalla) on nyt lähellä viime vuoden pohjatasoaan. Vaikka aikasarja viittasi välillä jo tiettyyn kriittisyyden lientymiseen, kolme viimeisintä mittausta osoittavat tämän vaiheen päättyneen. Mustanpuhuvan imagonsa ohella öljyllä on painolastinaan korkeaksi kohonnut, maailmanpoliittisen tilanteen herkästi heiluttelema hinta.