1.2. Suhtautumismuutokset

Verrattaessa tuloksia vuotta aiemmin saatuihin havaitaan paitsi pysyvyyttä, myös huomionarvoisia muutoksia. Pitemmällä aikavälillä tuloksista hahmottuu kiintoisia kehityskulkuja. Aikasarjat tuovat esiin myös energiamuotojen suosion kiikkulautaluonteen. Samalla kun jonkin tuotantotavan kannatus nousee, se yleensä näkyy jonkin tai joidenkin toisten kannatuksen vähenemisenä. Yhtenä yleisempänä piirteenä nyt mitatuissa muutoksissa on se, että fossiilisiin polttoaineisiin suhtaudutaan aiempaakin kriittisemmin.

Kivihiilen kannatuskehitystä leimaa vuosi vuodelta voimistunut torjunta. Toissa mittauksessa rekisteröity trendin katkeaminen osoittautui vääräksi hälytykseksi. Nyt saatu tulos koko seuranta-ajan tylyin. Luvut ovat liki lohduttomat ja olennaisesti kielteisemmät kuin esimerkiksi 90-luvun alun pohjaluvut (joita synkisti silloinen metsäkuolema- ja happosadekeskustelu). Viime vuosien asennekehitystä on epäilemättä vauhdittanut ilmastonmuutoskeskustelu, jossa hiilelle on sälytetty selkeä syntipukkiasema. Päästökaupan alkamisen myötä energiamuoto on saanut suoranaisen hylkiöstatuksen. Vuodesta 1986, jolloin kivihiilen käyttöä toivottiin pikemminkin lisättävän kuin vähennettävän, kannatuslukujen todetaan rapautuneen todella radikaalisti [kuvio 2a.].

Turpeen hyväksyntä on heikentynyt näkyvästi viime mittauksesta. Kyseessä on suurin yksittäinen vuosimuutos energiamuodon seurannassa. Historiallinen uusin tulos on sikäli, että energiamuodon saldo on nyt ensi kerran negatiivinen vastustuksen ylittäessä kannatuksen. Turpeen kannatukselle ominainen 'kaartelu', hyväksynnän asteittain tapahtuneet nousut ja laskut, näkyy aikasarjassa selvänä. Viime vuosien asennoituminen on edustanut laskevaa suhdannetta. Vuosituhannen vaihteeseen ajoittunut viimeisin kannatushuippu on nyt yhä etäämmällä. Suhtautumisvaihtelun pitkä linja ei näyttäisi olevan suoraan sidoksissa kasvihuonekaasupäästöistä käytävään keskusteluun. Päästökaupan turpeelle antama tuomio heijastuu silti viime vuosien luvuissa [kuvio 2a.].

Maakaasu saa täpärästi positiivisemman vastaanoton kuin vuotta aiemmin. Ponnistuspohjana on kuitenkin kahden edeltävän mittauksen ilmaisema kannatuskuoppa, joten kyseessä on pikemminkin kannatuksen laskun pysähtyminen kuin suoranainen suosion kasvu. Viime tutkimusten vaisut luvut selittynevät pitkälti tiettyjen kansainvälisten tapahtumien saamalla huomiolla. Hanat kiinni kiukuttelijoilta -politiikka heijastuu myös muissa mittareissa, joiden mukaan kaasun saatavuudesta ja hintakehityksestä on alettu kantaa aiempaa enemmän huolta. Energiamuodon kannatushistoria piirtyy kaiken kaikkiaan varsin omintakeiseksi. Seuranta-ajan alkupuolen kestosuosio - suhtautuminen maakaasuun pysyi ylivertaisen myönteisenä kuudentoista vuoden ajan - notkahti näkyvästi yhdeksän vuotta sitten. Tämän hieman yllättäväksikin koetun käänteen jälkeen luvut viilenivät edelleen ikään kuin hakien oikeaa kurssiaan. Vuosien 2003 - 2005 luvut ehtivät jo kertoa asenteiden stabiloitumisesta, mutta sen jälkeen edessä oli jälleen uusi alenema. Asennekehityksen taustalla on ilmeisesti useampiakin tekijöitä. Saatavuus- ja hintariskien ohella varauksellisuutta lienee lisännyt energiamuodon ympäristöllisen imagon himmentyminen. Perinteisesti ympäristöystävälliseksi mielletty maakaasu on 'paljastunut'  fossiiliseksi polttoaineeksi, joka ei välttämättä ole ilmaston ylin ystävä [kuvio 2b.].

Ydinvoima-asenteet ovat säilyneet sillä hyväksynnän suuntaan painottuvalla tasollaan, jolle ne kohosivat viiden vuoden takaisessa mittauksessa. Nyt saatu jakauma on sama kuin vuotta aiemmin saatu. Myös vertailu sitä lähinnä edeltäviin tuloksiin kertoo pitkälle menevästä stabiiliudesta, eräänlaisesta kannatuskäyrän tasanteesta. Uusinkin tulos vahvistaa täten aiempaa tulkintaa, jonka mukaan ydinvoiman hyväksyttävyydessä tapahtunut kasvu on suhteellisen pysyväluonteinen eikä kyse ole kansalaismielipiteen hetkellisestä tai tilastollisesta satunnaisvaihtelusta johtuvasta heilahduksesta [kuvio 2b.]. Ydinvoiman kannatuskehitystä arvioidaan myös jäljempänä tarkasteltaessa asennoitumista viidennen ydinvoimalan rakentamiseen (luku 2.).

Vesivoima on pitänyt pintansa jo pitkään. Energiamuodon laaja hyväksyntä on jatkunut yhtäjaksoisena huomattavan kauan. Vuosikymmenittäin tarkasteltuna kannatuskehitys hahmottuu vähittäin nousevaksi: 90-luvun keskimääräiset kannat olivat hyväksyvämmät kuin 80-luvun ja 2000-luvun kannat hyväksyvämmät kuin 90-luvun. Nyt saadut luvut edustavat - joskin äärimmäisen täpärästi - koko seuranta-ajan suurinta vesivoimamyönteisyyttä [kuvio 2c.]. Aikasarja kertoo kannatuksen kasvaneen pitkään ikään kuin 'salaa', hitaasti hivuttautumalla vailla näkyvämpiä hypähdyksiä. Vankan tuen taustalla on ennen muuta energiamuodon kotimaisuus ja päästöttömyys.

Puu ja muu bioenergia osoittautuvat nyt jokseenkin yhtä toivotuiksi sähköntuotannon energianlähteiksi kuin edeltävinäkin vuosina. Vähäisestä alenemasta huolimatta kannatus on varsin vahvaa ja se on myös pysynyt suhteellisen vakaana. Polttoainekategoria on ollut mukana vertailevassa kysymyssarjassa kahdeksan mittauksen ajan, joten sen osalta ei voida esittää pitemmän ajanjakson kannatuskehitystä [kuvio 2c.]. Tutkimuksen muut puun käyttöä koskevat seurantakysymykset ovat kuitenkin kaikkina aikoina säännönmukaisesti viestineet kansalaisten positiivisesta perusasennoitumisesta. Keskeisiksi puun energiakäyttöä puoltaviksi tekijöiksi on katsottu kotimaisuus- ja työllistävyysnäkökohdat. Asennoitumisen myönteisyyttä kuvastaa osaltaan se, että bioenergian käyttöä sähköntuotannossa on haluttu edistää jopa verotuksellisin 'tukiaisin'. Myös näkemys, jonka mukaan biopolttoaineet olisi järkevämpää hyödyntää sähkön- ja lämmöntuotannossa kuin jalostaa ne ajoneuvojen polttoaineeksi, saa verraten laajan hyväksynnän.

Tuulivoiman osalla mittari osoittaa niin ikään yksiselitteisen korkeita lukemia. Vuoden 2005 mittauksessa havaittu vähäinen alenema ei indikoinut merkittävämpää skeptisyyden kasvua, vaan oli tilapäinen suhdannekuoppa. Nyt saadut tuulivoiman kannatusluvut ovat yhdessä vuoden 2000 lukujen kanssa koko seuranta-ajan korkeimmat. Energiamuoto sisältyi vertailuun puun tavoin kahdeksannen kerran [kuvio 2d.]. Tätä edeltävänäkin aikana tuulivoiman suosio on osoittautunut suureksi käytännössä aina, kun asiaa on jollakin tavoin kosketeltu. Tuulivoimanäkemyksiä tarkastellaan myös jäljempänä vaihtoehtoenergiaan suhtautumista käsiteltäessä (luku 5.).  

Öljy - niinikään vertailun uudempi kandidaatti - puolestaan kääntää kansalaisten peukalot aiempaakin selvemmin alaspäin. Suhtautuminen öljyn käyttöön sähköntuotannon energianlähteenä (öljyn pääasialliset käyttökohteet ovat toki toisaalla) on nyt saavuttanut uuden pohjatasonsa. Vaikka aikasarja viittasi välillä jo tiettyyn kriittisyyden lientymiseen, viisi viimeisintä mittausta osoittavat tämän vaiheen päättyneen [kuvio 2d.]. Mustanpuhuvan imagonsa ohella öljyllä on painolastinaan maailmanpoliittisen tilanteen herkästi heiluttelema, voimakkaasti vaihteleva hinta.

Sähkön tuonti tunnetaan yhä huonommaksi vaihtoehdoksi. Vertailuun kolmannen kerran sisältyvä arviointikohde saa nyt osakseen näkyvästi kasvanutta torjuntaa. [kuvio 2d.].Taustalla on paitsi omavaraisuuden ideaali, myös tuontiriippuvuudessa nähdyt konkreettiset riskit. Aihetta käsitellään myös jäljempänä sähkömarkkinoihin suhtautumista tarkasteltaessa (luku 9.).