1.2. Suhtautumismuutokset

Verrattaessa tuloksia vuotta aiemmin saatuihin havaitaan paitsi pysyvyyttä, joitakin huomionarvoisia muutoksia. Pitemmällä aikavälillä tuloksista hahmottuu kiintoisia kehityskulkuja. Aikasarjat tuovat esiin myös energiamuotojen suosion kiikkulautaluonteen. Samalla kun jonkin tuotantotavan kannatus nousee,  se yleensä näkyy jonkin tai joidenkin toisten kannatuksen vähenemisenä.

Kivihiilen kannatuskehitystä leimaa vuosi vuodelta voimistunut torjunta. Viime mittauksessa rekisteröity trendin katkeaminen osoittautuu vääräksi hälytykseksi. Nyt saatu tulos on yhdessä vuoden 2005 tuloksen kanssa koko seuranta-ajan tylyin. Luvut ovat liki lohduttomat ja olennaisesti kielteisemmät kuin esimerkiksi 90-luvun alun pohjaluvut (joita synkisti silloinen metsäkuolema- ja happosadekeskustelu). Viime vuosien asennekehitystä on epäilemättä vauhdittanut ilmastonmuutoskeskustelu, jossa hiilelle on sälytetty selkeä syntipukkiasema. Päästökaupan alkamisen myötä energiamuoto on saanut suoranaisen hylkiöstatuksen. Vuodesta 1986, jolloin kivihiilen käyttöä toivottiin pikemminkin lisättävän kuin vähennettävän, kannatuslukujen todetaan rapautuneen todella radikaalisti [kuvio 2a.].

Turpeen hyväksyntä on hieman heikentynyt viime mittauksesta. Energiamuodon kannatukselle ominainen 'kaartelu', hyväksynnän asteittain tapahtuneet nousut ja laskut, näkyy aikasarjassa selvänä. Neljän viime vuoden asennoituminen edustaa laskevaa suhdannetta. Kahdeksan vuoden takainen viimeisin kannatushuippu on yhä etäämmällä. Suhtautumisvaihtelun pitkä linja ei näyttäisi olevan suoraan sidoksissa kasvihuonekaasupäästöistä käytävään keskusteluun. Päästökaupan turpeelle antama tuomio heijastunee silti jossain määrin viime vuosien luvuissa [kuvio 2a.].

Maakaasu saa niin ikään aiempaa alemmat suosioluvut. Muutos selittynee, viime kerralla mitatun suuremman siirtymän tavoin, pitkälti tiettyjen kansainvälisten tapahtumien saamalla huomiolla. Hanat kiinni kiukuttelijoilta -politiikka heijastuu myös muissa mittareissa, joiden mukaan kaasun saatavuudesta ja hintakehityksestä on alettu kantaa aiempaa enemmän huolta. Energiamuodon kannatushistoria piirtyy muutoinkin omintakeiseksi. Seuranta-ajan alkupuolen kestosuosio - suhtautuminen maakaasuun pysyi ylivertaisen myönteisenä kuudentoista vuoden ajan - notkahti näkyvästi kahdeksan vuotta sitten. Tämän hieman yllättäväksikin koetun käänteen jälkeen luvut viilenivät edelleen ikään kuin hakien oikeaa kurssiaan. Kahta uusinta mittausta edeltävät kolme mittausta (2003 - 2005) ehtivät jo kertoa asenteiden stabiloitumisesta. Asennekehityksen taustalla on ilmeisesti useampiakin tekijöitä. Saatavuus- ja hintariskien ohella varauksellisuutta lienee lisännyt energiamuodon ympäristöllisen imagon himmentyminen. Perinteisesti ympäristöystävälliseksi mielletty maakaasu on 'paljastunut'  fossiiliseksi polttoaineeksi, joka ei välttämättä ole ilmaston ylin ystävä [kuvio 2b.].

Ydinvoima-asenteet ovat säilyneet sillä hyväksynnän suuntaan painottuvalla tasollaan, jolle ne kohosivat neljän vuoden takaisessa mittauksessa. Nyt saatu jakauma on kuitenkin hieman varauksellisempi kuin viime mittauksen täpärästi koko seuranta-ajan ydinvoimamyönteisin jakauma. Ydinvoiman lisäämistä kannattavien osuus on säilynyt samana, mutta vähentämistä vaativien osuus on oireellisesti suurempi. Uusinkin tulos vahvistaa osaltaan aiempaa tulkintaa, jonka mukaan ydinvoiman hyväksyttävyyden kasvussa on tapahtunut suhteellisen pysyväluonteinen siirtymä eikä kyse ole kansalaismielipiteen hetkellisestä tai tilastollisesta satunnaisvaihtelusta johtuvasta heilahduksesta [kuvio 2b.]. Suhtautumismuutosta arvioidaan myös jäljempänä tarkasteltaessa asennoitumista viidennen ydinvoimalan rakentamiseen (luku 2.).

Vesivoima on pitänyt pintansa jo pitkään. Energiamuodon laaja hyväksyntä on jatkunut yhtäjaksoisena huomionarvoisen kauan. Vuosikymmenittäin tarkasteltuna kannatuskehitys hahmottuu vähittäin nousevaksi: 90-luvun keskimääräiset kannat olivat hyväksyvämmät kuin 80-luvun ja 2000-luvun kannat hyväksyvämmät kuin 90-luvun. Nyt saadut luvut edustavat koko seuranta-ajan suurinta vesivoimamyönteisyyttä [kuvio 2c.]. Aikasarja kertoo kannatuksen kasvaneen pitkään ikään kuin 'salaa', hitaasti hivuttautumalla vailla näkyvämpiä hypähdyksiä. Vankan tuen taustalla on ennen muuta energiamuodon kotimaisuus ja päästöttömyys. Vesivoima-asenteissa ilmenee kuitenkin edelleen periaatteellisen kannatuksen ja käytännön toimien ristiriita. Laajasta hyväksynnästä huolimatta uusia vesivoimalaitoksia vieroksutaan niiden rakentamisesta aiheutuvien ympäristö- ja kalataloushaittojen takia.

Puu ja muu bioenergia osoittautuvat nyt yhtä toivotuiksi sähköntuotannon energianlähteiksi kuin edeltävinäkin vuosina. Kannatus on paitsi vahvaa, myös suhteellisen vakaata. Polttoainekategoria on ollut mukana vertailevassa kysymyssarjassa vasta kahdeksan mittauksen ajan, joten sen osalta ei voida esittää pitemmän ajanjakson kannatuskehitystä [kuvio 2c.]. Tutkimuksen muut puun käyttöä koskevat seurantakysymykset ovat kuitenkin säännönmukaisesti viestineet kansalaisten positiivisesta perusasennoitumisesta. Keskeisiksi puun energiakäyttöä puoltaviksi tekijöiksi on katsottu kotimaisuus- ja työllistävyysnäkökohdat. Asennoitumisen myönteisyyttä kuvastaa osaltaan se, että bioenergian käyttöä sähköntuotannossa on haluttu edistää jopa verotuksellisin 'tukiaisin'. Myös näkemys, jonka mukaan biopolttoaineet olisi järkevämpää hyödyntää sähkön- ja lämmöntuotannossa kuin jalostaa ne ajoneuvojen polttoaineeksi, saa verraten laajan hyväksynnän.

Tuulivoiman osalla mittari osoittaa niin ikään yksiselitteisen korkeita lukemia. Toissa mittauksessa havaittu vähäinen alenema ei indikoinut merkittävämpää skeptisyyden kasvua, vaan oli pikemminkin tilapäinen suhdannekuoppa. Energiamuoto sisältyi vertailuun puun tavoin vasta kahdeksannen kerran [kuvio 2c.].. Tätä edeltävänäkin aikana tuulivoiman suosio on osoittautunut suureksi käytännössä aina, kun asiaa on jollakin tavoin kosketeltu. Tuulivoimanäkemyksiä tarkastellaan myös jäljempänä vaihtoehtoenergiaan suhtautumista käsiteltäessä (luku 5.).  

Öljy - niinikään vertailun uudempi kandidaatti - puolestaan kääntää kansalaisten peukalot aiempaakin selvemmin alaspäin. Suhtautuminen öljyn käyttöön sähköntuotannon energianlähteenä (öljyn pääasialliset käyttökohteet ovat toki toisaalla) on nyt saavuttanut uuden pohjatasonsa. Vaikka aikasarja viittasi välillä jo tiettyyn kriittisyyden lientymiseen, neljä viimeisintä mittausta osoittavat tämän vaiheen päättyneen [kuvio 2c.]. Mustanpuhuvan imagonsa ohella öljyllä on painolastinaan yhä korkeammaksi kipuava, maailmanpoliittisen tilanteen herkästi heiluttelema hinta.

Sähkön tuonti tunnetaan laajasti huonoksi vaihtoehdoksi. Vertailuun viime mittauksessa mukaan otettu arviointikohde saa nyt osakseen jopa lisääntynyttä torjuntaa. Taustalla on paitsi omavaraisuuden ideaali, myös tuontiriippuvuudessa nähdyt konkreettiset riskit. Aihetta käsitellään myös jäljempänä sähkömarkkinoihin suhtautumista tarkasteltaessa (luku 8.).